Odotin kiinnostuneena Anu Juvosen Lähiöoksennusta, koska olen itsekin elänyt lähiölapsuuden ja -nuoruuden 80-luvulla. Lähiö on määrittänyt minua monella tapaa.
Lähiöoksennus on tarina Katjasta ja hänen kahdesta ystävästään Mirristä ja Sannasta. Katjan perheen elämää seurataan Katjan syntymästä lähtien. Perhe muuttaa uuteen Kannelmäen lähiöön omaan asuntoon. Jonkun vuoden kuluttua isä lähtee uuden naisystävänsä luo ja äiti jää pitämään Katjan ja tämän isoveljen elämää kasassa. Katjan elämä laajenee kotipihalta ja perheen parista isompiin ympyröihin. Kasvava tyttö ihmettelee lähiön monenkirjavaa elämää. Lasten maailmassa on paljon sellaista mistä vanhemmat eivät tiedä. Katja ystävystyy ensin Mirrin ja myöhemmin Sannan kanssa. Tytöt haluavat olla jotakin ja päästä piireihin. Yläastemaailmassa se tarkoittaa viinaa, tupakkaa ja seksiä. Kaikkea pitää kokeilla ja vielä enemmän puhua siitä. Kaiken meuhkaamisen takana Katjaa ajaa ajatus päästä pois lähiöstä ja kaikista sen lieveilmiöistä. Lähtöhaaveet näyttävät toteutuvan lukion myötä. Katja ja Sanna suuntaavat kohti uutta elämää Mirrin jäädessä huonojen kokemuksien myötä lähiöön.
Lukemisen jälkeen minulle jäi melkoisen ristiriitainen olo. Ajankuva kirjassa oli tunnistettava ja samoin tietynlainen nuoruuden vimma. Kirjallisuus tuntuu välillä olevan täynnä nuorten miesten kasvukertomuksia, joten oli vaihteeksi raikasta lukea nuorten tyttöjen kasvusta. Joku kuitenkin tökkii. Kirja tuntuu moittivan vanhempia välinpitämättömyydestä ja tietämättömyydestä. Kuitenkin kirjan lasten ja nuorten tärkein huolenaihe tuntui olevan se, etteivät vanhemmat ja opettajat vain saisi tietää mistään mitään. Välillä kirjan tapahtumat tuntuivat olevan melkoista kurjuuden maksimointia. Kirjassa oli myös jotenkin liikaa tavaraa. Ehkä Katjan isän toilailuja liike-elämässä tai vanhempien suhteita ja varhaislapsuuden kokemuksia olisi voinut tiivistää.
Lähiöoksennus on ehdottomasti kiinnostava kirja. Olen monesti pohdiskellut ihmisten taustan ja lapsuusympäristön merkitystä myöhempään elämään. Usein nämä ajatukset tulevat mieleeni kohdatessani ihmisen, joka tulee täysin erilaisista oloista kuin itse tulen. Juvosen kirja sai minut pohtimaan ihmisten käsityksiä lähiöistä ja niissä elävistä ihmisistä. Joillekin ihmisille lähiö on outo ja pelottava käsite, joka leimaa kaiken lähiöistä tulevan toisenlaiseksi kuin ns. tavallisen elämän. Elämä ja nuoruus ovat kuitenkin perusteiltaan melko lailla samanlaista asuipa missä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti