Rebecca Wells: Jumalaiset jajasiskot

Jumalaiset jajasiskot on kahden naisen tarina. Sidda on nelikymppinen teatteriohjaaja, jonka äiti Vivi katkaisee välit tyttäreensä. Vivi loukkaantuu Siddan lapsuudestaan lehtihaastattelussa lausumista sanoista. Välirikko saa Siddan epäilemään kykyään rakastaa ja solmia avioliitto. Sidda peruu suunnitellut häänsä ja vetäytyy ystävänsä mökille miettimään elämäänsä ja suunnittelemaan seuraavaa ohjaustyötään. Samaan aikaan Vivi yrittää toipua loukkauksesta kotonaan Louisianassa.

Jumalaiset jajasiskot on myös ylistyslaulu ystävyydelle. Vivi ja hänen ystävänsä Caro, Teensy ja Necie ovat pitäneet yhtä lapsesta lähtien. Ystävyys on ollut syvin ja vaikuttavin asia naisten elämässä. Se on monella tapaa ollut pelastava tekijä ystävysten elämässä.

Siddan seuraava ohjaustyö käsittelee Etelän naisia ja naisten välistä ystävyyttä. Sidda on yrittänyt lepytellä äitiään ja pyytänyt tältä apuaan. Vivi ei ole leppynyt, mutta lähettää kuitenkin vanhan leikekirjansa Siddalle. Leikekirjan myötä Sidda sukeltaa omiin ja äitinsä muistoihin. Lukija pääsee kokemaan menneisyyden tapahtumat tarkemmin. Näemme tapahtumia Vivin lapsuudesta ja nuoruudesta, sukupolvien välisestä ketjusta. Saamme tietää tapahtumista Siddan lapsuudessa ja siitä miten menneisyyden tapahtumat ovat niihin voineet vaikuttaa. Jajasiskojen ja sulhasensa kannustamana Sidda uskaltaa lopulta kohdata paitsi muistonsa niin myös äitinsä.

Jajasiskoista tuli mieleeni Stockettin Piiat. Molemmista kirjoista löytyi samaa valkoisten äitien ja mustien hoitajien tematiikkaa. Rotuasia oli Jajasiskoissa kuitenkin enemmän taustalla, mutta kuitenkin olemassaolevana asiana. Mustien ja valkoisten väliset suhteet ja ihmisten vaihtelevat tulivat hyvin esiin Vivin kirjeissä, jotka hän kirjoitti Necielle päästyään muiden ystävysten kanssa seuraamaan Tuulen viemää-elokuvan ensi-iltajuhlallisuuksia. (Tämä on toinen kirja pienellä aikaa, jossa sivutaan Tuulen viemää. Pitäisiköhän se lukea pitkästä aikaa.)

Jumalaiset jajasiskot on päällimmäisiltä kerroksiltaan riehakaskin ystävyyden ylistys, mutta toisaalta se sukeltaa myös hyvinkin syvälle ihmismielen pimeyteen. Muistot ja muistaminen tulivat minulle tällä lukukerralla tärkeimmiksi. Olen lukenut tämän kirjan pari kertaa aikaisemminkin ja joka kerralla sitä on lukenut hiemän eri tavalla.

Tämän pokkariversion kansi on kirjasta tehdystä elokuvasta. Olen joskus kyseisen filmin nähnyt ja voin sanoa, että harvoin hyvästä kirjasta saa hyvää elokuvaa. Tämän huomaa varsinkin silloin, kun on ensin lukenut kirjan. Jotain jää aina puuttumaan.

Tämä kirja osallistuu So American-haasteesen osioon Southern Fiction.