Ruotsalaisella pikkusaarella kunnostetaan vanhaa majakkaa. Puolalaiset rakennusmiehet löytävät umpeenmuuratusta kellarikomerosta kauan sitten kuolleen miehen. Tutkimuksissa käy ilmi, että mies ei ole kuollut luonnollisesti. Tapausta määrätään hoitamaan ensimmäisenä omana juttunaan nuori Karin Adler. Karinilla on lähtökohtanaan vain ruumiin luota löytynyt vihkisormus ja lista seudulla kadonneista ihmisistä. Tutkimuksissaan Karin huomaa ihmissuhteiden olevan joskus todella monimutkaisia ja menneiden tapahtumien ulottavan lonkeronsa vankasti nykyhetkeen. Rinnan Karinin tutkimusten kanssa seurataan tapahtumia 60-luvun alkupuolelta. Vähitellen lukijallekin valkenee mihin menneet tapahtumat ovat johtaneet.
Nähdessäni jossain maininnan tätä kirjasta ajattelin sen olevan taas jonkun uuden ruotsalaisen naisdekkaristin kirja eikä se suuremmin kiinnostanut. Koska kuitenkin olen useimmista ruotsalaisista naisdekkaristeista pitänyt, nappasin Majakkamestarin tyttären mukaani kirjaston uutuushyllystä. Minun täytyy myöntää, että kirja oli ihan positiivinen yllätys. Alussa olin hieman sekaisin kaikkien hahmojen kanssa, mutta onneksi ihmiset liittyivät lopulta kaikki tarinaan. Hahmona tapausta tutkiva poliisi Karin oli sympaattinen. Pidin myös työuupumuksesta kärsivästä Sarasta, jonka tuntemuksiin pystyin hyvin samaistumaan. Muutenkin kirjan ihmiset olivat varsin herkullisesti kuvattuja. Tapahtumat sijoittuvat saaristomaisemiin ja purjehtimisella oli oma osansa tarinassa. Näihin asioihin perehtynyt lukija saa varmasti kirjasta vielä enemmän irti kuin kaltaiseni maakrapu.
Olen muuten tehnyt kiinnostavan havainnon. Nykyisinä netti-aikoina on aivan älyttömän helppoa hakea lisää tietoa kirjoihin liittyen. Nytkin tuli perehdyttyä Marstrandin seutuun ja Pater noster- majakkaan sekä kuunneltua Evert Taubea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti