Michael Cunningham: Tunnit

 

 

Michael Cunninghamin Tunnit luin ensimmäisen kerran joskus aikaa sitten. Sain äskettäin käsiini kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, jota en aikaisemmin ollut nähnyt. Pidin näkemästäni ja innostuin lukemaan kirjan uudelleen.

 

Kirja on tarina kolmesta naisesta. Lontoossa vuonna 1923 Virginia Woolf aloittelee romaaniaan Mrs. Dalloway. Laura Brown odottaa toista lastaan Los Angelesissa 1949 ja haluaisi syventyä lukemaan Woolfin romaania kotitöiden ja lastenhoidon sijaan. 1990-luvun lopulla Clarissa Vaughan järjestää juhlia ystävälleen runoilija Richardille, joka kutsuu ystäväänsä Mrs. Dallowayksi. Naisten elämää seurataan päivän ajan. Päivän aikana tapahtuu jotain merkittävää, joka muuttaa heidän elämäänsä. Naisten elämät ja heidän ratkaisunsa rinnastuvat ja vertautuvat toisiinsa.

 

Kirja on kirjoitettu kauniisti ja soljuvasti. Sitä on ilo lukea. Teksti sai yksityiskohdillaan minut aistimaan tapahtumapaikkoja, äänensävyjä ja värejä.

 

Hahmoista samaistuin eniten Lauraan. Clarissa jäi jotenkin ulkopuolelta kuvatuksi. Virginia oli hahmona minulle jo ennalta tuttu.

 

Homoseksuaalisuuden vahva juonne kirjassa oli kiinnostava. Aihe on useinkin aika marginaalissa. Pidin siitä miten se oli kirjassa läsnä ilman, että sitä erityisesti korostettiin.

 

Elokuvan näkeminen ja kirjan lukeminen lähekkäin oli kiinnostavaa. Vertailin kokemuksiani. Pystyin kuitenkin pitämään ne myös erillään toisistaan ja nauttimaan kummastakin. Elokuva tavoitti minusta yllättävän hyvin kirjan tunnelman. Lauran osuus ja  varsinkin syyt, jotka saivat hänet tekemään ratkaisunsa oli ehkä kuvattu liian suppeasti. Nicole Kidman Virginiana oli hyvä ja palkintonsa arvoinen. Hauska yksityiskohta elokuvassa oli Lauran naapuria Kittyä näyttelevä Toni Collette, jonka hahmo muistutti Colletten sivupersoona-Alicea Taran monta elämää-sarjasta.

 

So American- haasteen osioon Modern Men Writers.