Olin kuullut Eve Hietamihen Yösyötöstä ja samoista hahmoista kertovasta Tarhapäivästä paljon positiivista. Hietamiehen aiemmat kirjat olen lukenut, mutta nämä olen jotenkin ohittanut. Ehkä pelkäsin kirjojen aihepiirin tulevan liian lähelle. Kirjastossa katselin näitä kirjoja useamman kerran ennen kuin sain Yösyötön käsiini.
Yösyötön alussa Antti joutuu pienen poikavauvan yksinhuoltajaksi vaimonsa Pian sairastuttua psykoosiin. Antti on toimittaja, joka on ajatellut isyysloman jälkeen palata töihin, opettaa pojalle tärkeitä totuuksia elämästä ja antaa Pian hoitaa vauva-arjen. Uudessa tilanteessa Antti on aivan pihalla. Pikkuhiljaa hän alkaa luottaa kykenevänsä pitämään Paavo-vauvan hengissä. Arjen yksitoikkoisuus saa Antin hakeutumaan leikkipuiston äitien seuraan. Hiekkalaatikon reunalla vietetty aika paljastaa Antille äitien maailman. Pia ei pysty eikä halua pitää kontaktia mieheensä eikä lapseensa. Antin ajatukset ovat vihaisia ja katkeria, mutta onneksi seestyvät hieman loppua kohden. Suhde Paavoon muodostuu tärkeäksi.
Pidin kirjasta, vaikka pieniä ärsytyksen aiheita mieleeni tulikin. Antti todisti myös miehen pystyvän hoitamaan pikkuvauvaa ja oppivan uusia asioita. Vauva-arjen vaativuus ja jatkuvan läsnäolon pakko kuvattiin hyvin. Väsymisen ja yksitoikkoisuuden vaihtelu vauvan tuottaman ilon välillä oli tuttua. Pidin myös leikkipuiston äideistä ja miten heistä paljastui persoonallisia ihmisiä äidin roolin lisäksi. Häiritseviä asioita oli Antin kuvitelma siitä, että naiset automaattisesti tietäisivät ja hallitsisivat vauvanhoitoon liityvät asiat ja sosiaaliset kuviot. Toinen oli Pian hahmo. Toki kirjassa kuvattiin asiaa Antin näkökulmasta, mutta välillä vaikutti kuin Pia olisi tahallaan valinnut psykoosiin sairastumisen ja kykenemättömyyden suhteen luomisessa lapseen. Positiivinen mielikuva kuitenkin jäi päällimmäiseksi.
Omiin kokemuksiin verrattuna olin kateellinen Antille hyvästä ja auttavaisesta neuvolantädistä ja leikkipuistoyhteisöstä, johon hän pääsi sisälle.
Odotan innolla saavani käsiini myös Tarhapäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti