Olen lukenut Ann Cleevesilta aikaisemmin neliosaisen Shetlandinsaarille sijoittuvan dekkarisarjan. Pidin näistä Jimmy Perezin tutkimuksista. Ilostuinkin kovasti huomatessani, että Cleevesilta on ilmestynyt uusi suomennos. Kun sain kirjan käsiini harmistuin. Kuolonkukkia on kolmas Vera Stanhopesta kertova kirja. Miksi sarjaa ei ole voitu aloittaa alusta? Shetland-kirjat olivat tiivis sarja, joka seurasi kekushenkilöidensä elämää rikostapausten selvittelyn lomassa. Minä luen mielelläni tälläiset sarjat järjestyksessä. Jotenkin niistä saa silloin enemmän irti. Selityksenä on jossain vaiheessa TV1:llekin tuleva sarja, jonka tapahtumat alkavat ilmeisesti tämän kirjan tapahtumista. Ihan mielenkiintoista, mutta itse vierastan jotenkin kirjojen mainostamista tv-sarjoilla. (Toisaalta tuskin ilman tv-sarjaa olisin tutustunut esim Sookie Stackhouseen.) En myöskään ole hirveän ihastunut elokuvista tai tv-sarjoista tehtyihin kirjojen kansiin. Se valituksesta.
Kirja käynnistyy yksinhuoltaja Julien löytäessä poikansa kuristettuna kylpyammeesta. Kylpyveteen on ripoteltu kukkia. Kohta lähistöllä olevan majakan luota läydetään kuristettu nuori nainen vuorovesilammikosta. Vedessä on kukkia. Poliisi tutkii rikoksia komisario Vera Stanhopen johdolla. Murhan uhreilla ei tunnu olevan mitään yhteistä kuolintapaa ja veteenripoteltuja kukkasia lukuunottamatta. Pikkuhiljaa yhdistäviä sattumia kuitenkin ilmaantuu. Tutkimukset polkevat kuitenkin paikoillaan, kun myös Julien tytär katoaa. Ehtiikö Vera pelastaa Lauran vai onko luvassa taas yksi kukkien peittämä ruumis?
Lukemisen alkuvaiheessa minua häiritsi tuo alussa marmattamani asia. Vera ja hänen luottohenkilönsä, nuorempi poliisi Joe tuntuivat jotenkin irrallisilta. Luinkin kirjaa yli sata sivua ennenkuin tarina alkoi viedä minua mukanaan. Epäilyksistäni huolimatta siite kehittyi sittenkin ihan kelpo dekkari. Vera Stanhopen hahmo oli mielenkiintoinen. Hän on yksinasuva, viinaanmenevä ja lihava keski-ikäinen, jolla on äksy luonne. Ominaisuuksista huolimatta Vera on hyvä rikostutkija. Nämä ovat melko tyypillisiä ominaisuuksis miesetsivälle ja on hauska seurata miten Cleeves käsittelee näillä ominaisuuksilla varustettua naista. Ominaisuuksia osin selitetään erikoisella lapsuudella ja hallitsevalla isällä. Luottoalainen Joe pehmentää kuvaa poliisista.
Kuolonkukkia oli ihan mukava ja viihdyttävä kirja. Saatan jakossakin lukea näitä. Saatan ehkä katsoa myös sen tv-sarjan. Se vaikutti ihan hyvältä. En tosin yrityksestä huolimatta löytänyt tietoa sen tulevasta esitysajankohdasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti