lauantai 30. kesäkuuta 2012

Riina Katajavuori: Perhehytti



Periaatteessa en erityisemmin pidä kolumneista, mutta silti huomaan joskus lukevani kolumnikokoelmia ja pitäväni niistä. Riina Katajavuoren Perhehytti on tälläinen kirja. Kirjan lapsuuteen, vanhemmuuteen ja perhe-elämään keskittyviät kolumneja on julkaistu useissa lehdissä. Aihepiiri kiinnostaa minua. Katajavuori käyttää omia kokemuksiaan hyväkseen saaden kuitenkin havaintoihinsa laajemminkin kiinnostavaa luettavaa.

Haluaisin lukea Riina Katajavuoren runoja. Luin joskus runoja paljonkin, mutta siitä on vuosia. Haluaisin kokeilla miltä runous maistuisi nyt. Katajavuoren proosasta olen pitänyt, joten runoihin tutustuminen voisi olla kiinnostavaa.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta


Charlaine Harris jatkaa Pahan veren valtakunnalla tutuilla linjoillaan. Telepaattitarjoilija Sookie lähtee Louisianan vampyyrikuningattaren palkollisena suureen vampyyrikonferenssiin pohjoiseen. Ihmistiikeri Quin, jota Sookie on tapaillut, on järjestämässä konferenssiin kuuluvia seremonioitä kuten häitä ja oikeudenkäyntejä. Seurueeseen kuuluvat tietysti myös vampyyrit Bill ja Eric, joita kohtaan Sookiella on ristiriitaisia tunteita. Luvassa on verenvuodatusta ja juonittelua niin ihmisten kuin vampyyreiden taholta. Sookie on tuttuun tapaan tapahtumien keskiössä.

Pahan veren valtakunta on sujuvaa viihdettä vampyyrihömpän ystäville. Liian usein näitä ei kuitenkaan viitsi lukea, sillä silloin kirjojen samankaltaiset piirteet nousevat häiritseviksi.

Osallistun tällä So American-haasteen osioon American Crime.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Benjamin Mee: Koti eläintarhassa



Benjamin Meen Koti eläintarhassa perustuu tositapahtumiin. Mee ostaa yhdessä äitinsä ja sisarustensa kanssa vanhan lopettamisuhan alaisen eläintarhan Dartmoorista. Perhe ei tiedä eläintarhan pitämisestä ennakolta mitaan, mutta on kiinnostunut eläimistä. Ben ottaa vastuulleen puiston johtamisen, remontoinnin ja uudelleen avaamisen. Lukija saa seurata Meen perheen ja eläintarhan työntekijöiden ponnisteluja ja onnistumisia rahavarojen huvetessa ja byrokratian vaikeuttaessa asiaa. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä Benin vaimo Katherine sairastuu aivokasvaimeen, joka johtaa kuolemaan. Loppukirjan seuraamme Benin ja eläintarhan selviytymistä ja toipumista.

Periaatteessa Koti eläintarhassa oli mielenkiintoinen kirja. Tarinassa on paljon aineksia, eläimet, ihmissuhteet, vaimon kuolema, taloudelliset ja muut vaikeudet ja niistä selviäminen. En kuitenkaan saanut oikein kosketusta tähän kirjaan. Ehkä aineksia oli liikaakin, jolloin mihinkään ei oikein päässyt syventymään. Romaanista aineksia olisi voinut karsia, mutta oikeasta elämästä ei.

Kirjasta on tehty hiljattain myös elokuva, jota en ole nähnyt.

David Nicholls: Kaikki peliin


Viime kesänä luin Nichollsilta kirjan Sinä päivänä. Pidin kirjaa ihan mukavana, mutta en mitenkään erityisenä. Kaikki peliin on Nichollisin esikoiskirja, joka nyt on suomennettu. Aiheensa puolesta kirja ei vaikuttanut kovin kiinnostavalta, mutta en voinut sitä kuitenkaan kirjaston uutuushyllyynkään jättää.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Englantiin 1980-luvulle. Päähenkilö Brian on lähtöisin työläisperheestä pikkukaupungista. Brian on menestynyt koulussa ja pitää itseään älykkönä. Suurin toivein hän aloittaa opiskelun yliopistossa. Taakse jäävät niin leskiäiti kuin vanhat ystävätkin. Ensimmäisissä bileissä Brian rakastuu päätäpahkaa ihanaan yläluokkaiseen Aliceen. Kaikki ei kuitenkaan suju kuin unelmissa. Brian yrittää olla jotain muuta kuin on onnistumatta siinä kovin hyvin.Vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua paljon ja sen loputtua Brian on toivottavasti oppinut jotain.

Nuoren miehen kasvukertomus ei hirveästi säväyttänyt minua. Kirjassa oli paljon hauskoja kohtia, samaistuttavia tunteita, mutta kuitemkaan en saanut siihen oikein otetta. Brian oli välillä myötähäpeää herättävä ja ärsyttävä. Alicellekaan en lämmennyt. Sivuhenkilöt olivat paljon kiinnostavampia. Pidin myös tietokilpailuaiheen virittelystä Brianin lapsuudesta alkaen.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Maria Lang: Ruusuja, rakkautta, rikoksia


Joskus on mukava palata vanhoihin tuttuihin lukukokemuksiin. Luin joskus kaikki Maria Langin dekkarit. Pidin niistä kovasti, mutta edellisestä Langin lukemisesta on jo vuosia.

Ruusuja, rakkautta, rikoksia on Maria Langin mittavan uran alkupuolelta 50-luvun alusta. Kertojana on nuori aviovaimo Puck Bure. Puck viettää kesälomaansa miehensä kanssa, kun he saavat kirjeen vanhalta ystävältään rikoskomisario Krister Wijkiltä. Krister on menossa kihloihin rikkaan kaivospohatan pojantyttären kanssa. Uutinen yllättää pariskunnan ja uteliaina he päättävät pistäytyä tervehtimässä ystäväänsä tämän morsiamen kotikartanossa. Kartanon väki on mielissään vieraista. Asukkaita kartanossa on melkoisesti, vanha isännöitsijä sisarensa kanssa, isännöitsijän nuorempi poika vaimoineen, orvoiksi jääneet vanhemman pojan täysikasvuiset tyttäret ja tietysti uskollinen taloudenhoitaja. Kartanon lähimailla pyörii myös alustalaisen opettajaksi edennyt poika, johon nuorempi kartanon tyttäristä on toisten vastustuksesta huolimatta ihastunut. Yhdessä vietetään muutama lämmin kesäpäivä. Puck on tosin huomaavinaan tunnelmassa jotain outoa. Einarin täytyy jatkaa matkaa työasioiden vuoksi. Vilustunutta Puckia pyydetään jäämään kartanoon toipumaan. Idylli järkkyy talon isännän saadessa sydänkohtauksen. Kohtaus on kuitenkin vaaraton. Seuraavana yönä valittavaa ääntä kuullut Puck löytää isännän kuolemankielissä myrkytettynä ja tätä vahtineen vanhan taloudenhoitajan unilääkkeen huumaamana. Vanhus oli edellisenä päivänä muuttanut testamenttiaan ennen sydänkohtausta koettuaan jonkun järkytyksen. Poliisi saapuu paikalle ja toteaa, että murhaajan on täytynyt olla joku joka tuntee kartanon asiat hyvin. Krister Wijk ei haluaisi sekaantua asioihin, mutta ei lopulta voi puuttumatta tutkimukseen. Murhayrityksen ja vuosia aikaisemmin kadonneen naisen löydyttyä menneisyyden salat alkavat vihdoin paljastua ja Krister pääsee syyttämään murhaajaa yleisön edessä Hercule Poirotin tyyliin.

Olipahan ihan mukava lukea välillä tälläistäkin. Maria Lang on ehkä jäänyt nykyisin hieman unohduksiin. Se on sääli. Langin dekkarit ovat lajissaan ihan laatutavaraa. Ajanpatinaahan näissä tietysti on, mikä pitää lukiessa huomioida. Se tuo lisäviehätystäkin tarinaan.

Jäin miettimään, että missä vaiheessa Lang häivytti kertoja-Puckin pois ja alkoi kirjoittaa suoraan Kristeristä. Kiinnostava on myös miettiä Krister Wijkin ikääntymistä. Tässä 50-luvun alun kirjassa hän oli hieman alle neljänkymmenen. Langin viimeiset kirjat on julkaistu 80-luvun lopulla enkä muista Kristerin niissäkään olleen mikään ikäloppu. Sarjan loppupuolen kirjoissa sivuhahmona ollut henkilö kyllä varttui pikkupojasta aikuiseksi. Kiintoisaa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Guy Delisle: Pjongjang



Guy Delislen Pjongjang on yhtä laadukasta sarjakuvaa kuin aiemmin lukemani Delislen työt. Tällä kertaa Guy on valvomassa animaatin tekoa Pohjois-Koreassa. Pjongjang on alusta lähtien outo ja pelottava paikka. Tulkin ja oppaan koko ajan valvoma Delisle yrittää tutustua maahan. Ulkomaalaiselle maahan tutustuminen on hyvin säännösteltyä. Delisle ihmettelee Pohjois-Koreaa ja sen mielettömyyttä. Samalla yksitoikkoinen ja yksinäinen arki käy miehen hermoille. Työpesti ei onneksi ole loputon ja Guy pääsee pois. Lähtiessä ajatukset miehen ajatukset ovat niissä, jotka eivät pois pääse.

Pjongjang oli ankea ja ahdistava, mutta kuitenkin avartava lukukokemus.

Maria Gripe: Salaisuus varjossa


Maria Gripen Varjo-sarja näkyy nyt olevan esillä useassa blogissa. Minulle ne palautti mieleeni talvinen Sinisen linnan kirjaston Marian kirjoitus. Olen lukenut nämä vahvatunnelmaiset kirjat joskus useampaankin kertaan. Halu uusintalukuun sai minut etsimään näitä kirjastosta. Silloin en niitä löytänyt, mutta nyt kaikki neljä olivat hyllyssä odottamassa minua.

On syksy vuonna 1911. Berta on 14-vuotias hyvän perheen tytär. Perheeseen kuuluu tutkija-opettaja isä, äiti, isoveli ja pikkusisko. Taloutta hoitaa taloudenhoitaja Svea, joka pitää perhettä melkeinpä tossun alla. Tapahtumat käynnistyvät, kun taloon tulee uusi sisäkkö Carolin. Carolin on perheen lapsia muutaman vuoden vanhempi ja kiehtoo sisaruksia. Carolin on taitava ja osaava. Taloudenhoitaja Svea näkee taitavassa ja ahkerassa Carolinissa haasteen itselleen. Carolin on itsevarma ja yrittää saada muut ajattelemaan omilla aivoillaan. Berta on Carolinin lumoissa, mutta pikkuhiljaa Carolinista paljastuu uusia asioita. Berta yrittää selvittä Carolinin salaisuutta, mutta tämä vain väistelee Bertan kysymyksiä. Svean ja Carolinin välit kiristyvät välillä katkeamispisteeseen. Bertan perhe on auttanut huonolle tielle joutunutta entistä pyykkäriä ja tämän lapsikatrasta. Pyykkärin pojan Edvinin kohtalo on ratkaiseva niin Carolinin ja Svean kuin Bertan ja Carolinin suhteissa.Berta oppii elämästä uusia asioita ja näkee monia tilanteita uusin silmin. Lopulta Carolinin salaisuus paljastuu Bertalle. Se ei voi olla vaikuttamatta kummankin tytön elämään. Kirja loppuu kysymysmerkkiin.

Salaisuus varjossa ei ollut menettänyt lumoaan. Berta mietteissään, epäilyssään ja kaipuussaan on tunteisiin vetoava hahmo. Carolinin vaikutuksesta Berta oppii näkemään epätasa-arvon niin rikkaiden ja köyhien kuin miesten ja naisten välillä. Berta alkaa kyseenalaistamaan tuntemaansa maailmaa ja sen tapoja. Carolin on kiehtova ja ärsyttävä hahmo, josta on vaikea saada otetta. Carolinin paljastuva tausta saa kuitenkin ymmärtämään tämän käytöstä.

Salaisuus varjossa on luokiteltu nuortenkirjaksi. Se sopii kuitenkin kaikille jotka ovat kiinnostuneita historiasta, perhesuhteista, salaisuuksista ja vanhoista valokuvista.

Tuija Lehtinen: Rebekka - Yllätysten ysi


Yllätysten ysi on seitsemäs ja tuorein osa Tuija Lehtisen Rebekka-sarjaan. Sarjan alussa Rebekka perheineen muutti saaristosta pohjoisen pikkukaupunkiin, missä Rebekka aloitti yläkoulun. Yllätysten ysissä Rebekka aloittaa yläkoulun viimeisen luokan. Tulevaisuus mietityttää Rebekkaa. Peruskoulun jälkeisiä jatkosuunnitelmia tivataan tämän tästä. Vuotta vanhempi poikaystävä on muuttanut opintojen perässä äitinsä luo Helsinkiin. Etäsuhde aiheuttaa Rebekalle paljon päänvaivaa. Syksyn kuluessa moni asia kuitenkin selkenee ja viimeistä koulukevättä on hyvä aloittaa uusien suunnitelmien myötä.

Rebekka - Yllätysten ysi on tuttua Tuija Lehtistä. Se on hauska ja helppo, mutta silti siinä on ajattelemisen arvoisia koukkuja. Päähenkilö Rebekka on sarjan myötä kasvanut sopivissa suhteissa. Lehtisellä on kyky kehitellä loistavia tilanteita ja hulvattomia sivuhahmoja. Pidän myös Lehtisen tavasta tuoda kirjoihinsa vilahduksia vanhoista sankareistaan. Yllätysten ysissä kuulemme Vaniljasyndrooman Millin kuulumisia.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi



Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi on luettu monessa blogissa. En olisi itsekään tullut tähän kirjaan tarrttuneeksi ilman kehuvia kirjoituksia. Luettuani kirjan en voi olla yhtymättä kehuihin.

Pienessä norjalaisessa kylässä vuonna 1978 tapahtuu sarja tuhopolttoja. Pyromaani jää kiinni ja osoittautuu kaikkien tuntemaksi kunnon pojaksi. Samana vuonna kylään syntyy poika, josta aikuisena tulee kirjailija. Aikuisena kirjailija alkaa tutkia tuhopolttoja ja kirjoittaa niistä kirjaa. Pyromaanin ja kirjailijan kasvua ja kehitystä seurataan rinnkkain. Samalla pohditaan lasten ja vanhempien välisiä suhteita ja vanhempien odotuksia lastensa elämästä.

Kirja oli kiinnostava, välillä jännittävä. Luen mielelläni tekstiä, johon on sekoitettu elämänkerrallista ja kaunokirjallista aineistoa. Gauten tarina oli minusta kiinnostavampi kuin Dagin.

Heivollilla valloitan  Eurooppa-haasteessa Norjan.

Diane Keaton: Nyt ja aina



Luen mielelläni elämäkertoja ja muistelmia. Diane Keatonin Nyt ja aina tarttuikin mukaani kirjastosta. Keatoniin näyttelijänä minulla ei ole mitenkään merkittävää kosketusta. Lainauspäätökseen vaikuttivat eniten kuvaliitteiden kuvat. Niissä oli henkilökuvien lisäksi kuvia Dianen äidin Dorothy Hallin leikekirjoista.

Nyt ja aina onkin myös kirja Dorothystä, äidin ja tyttären välisestä suhteesta. Se kertoo Dorothyn elämästä ja kuolemasta. Usein näyttelijäelämäkerrat keskittyvät ulkoisiin tapahtumiin. Diane Keaton keskittyy uransa kuvaamisen sijaan ajatuksiaan.

Mielenkiintoista.



torstai 14. kesäkuuta 2012

Tuuli Hypén: Nanna 2


Tuuli Hypénin Nanna on hauska tuttavuus. Nanna on entinen kettu, josta on ihmisyyskurssin suoritettuaan tullut cityeläin, citykettu. Nannan maailmassa ihmisten parissa elää paljon erilaisia cityeläimiä: kissoja, karhuja, siilejä, puluja ja rottia. Eläimet eivät kuitenkaan ole muuttuneet ihmisiksi vaan säilyttäneet eläimellisiä piirteitään. Nannakin on perheensä ainoa citykettu ja hänen äitinsä ja sisaruksensa ovat tavallisia kettuja. Kaupungissa Nanna asuu yhdessä opiskelijatyttö Ritun kanssa. Ystävysten nurkissa pyörii usein myös citykolli Misse.

Sarjakuvan huumori pyörii ihmisten ja eläinten välisissä suhteissa. Cityeläinten näkökulmasta on myös helppo ihmetellä ihmisten tapoja ja käytöstä.


tiistai 12. kesäkuuta 2012

Rebecca Wells: Jumalaiset jajasiskot


Jumalaiset jajasiskot on kahden naisen tarina. Sidda on nelikymppinen teatteriohjaaja, jonka äiti Vivi katkaisee välit tyttäreensä. Vivi loukkaantuu Siddan lapsuudestaan lehtihaastattelussa lausumista sanoista. Välirikko saa Siddan epäilemään kykyään rakastaa ja solmia avioliitto. Sidda peruu suunnitellut häänsä ja vetäytyy ystävänsä mökille miettimään elämäänsä ja suunnittelemaan seuraavaa ohjaustyötään. Samaan aikaan Vivi yrittää toipua loukkauksesta kotonaan Louisianassa.

Jumalaiset jajasiskot on myös ylistyslaulu ystävyydelle. Vivi ja hänen ystävänsä Caro, Teensy ja Necie ovat pitäneet yhtä lapsesta lähtien. Ystävyys on ollut syvin ja vaikuttavin asia naisten elämässä. Se on monella tapaa ollut pelastava tekijä ystävysten elämässä.

Siddan seuraava ohjaustyö käsittelee Etelän naisia ja naisten välistä ystävyyttä. Sidda on yrittänyt lepytellä äitiään ja pyytänyt tältä apuaan. Vivi ei ole leppynyt, mutta lähettää kuitenkin vanhan leikekirjansa Siddalle. Leikekirjan myötä Sidda sukeltaa omiin ja äitinsä muistoihin. Lukija pääsee kokemaan menneisyyden tapahtumat tarkemmin. Näemme tapahtumia Vivin lapsuudesta ja nuoruudesta, sukupolvien välisestä ketjusta. Saamme tietää tapahtumista Siddan lapsuudessa ja siitä miten menneisyyden tapahtumat ovat niihin voineet vaikuttaa. Jajasiskojen ja sulhasensa kannustamana Sidda uskaltaa lopulta kohdata paitsi muistonsa niin myös äitinsä.

Jajasiskoista tuli mieleeni Stockettin Piiat. Molemmista kirjoista löytyi samaa valkoisten äitien ja mustien hoitajien tematiikkaa. Rotuasia oli Jajasiskoissa kuitenkin enemmän taustalla, mutta kuitenkin olemassaolevana asiana. Mustien ja valkoisten väliset suhteet ja ihmisten vaihtelevat tulivat hyvin esiin Vivin kirjeissä, jotka hän kirjoitti Necielle päästyään muiden ystävysten kanssa seuraamaan Tuulen viemää-elokuvan ensi-iltajuhlallisuuksia. (Tämä on toinen kirja pienellä aikaa, jossa sivutaan Tuulen viemää. Pitäisiköhän se lukea pitkästä aikaa.)

Jumalaiset jajasiskot on päällimmäisiltä kerroksiltaan riehakaskin ystävyyden ylistys, mutta toisaalta se sukeltaa myös hyvinkin syvälle ihmismielen pimeyteen. Muistot ja muistaminen tulivat minulle tällä lukukerralla tärkeimmiksi. Olen lukenut tämän kirjan pari kertaa aikaisemminkin ja joka kerralla sitä on lukenut hiemän eri tavalla.

Tämän pokkariversion kansi on kirjasta tehdystä elokuvasta. Olen joskus kyseisen filmin nähnyt ja voin sanoa, että harvoin hyvästä kirjasta saa hyvää elokuvaa. Tämän huomaa varsinkin silloin, kun on ensin lukenut kirjan. Jotain jää aina puuttumaan.

Tämä kirja osallistuu So American-haasteesen osioon Southern Fiction.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Marguerite Abouet ja Clément Oubrerie: Aya - elämää Yop Cityssä


Afrikasta tulee ainakin minulle ensimmäiseksi synkkä ja ankea mielikuva. Aya - Elämää Yop Cityssä näyttää kuitenkin elämän olevan siellä perustaltaan samanlaista kuin missä tahansa muualla. Sarjakuva sijoittuu 70-luvulle norsunluurannikkolaiseen Yop Cityksi kutsuttuun lähiöön. Tarinan keskiössä on kolme nuorta naista, ystävykset Aya, Adjoua ja Bintou. Tyttöjen perheet ja suku ovat myös merkittävässä osassa. Aya on kolmikosta kunnianhimoisin ja keskittynyt opiskeluun, Adjoya haluaisi löytää sen oikean ja Bintou haluaa pitää hauskaa. Suhteita ja seikkailuja on luvassa, eikä väärinkäsityksiltäkään vältytä. Juonikuviot saavat välillä jopa saippuaoopperamaisia käänteitä. Toiseen aikaan ja vieraaseen kultturiin sijoitettuna tapahtumat saavat lisää kiinnostavuutta.

Käsikirjoittaja Abouet on kotoisin Norsunluurannikolta, josta muutti lapsena Ranskaan. Tilanteet ja tunnelmat ovatkin varmasti realistisia. Tekijät ovat jatkaneet sarjaa useammalla osalla. Nekin olisi mielenkiintoista saada luettua, joten toivottavasti myös käännösten julkaisu jatkuu.

Katja Tukiainen: Rusina


Takana on muutama tapahtumien ja reissujen täyteinen viikko. Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Luonnoksissa roikkuu monta aloitettua tekstiä ja osasta luettuja ei ole vielä edes kuvaa kamerassa. Mutta josko tästä taas saisi kirjoittamisen innosta kiinni ja tekstiä syntymään tännekin.

Katja Tukiaisen sarjakuvia olen joskus ennenkin lukenut. Mitään suurempia muistijälkiä ne eivät ole jättäneet. Rusinaan tartuin sattumalta kirjastossa, vaikka kelta-vaaleanpunainen kansi ei erityisemmin houkuttanutkaan.

Rusina on kertomus Katja Tukiaisen raskaudesta ja vauvavuodesta. Pidin kirjasta. Moniin tapahtumiin pystyin samaistumaan. Tosin osa Intian matkoista meni yli oman kokemuspiirini ja tuntui vähän vieraalta. Suurin osa tunnelmista on kuitenkin tuttuja isolle osalle raskaana olleille ja pienen vauvan vanhemmille. Lapsen syntymä ja ensihetket oli kuvattu kauniisti ja liikuttavasti.

Tukiaisella on persoonallinen piirrostyyli. Välillä se tuntuu minusta ärsyttävälle ja turhan makealle. Rusinassa piirrostyyli kuitenkin viehätti.