Sylvain Ricardin käsikirjoittama ja Jamesin piirtämä sarjakuva-albumi Järjen veit on ahdistava kuvaus väkivaltaisesta avioliitosta.
Eläinhahmoiksi etäännytetty pariskunta istuu sohvalla ja käy läpi suhdettaan. Puheenvuoro vaihtuu naiselta miehellle ja asioita katsotaan kummankin silmin. Pariskunta tutustui opiskeluaikoina. Nainen oli tunnollinen opiskelija, joka ihastui komeaan mieheen. Mies oli kiinnostuneempi opiskelijaelämästä kuin opiskelusta. Jossain vaiheessa mies huomasi naisen kiinnostuksen ja suhde sai alkunsa. He menivät naimisiin. Mies oli vaativassa työssä ja loi uraa. Nainen jäi kotiin huolehtimaan miehestä ja kodista. Kaikki oli ihanaa, mutta jostain tuli ensimmäinen lyönti. Tapahtunutta seurasi anteeksipyyntö ja hyvittelyä ja suhde kukoisti jälleen. Lyönti ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi. Nainen peittelee jälkiä eikä uskalla tehdä. mitään. Kaikkihan on muuten niin hyvin. Nainen käy lääkärissä, mutta häntä ei oteta vakavasti. Hän paljastaa asian äidilleen ja ystävälleen. Äidin suhtautuminen on, ettei eroa ainakaan voi ottaa, koska suvussa ei ole sellainen tapana. Ystävätär on kauhuissaan, mutta yhtä avuton. Hyvät ja huonot jaksot vaihtelevat. Lopulta nainen pakenee turvakotiin. Mies on tästä hyvin hämmästynyt ja ihmettelee naisen tekoa. Naisen elämä näyttää hetken kirkastuvan. Syytettä väkivallasta ei kuitenkaan nosteta ja mies lupaa tehdä parannuksen. Mutta mitenhän käy...
Järjen veit oli painostavaa luettavaa. Välillä lukeminen oli suorastaan kuvottavaa. Ei todellakaan ole helppo tilanne ja silti se on liian monelle totta. Toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi kokea tälläistä. Ahdistavasta kokemuksesta huolimatta pidin sarjakuvasta. Joskus täytyy saada muistutus myös kauheista asioista joita tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti