Kirjan kansi oli kirjaston uutuushyllyssä houkuttelevan näköinen ja takakansi lupaili naisen kirjoittamaa kauhua. Kiinnostuin ja lainasin Lotta-Liisa Joelssonin Vivikan.
Parhaat ystävykset Vivika ja nimettömäksi jäävä kertojatyttö viettävät kesää toisen tytön kotona Tytön perhe on Italiassa ja Vivikan vanhemmat ovat purjehtimassa. Heti kirjan alussa talossa tapahtuu outoja ja pelottavia asioita. Kertoja käy läpi edellisten päivien tapahtumia ja muistelee lapsuuden kokemuksiaa. Tyttöjen ollessa alakoulussa sattui koulussa useita outoja ja selvittämättömiä kuolemantapauksia. Tapaukset kiehtoivat pikkutyttöjä ja nyt menneisyyden karmivat tapaukset ovat palanneet tyttöjen mieliin. Kertoja löytää kotoaan vanhan satukirjan, jossa on outoja ja verisiä versioita tutuista saduista. Kirja tuntuu liittyvän talossa tapahtuviin asioihin.
Kirja oli aika outo lukukokemus. Odotin koko ajan jotain tapahtuvaksi, mutta mitään ei oikeastaan tapahtunutkaan. Olisin halunnut jonkinlaista selitystä tapahtumille. Nyt jäi epäselväksi mitä oikein oli tapahtunut vai tapahtuiko sittenkään mitään ja kuka edes oikeasti oli olemassa. Lukijalle jäi olo kuin tarinan lopussa kertoja olisi vain yhtäkkiä herännyt omasta vuoteestaan ja kaikki olisi ollutkin vain pelkkää unta.
Aineksia kirjassa oli. Tunnelma oli välillä hyvikin karmiva ja jopa etova. Pidin myös niistä saduista vaikka ne hieman irrallisilta tuntuivatkin. Juonta kaipailin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti