torstai 5. heinäkuuta 2012

Maria Gripe: ...ja metsän valkeat varjot


Varjo-sarjan ensimmäisessä osassa Carolin tuli sisäköksi Bertan kotiin. Tytöt ystävystyivät ja Berta sai selville salattuja asioita Carolinin taustasta. Eletään kesää 1912. Berta ja Carolin haluavat tutustua kunnolla toisiinsa ja vahvistaa välillään olevaa sidettä. He saavat ajatuksen hakeutua yhdessä jonnekin yhdessä palvelukseen. Berta huomaa lehdessä ilmoituksen, jossa haetaan kahta nuorta kaksosten seuralaisiksi Rosengåvan linnaan. Berta vastaa ilmoitukseen ja pettyy kuultuaan linnaan haettavan  tyttöä ja poikaa. Carolin lupaa järjestää asian. Työpaikka järjestyy. Matkalla linnaan Bertalle valkenee, että Carolin aikoo esittää poikaa, Carlia. Carolin on ennenkin turvautunut Carlin rooliin saadakseen poikana enemmän liikkuma-alaa.

Rosengåvan linna on lumoava, mutta synkkä paikka. Linnan nuoret, haaveellinen nuorukainen Arild ja taiteellinen ja mykkä Rosilda ovat viettäneet linnassa eristynyttä elämää. Heidän isänsä asuu ulkomailla ja heidän äitinsä on hukuttautunut lasten ollessa pieniä. Berta ja Carolin tuovat raikkaan tuulahduksen linnaan. Tytöt joutuvat kiedotuiksi linnan salaperäiseen ilmapiiriin. Carolin valloittaa kaikki Carlina. Berta tuntee välillä jäävänsä muiden jalkoihin. Tietoisuus salaisuuksista painaa hänen mieltään. Linna kätkee ympäristöönsä useita salaisuuksia ja tarkkavainen Berta huomaa pohtivansa niitä yhä enemmän.

Salaisuus varjossa oli salaisuuksistaan huolimatta melko realistinen ja yhteiskunnallinenkin kirja. ... ja metsän valkeat varjot sukeltaa syvälle kummitustarinoihin ja romantiikkaan. Tapahtumat ja hahmot olivat välillä uskomattomia. Niitä kuitenkin seurattiin Bertan silmin. Berta järkevänä ja välillä alemmuudentuntoisena ja epävarmana on hyvin aito hahmo. Berta vertaa itseään Caroliniin ja pelkää jäävänsä tälle häviölle muiden silmissä. Samalla hän haluaa vahvistaa itsensä ja Carolinin suhdetta. Berta ei halua ratkoa arvoituksia, mutta joutuu kuitenkin kantamaan toisten salaisuuksien taakkaa.

Rosengåva lumosi minutkin. Muistin lukiessani yllättävän hyvin kirjan tapahtumat, mutta se ei haitannut elämystä. Lukukokemus oli tälläkin kerralla hyvin vahva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti