maanantai 27. helmikuuta 2012

Viivi Luik: Varjoteatteri



Virolaista kirjallisuutta en Jaan Krossia lukuunottamatta muista lukeneeni. Viivi Luikin nimi on jostakin kuitenkin jäänyt mieleeni. Eurooppa-haaste mielessäni nappasin Varjoteatterin kirjastosta matkaani.

Varjoteatteri on omaelämänkerrallisia aineksia sisältävä romaani. Välillä mietin eroaako tämä muistelmista , mutta sitten annoin tarinan virran temmata minut mukaansa. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Kertoja pomppii ajasta ja paikasta toiseen ensinäkemältä varsin sekavan oloisesti, mutta loppujen lopuksi päästään kuitenkin jonnekin. Ajallisesti liikutaan Neuvosto-Virosta nykypäivään, lapsuudesta nuoruuteen ja aikuiselämän kokemuksiin diplomaatin puolisona. Erilaiset ihmiset ja tapahtumat vyöryvät esiin.Kertojan elämässä tiet johtivat lopulta Roomaan. Lukija seuraa huvittuneena ja myötätuntoisena nuoren ja köyhän Viron valtion edustajia suuressa maailmassa. Kirjassa on paljon puhetta muukalaisuudesta ja kodista.

Varjoteatteri jäi mieleeni jotenkin kauniina kirjana. Se ei siloittele, mutta näkee runoutta pienissä yksityiskohdissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti