Pippa Lee on viisikymppinen kotirouva. Hän naimisissa itseään huomattavasti vanhemmen kirjankustantaja Herbin kanssa. Parikunnan lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa. Herbillä on ollut muutama sydänkohtaus ja hän päättää muutta eläkeläisyhteisöön ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. Uusi elämä aiheuttaa sopeutumisvaikeuksia kummallekin. Pippa reagoi muutokseen alkamalla kävellä unissaan. Huolella rakennettu täydellisen vaimon rooli alkaa rakoilla. Takaumajaksossa palaamme Pippan lapsuuteen ja nuoruuteen. Pippa oli pastori-isänsä ja äitinsä kuopus neljän pojan jälkeen. Laihdutuslääkkeestä riippuvainen äiti palvoi ja hallitsi tytärtään. Teini-ikäinen Pippa kapinoi perhettään vastaan suhteella opettajaansa ja karkaamalla kotoaan. Huumehöyryinen elämä johdatti Pippan erään taiteilijan rakastetuksi. Eräissä juhlissa Pippa tapaa Herbin. Molemminpuolinen kiinnostus johtaa suhteeseen. Herb om kuitenkin naimisissa, mikä johtaa tragediaan. Pippa tuntee syyllisyyttä tapahtumista ja samalla kiitollisuutta Herbiä kohtaan päästyään eroon entisestä elämästään. Palaamme jälleen nykyhetkeen. Pippa ja Herb käsittelevät uutta elämäänsä omilla tavoillaan. Pippa tutustuu naapureihinsa ja erityisesti heidän eron myötä kotiin muuttaneeseen poikaansa ja menemällä keramiikkakurssille. Herbillä on oma tapansa vastustaa kuolemanpelkoaan. Tapahtumat kärjistyvät ja vaativat ratkaisua. Pippalla on edessään monia mahdollisuuksia joista valita.
Pidin tästä kirjasta. Rebecca Miller kuvaa hyvin elämässään toisten mukana ajelehtinutta Pippaa ja kuinka hän lopulta päätyy miettimään kuka oikein on ja tekemään omia ratkaisuja. Kirjasta voimme seurata miten elämässä pienet tapahtumat voivat johtaa toisiin tai olla myös johtamatta. Minua miellytti myös ratkaisu, jossa nykyhetkestä kirjoitettiin kolmannessa persoonassa ja takaumajaksossa oli minäkertoja.
Rebecca Miller on ohjannut kirjastaan saman nimisen elokuvan. Kirjan tunnelma ei jättänyt rauhaan. Halusin nähdä miten kirjan tarina oli siirretty valkokankaalle. Vuokraamon hyllyssä huomasin dvd:n. Olen hieman epäileväinen kirjoista tehtyjä elokuvia kohtaan. Tällä kertaa yllätyin positiivisesti. Tapahtumia oli hieman pelkistetty, mutta ei typistetty liikaa. Samoin henkilöhahmoja. Kirjassa takaumajakso oli sijoitettu oli sijoitettu omaan osaan kirjan keskelle ja elokuvassa takaumat oli ripoteltu nykyhetken tapahtumien väliin. Ratkaisu oli toimiva. Pidin siitä miten menneisyys, nykyisyys ja Pippan unijaksot vaihtelivat saumattomasti. Pippaa esittävä Robin Wright Penn sopi hyvin vanhemman Pippan osaan.
Pippa Leen yksityiset elämät osallistuu So American-haasteen osioon Modern Women Writers
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti