perjantai 24. elokuuta 2012
Antti Tuuri: Taivaanraapijat
Antti Tuurilta olen joskus jotain lukenut. Mielikuvani Tuurin kirjoista oli positiivinen joskin jotenkin miehinen. Taivaanraapijat lähti kirjastosta mukaani äänikirjana pitkälle automatkalle. Matka loppui ennen kuin kirja ja minulla oli hieman taukoa kuuntelussa. Sain kirjasta hyvin otteen tauosta huolimatta.
Taivaanraapijoissa eletään 1900-luvun alkuvuosia. Kertojana on Ketolan Jussi, nuori mies Pohjanmaalta. Jussi on tullut monien muiden suomalaisten tavoin Amerikkaan paremman elämän toivossa. Aluksi Jussi oli ollut kaivostöissä, mutta ei niissä ollut viihtynyt. Tie oli johdattanut Jussin New Yorkiin. New Yorkissa Jussi tutustuu muihin suomalaisiin ja saa näiden avulla työpaikan pilvenpiirtäjän rakennustyömaalta. Aluksi korkea paikka huimaa Jussia, mutta pian se ei työntekoa haittaa. Suomalaiset olivat arvostettuja työmiehiä rakennuksilla. Jussin työporukka koostuukin suomalaisista ja mohawk-intiaaneista, jotka myös ovat korkeita paikkoja pelkäämätöntä väkeä. Raskas työ ei vie Jussin kaikkia voimia vaan aikaa löytyy seuraelämään muiden suomalaisten parissa. Politiikka ja uskon asiat puhuttavat suomalaissiirtolaisia. Jussin ympärillä pyörii myös naisihmisiä. Jussi on vakaa mies, joka kuitenkin sopeutuu hyvin uusiin olosuhteisiin. Hänellä on omat mielipiteensä eikä hän ryhdy kiihkoilemaan asioista.
Pidin Jussin lakonisesta kertojanäänestä. Tuuri on onnistunut luomaan sympaattisen ja kiinnostavan mieshahmon. Suomalaissiirtolaisten elämästä oli myös mielenkiintoista lukea. Lukemiseen toi minulle lisää mielenkiintoa tieto isäni äidinisästä, joka oli Amerikassa siirtolaisena kahteenkin otteeseen juuri näihin, kirjassa kuvattuina aikoina.
Ketolan Jussin tarina jatkuu Kylmien kyytimiehessä, jonka olen joskus lukenut ja ilmeisesti myös Ikitiessä. Nämäkin kirjat menevät luettavien listalle.
Äänikirjassa lukijana oli Vesa Rantala. Rantalaa oli miellyttävä kuunnella ja minusta hän sopi Jussin ääneksi hyvin.
Wikipediasta löysin tietoa MetLifin taivaanraapijasta. Joskus innostun hakemaan lisää tietoa lukemistani kirjoista. Nykyisin tämä on onneksi helppoa netin avulla.
Tunnisteet:
kotimainen kaunokirjallisuus,
siirtolaisuus,
Suomi,
Tuuri Antti,
äänikirjat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti