Sattuipa pitkästä aikaa käsiini kirja, joka herätti kirjoittamisen kipinän. Pyörähdän yleensä kirjastossa käydessäni myös lasten- ja nuortenosastolla. Uutuuskirjahyllystä tarttui tällä kertaa mukaani Jacqueline Kellyn Luonnonlapsi Calpurnia Tate.
Kirjan tapahtumat alkavat Teksasin helteisestä kesästä 1899. Calpurnia eli Callie Vee on melkein kahdentoista ikäinen tyttö, joka asuu vauraalla maatilalla perheensä kanssa. Callien perheessä on seitsemän lasta ja hän on keskimmäinen ja ainoa tyttö. Callie tarkkailee elämää ja luontoa ympärillään. Callien vanhin veli Harry antaa sisarelleen muistikirjan, jotta tämä voisi kirjata ylös havaintojaan. Perheessä asuva Callien yrmeä vaari kiinnittää huomionsa tytön touhuihin. Jätettyään maatilanhoidon pojalleen vaari on intohimoisen kiinnostunut luonnon tutkimisesta. Vaari alkaa opettamaan Callielle luonnontutkimusta ja tieteellistä ajattelua. Callie kulkee vaarinsa kanssa tutkimusretkillä ja lukee Darwinin Lajien syntyä. Ympäristö ei kuitenkaan oikein ymmärrä Callien kiinnostusta ja halua oppia kaikkea uutta. Callien äiti haluaisi tytöstä apulaisen itselleen ja yrittää opettaa tälle perinteisiä naisten töitä. Callie Vee pohtii ja epäilee mahdollisuuksiaan elää haluamallaan tavalla. Callien elämä ei kuitenkaa ole pelkkää luonnon tutkimista, vaan hänen elämäänsä kuuluu myös paras ystävä ja koulunkäynti. Hän seuraa myös kiinnostuneena veljiensä haparoivia askelia rakkauden poluilla. Callien ja vaarin tutkimukset saavat tunnustusta ulkopuoliselta taholta. Kirja loppuu toiveikkaasti uuden vuosisadan alkuun.
Callien tarinassa on jotain samaa viehätystä kuin monissa tyttökirjaklassikoissa. Kirjassa on lämpöä ja huumoria. Callien suhde perheeseensä ja erityisesti veljiinsä oli kuvattu hyvin. Perinteisestä historiallisesta tyttökirjasta poiketen Luonnolapsi Calpurnia Tate sisältää myös vakavampaa ainesta naisen asemasta, luonnotieteen historiasta ja vaikkapa mustien asemasta kuvaamanaan aikana.
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti