Jotenkin on ollut olevinaan niin kiireistä etten ole saanut mitään kirjoitettua. Lukenut kuitenkin olen. Nyt vain pitäisi saada aikaiseksi kirjoittaa luetuista kirjoista.
Joskus vuosia sitten olen lukenut Kate Atkinsonin kaksi suomennettua romaania. En muista yhtään mistä kirjat kertoivat, mutta muistan pitäneeni niistä. Kirjauutuuksia silmäillessäni ilahduin huomatessani uuden käännöksen. Tietämättä kirjasta etukäteen mitään varasin sen kirjastosta.
Ihan tavallisena päivänä paljastui erittäin miellyttäväksi dekkariksi. Kirjan aluksi esitellään kolme tapausta. 70-luvun alussa kolmevuotias Olivia katoaa jäljettömiin teltasta kotipihaltaan. 90-luvun lopussa 18-vuotias Laura tapetaan isänsä toimistossa kaikkien nähden ja murhaaja katoaa paikalta. 70-luvun lopulla nuori äiti Michelle löydetään verisenä kotoaan vieressään kirveellä tapettua aviomies. Jackson Brodie on entinen sotilas ja poliisi, nykyinen yksityisetsivä, joka saa selvitettäväkseen vanhoja tapauksia. Selvittämättömät tapahtumat ovat vuosia vaivanneet ihmisiä. Kadonneen pikkutytön aikuisiksi varttuneet sisaret haluavat tietää mitä oikein tapahtui, murhatun tytön isä haluaa selvittää tyttärensä murhaajan ja kirvesmurhasta tuomitun naisen sisar haluaa yhteyden sisarentyttäreensä. Tapaukset eivät näytä liittyvän yhteen, mutta Jacksonin penkoessa tapauksia alkaa yhteneväisyyksiä löytyä.
Pidin kirjasta. Rakenne on ovela. Tapahtumia katsotaan välillä useamman henkilön näkökulmasta. Lukija saa tietää myös asioita, jotka jäävät kirjan henkilöille hämärän peittoon. Yksityietsivähahmo Jackson Brodie oli mielenkiintoisesti rakennettu. Toisaalta hänessä oli paljon kliseisiä ominaisuuksia, kuten ero, musiikkimaku ja traumaattinen lapsuudenkokemus, mutta kuitenkin Atkinson oli saanut Brodiesta yksilöllisen ja uuden tuntuisen hahmon. Pidin myös kirjan sivuhenkilöistä. Usein dekkareissa sivuhahmot jäävät yksioikoisiksi varjoiksi, mutta tässä hekin olivat elävän tuntuisia hahmoja. Pystyin myös tunnistamaan selvittämättömien asioiden painolastin ihmisten elämässä. Kirja oli myös välillä hykerryttävän hauska. Minusta se täyttää dekkarin tunnusmerkit, mutta siinä on myös enemmän sisältöä kuin ihan perusdekkarissa.
Tämäkin kirja on saanut useamman jatko-osan. Kirjoista on tehty myös tv-sarja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti