sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu


Hayat on kymmenvuotias poika, jonka vanhemmat ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin Pakistanista. Hayatin isä on lääkäri, joka ei välitä uskonnosta. Vanhempien välit ovat melko huonot ja Hayat joutuu kuuntelemaan äitinsä valitusta isänsä naissuhteista. Hayatin elämä mullistuu, kun Mina muuttaa heidän luokseen. Mina on äidin paras ystävä Pakistanista, kaunis ja älykäs. Mina oli järjetetyssä avioliitossa ja joutunut aviomiehensä hylkäämäksi. Yhdysvaltoihin hän tuli voidakseen pitää luonaan pienen poikansa.

Mina on harras uskovainen. Hän tutustuttaa Hayatin islamiin pojan isän hienoisesta vastustuksesta huolimatta. Hayat heittäytyy Koraanin tutkimiseen innoissaan ja tuntee löytäneensä siitä tarkoituksen elämälleen. Murrosiän myötä heräävä seksuaalisuus ei sovi Hayatille. Eritoten mielikuvat Minasta piinaavat uskonnollista poikaa. Samaan aikaan Mina kiinnostuu yhä enemmän amerikkalaisesta elämänmenosta ja Hayatin isän hyvästä ystävästä ja kollegasta juutalaisesta Nathanista. Nathan olisi Minan vuoksi valmis kääntymään muslimiksi, mutta islamilainen seurakunta ei innostu moisesta. Uskonnollisen fanatismin ja seksuaalisten tunteiden riivaama Hayat tekee jotain, jota hän saa katua ja joka muuttaa monen ihmisen elämän.

En oikein tiedä pidinkö tästä kirjasta kovin paljon. Uskonnollinen tematiikka oli mielenkiintoinen. Luin mielelläni myös muslimien tapakulttuurista, joka on minulle melko vierasta. Juutalaisten ja muslimien väliset suhteet olivat myös kiinnostavia. Olisin mieleeläni nähnyt myös kristtyjä hahmoja, mutta se olisi tehnyt ehkä juonen liian monimutkaiseksi.

Kirjan perusjuonikuvio oli kuitenkin kovin tuttu ja kulunut. Aivan kuin olisin lukenut vastaavanlaista ennenkin. Nuoren pojan heräävä seksuaalisuus ja uskonto. Hyvää tarkoittava teko, joka saa aikaan vahinkoa. Katumus ja anteeksiantaminen. Kasvutarina.

Kirjassa oli myös paljon hyvää. Pidin monista henkilöhahmoista. Hayatin vanhemmat, eritoten isä, olivat kiintoisia hahmoja. Pakistanilaisten siirtolaisten ja seurakuntalaisten keskinäiset suhteet olivat hyvin kuvattuja. Minan hahmosta en erityisemmin pitänyt. Hänet oli kuvattu jotenkin liian täydellisenä. Hayat päähenkilönä ja minäkertojana jäi jotenkin valjuksi.

En siis erityisemmin pitänyt kirjasta. Ei se myöskään ollut huono, mutta minulle jäi hieman pettynyt olo.

Osallistun Appelsiininkuorten kadulla So American-haasteeseen osioon Immigrant Background.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti