Kirsi Kunnaksen tiitiäisrunoista

Minä en osaa laulaa. Sen sijaan minä pidän ääneen lukemisesta tavattoman paljon. Poikien ollessa vauvoja luin heille ääneen jo aivan pieninä. Järkeilin runojen ja lorujen kuuntelemisen olevan ihan yhtä kehittävää kuin tuutulaulujen kuuntelun. (Lapselle laulamisen tärkeydestä sain kuulla aivan riittävästi. Ja kyllä minä myös lauloinkin, silloin kun paikalla ei ollut muita kuulemassa.) Pidin erityiseti Kirsi Kunnaksen runoista. Ne ovat sopivia ääneenluettaviksi, niissä on huumoria ja koukkua niin lapselle kuin aikuiselle. Nämä Tiitiäisrunot halusin myös omaan hyllyyni.

Maija Karman kuvittama iki-ihana Tiitiäisen satupuu on vuodelta 1956. 

Tiitiäisen Tuutulaulu on minulle tuttu jo omasta lapsuudestani. Muistan monen runot ja kuvat hyvin kaukaa. Muistan Haitulan ja kaniineja pursuavan hatun, surullisen vanhan verirotan ja kiehuvat perunat. Taikuri Pii Poossa oli jotain josta en pitänyt. Mummulassa oli tämä kirja omana ja muistan myös itse lukeneeni tätä lapsena. Tiitiäisen satupuu on minulle jotenkin niin tuttu ja olennainen osa omaa lukuhistoriaani, etten oikein osaa kuvailla sitä. Oli jotenkin hieno tunne, kun sai lukea itselle tärkeää kirjaa omille lapsille.

Julia Vuoren kengurut hyppivät vuonna 1991 Tiitiäisen pippurimyllyssä.

Tiitiäisen pippurimyllyn ilmestyessä olin jo teini-ikäinen. Nuorin sisareni oli kuitenkin niin pieni, että tätä kirjaa tuli minunkin luettua hänelle ääneen. Niihin aikoihin luin muutenkin paljon runoja ja Kunnaksen kielellä leikittely upposi minuun täysin. Kävin myös siskoni ja äitini kanssa katsomassa teatterissa tästä tehdyn esityksen. Se oli pikkusiskoni ensimmäinen teatterikokemus, vaikka tuskin hän itse muistaa siitä mitään.

Kristiina Louhen siili vuodelta 2000 Tiitiäisen tuluskukkarosta.

Tiitiäisen tuluskukkaron näkyy vanhempi poika saaneen mummultaan jouluna 2000. Tähän runot on koottu aakkosittain.Näitäkin on paljon luettu, mutta niistä ei ole jäänyt niin selvää muistijälkeä kuin noista vanhemmista.  



Christel Rönnsin ihanat vanhat kissat Tiitiäisen runolelusta vuodelta 2002.

Tiitiäisen runolelu on pahvisivuinen kirja, johon runot on koottu Kunnaksen vanhemmista kirjoista. Tiitiäisen runolelu on hyvä tutustumispakkaus Kirsi Kunnaksen ihaniin lastenrunoihin.

Tätä kirjoittaessa tuli aivan ikävä ääneen lukemistä. Nuorempi poikakin lopetti tänä talvena iltasadun kuuntelemisen. Hän voi kuulemma lukea aivan hyvin itsekin. Olin aika haikeana tästä päätöksestä. Aikamoinen pino kirjoja tuli vuosien myötä luettua kuvakirjoista ja loruista lastenklassikoihin ja tämänpäivän uutuuksiin. Toivon,että tuolla kaikella lukemisella pystyin herättämään pysyviä ituja lukemisen iloihin.



Näillä runoilla valloitan Lasten linnoituksen osion Runoratsu laukkaa.