Dekkarisatoa

Mietin, että hyppäisinkö tauon jälkeen suoraan tämänhetkisten luettujen pariin . Päätin kuitenkin tehdä muutamia koosteita siitä mitä on tullut luettua. Pysynpähän samalla itsekin kärryillä siitä, mitä oikein olen lukenut.

Antonio Hill: Kauniit kuolemat
Luin viime vuonna Hillin Kuolleiden lelujen kesän ja pidin siitä. Odotukset Kauniiden kuolemien suhteen olivat siis korkealla. Barcelonalaiskomisario Saldago työtovereineen tutkii tällä kertaa erään yrityksen henkilökunnan tekemiä itsemurhia. Saldagon vaimo on edelleen kateissa eikä hänen kohtalonsa ratkea vieläkään. Jostain syystä en saanut oikein makua tähän kirjaan ja voi ollakin että Hillin seuraavat jäävätkin minulta väliin.

Ann Cleeves: Kuolemanhiljaisuus
Kuolemanhiljaisuus on toinen suomennos Vera Stanhopesta kertovaan sarjaan. Vera löytää naisen ruumiin kuntokeskuksen saunasta. Nainen on sosiaalityötekijä, joka työskentelee lastensuojelussa. Liittyykö kuolema työtehtäviin vai löytyykö ratkaisu kuolleen naisen yksityiselämästä. Pidin Veran hahmosta, joka on sympaattisella tavalla samanlainen kuin stereotyyppinen miesetsivä. Kirjan tapahtumia katseltiin myös muista kuin juttua tutkivien poliisien näkökulmasta.

Nina Hurma: Yönpunainen höyhen
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 20-luvun Helsinkiin. Rouge on päivisin hattukaupan myyjätär ja öisin kapakkalaulajatar. Erään laulukeikan jälkeen Rouge löytää ravintolan omistajan murhattuna. Rougen veljeä epäillään teosta. Poliisi on tyytyväinen, mutta Rouge haluaa selvittää oikean syyllisen. Kirjan ajankuva viehätti minua. Pidin myös siitä, että vaikka kirja perusasenteeltaan oli kevyt löytyi siitä myös tummempia juonteita.

Kati Hiekkapelto: Kolibri
Hiekkapellon Kolibri on toinen kotimainen esikoisdekkari. Anna Fekete on lapsena Suomeen muuttanut pakolaistaustainen nuori poliisi. Hän palaa nuoruutensa kotikaupunkiin rikospoliisiksi. Anna kohtaa työpaikallaan monenlaisia asenteita. Annalla on myös omia selvittämättömiä tunteita menneisyydessään. Nuori juoksijanainen löydetään murhattuna lenkkipolulta. Kohta myös toinen lenkkeilijä murhataan. Uhreja ei yhdistä aluksi muu kuin kummankin taskusta löytynyt atsteekkikoru. Poliisit alkavat epäillä jäljittävänsä sarjamurhaajaa. Poliisiin ottaa yhteyttä myös kunniaväkivaltaa pelkäävä nuori tyttö. Pidin kirjasta. Hahmot olivat kiinnostavia. Juonikuvio vain lätsähti jotenkin loppua kohti. Jatkoa kuitenkin jään odottamaan kiinnostuneena.

Viveca Sten: Syvissä vesissä ja Sisäpiirissä
Taas yksi naisen kirjoittama ruotsalainen saaristolaisdekkari, muistan ajatelleeni nähdessäni Stenin Syvissä vesissä- kirjan ensi kertaa. Onneksi kuitenkin tartuin siihen. Kirjat sijoittuvat Tukholman saaristoon ja erityisesti Sandhamnin saarelle. Rikoksia Stenin kirjoissa selvittelee poliisi Thomas Andreasson ja häntä auttaa lapsuudenystävä ja juristi Nora Linde. Ensimmäisessä kirjassa merestä löytyy kalaverkkoon sotketunut murhattu mies. Kohta myös kuolleen miehen serkku löydetään murhattuna saarelta, johon heillä ei pitäisi olla mitään kytköksiä. Sisäpiirissä-kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun pursiseuran puheenjohtaja ammutaan veneeseen kesken purjehduskilpailun lähdön. Thomas ja Nora ovat viettäneet lapsuutensa saaristossa ja tuntevat sen ja sen asukkaat hyvin. Murhajuonet ovat taidokkaita ja Thomasin ja Noran yksityielämää saadaan seurata sopivassa määrin. Tulen lukemaan Viveca Steniä jatkossakin.

Seppo Jokinen: Vihan sukua
Vihan sukua on jo 18. komisario Koskisesta kertova kirja. Paljon on Koskiselle tapahtunut vuosien mittaan. Samoin lukijalle. Aloin seurata Koskisen vaiheita jo Koskinen ja siimamies-kirjan myötä ja yhä vain Seppo Jokisen kirja tulee luettua. Olisi toisaalta mielenkiintoista lukea Koskiset joskus alusta lähtien uudelleen. Osa kirjojen viehätyksestä on tutuissa tamperelaismaisemissa. Tällä kertaa Koskinen työtovereineen joutuu selvittelemään isoa juttua. Rautatiellä räjähtää ja kohdalle osuva matkustajajuna vaurioituu pajoin eikä kuolleilta ja loukkaantuneilta vältytä. Junassa on matkustajana uhkailtu kansanedustaja. Suojelupoliisi on varma, että kyseessä on terrori-isku. Syrjään joutuva Koskinen näkee asiassa myös muita seikkoja. Koskinen joutuu sekaantumaan kuolemantapaukseen myös läheisemmin, sillä samassa rapussa Koskisen kanssa asuva nainen löydetään kotoaan murhattuna. Vihan sukua ei minusta ollut Jokisen tuotannon kärkipäätä, mutta kelpo kirja joka tapauksessa.

Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut
En näemmä ottanut Paholaisen pennuista edes kuvaa. Kirja on päätös osa henkivartija Hilja Ilveskerosta kertovasta trilogiasta. Olen lukenut aikaisemmat osat ja kaiken muunkin Lehtolaisen tuotannon. Yleensä pidän Lehtolaisen kirjoista, mutta nämä Ilveskerot ovat hieman tökkineet. Aluksi aioinkin jättää Paholaisen pennut väliin, mutta sen napottaessa kirjaston hyllyssä otin sen mukaani. Kirja liikkuu edellisten osien tapaan kansainvälisen rikollisuuden ja vakoilun piirissä. Myös Hiljan henkilökohtaista elämää ja menneisyyttä kaivellaan. En viehättynyt tästäkään kirjasta. Se johtuu luultavasti siitä, etten muutenkaan pidä tämäntyylisistä kirjoista. Mutta tulipahan luettua. Nyt sitten pääsenkin odottelemaan Lehtolaisen uutta Maria Kallio-kirjaa.