Olen lukenut alunperin vuonna 1911 julkaistun Jean Websterin St. Ursula-koulun tytöt lukuisia kertoja ehkä joskus kymmenen korvilla. Pidin myös myös saman kirjoittajan Setä Pitkäsäärestä ja Parhaasta vihollisesta, mutta tämä oli ehdoton suosikkini. Pidin muistakin sisäoppilaitosjutuista. Päällimmäisin muistikuvani kirjasta oli, että se on hauska. Tyttökirjoja olen lueskellut myös nyt aikuisena, mutta St. Ursula-koulun tyttöjen lukemisesta on aikaa. Kirja on kummitellut mielessäni luettuani kirjailijasta Saran kirjoista. En kuitenkaan ole sitä kirjastosta muistanut etsiä. Joku aika sitten törmäsin kirjaan kirjaston vaihtohyllyssä tähän kirjaan samalla kannella kuin se lapsena lukemani kirja ja mukaanhan se lähti.
St. Ursula-koulun tyttöjen päähenkilö on Patty yhdessä parhaiden ystäviensä Priscillan ja Connyn kanssa. Kirjan tapahtumat kertovat tyttökolmikon viimeisestä vuodesta maineikkaassa tyttöjen sisäoppilaitoksessa. Vuoteen mahtuu monenlaisia kommelluksia. Koulussa tyttöje kannustetaan tervehenkiseen elämään ja myös tutustumaan yhteiskunnallisiin asioihin. Koulun oppiaineisiin kuuluvat tanssin ja ranskan lisäksi myös geometria ja latina. Kepposten lisäksi tytöt ovat myös kiinnostuneita kouluaineista. Kiinnostus romantiikkaan heräilee myös tyttöjen mielessä.
Pelkäsin hieman lukemista aloittaessani kirjan. Pelkäsin vanhan viehatyksen kadonneen. Tapahtumat palautuivat yllättävän hyvin mieleeni, mutta tempauduin kuitenkin tapahtumiin mukaan. Tarkkailin kirjaa kuitenkin eri tavalla kuin lapsena. Saran jutun innoittamana tutkin Websterin elämää Wikipediasta ja kiinnostuin sosiaalisten kysymysten näkymisestä kirjassa. Setä Pitkäsääri ja Paras vihollinen sijoittuivat orpokotiympäristöön ja niissä yhteiskunnallisten kysymysten näkyminen on on helpompaa. Websterin kiinnostus aiheeseen näkyy myös tässä. Koulun latinanopettaja Lordy on hyvin kiinnostunut naisasiasta ja koululla vierailee luennoitsija puhumassa yhteiskunnallisista asioista. Patty, Conny ja Priscilla huomaavat luokkatoverinsa Rosalien kärsivän pitkistä latinan läksyistä. Patty saa idean ryhtyä lakkoon ja vaatia lyhyempää läksyä. Lakko ei suju aivan suunnitelmien mukaan, mutta tuloksena on kuitenkin lyhyempi läksy. Patty tutustuu sattumalta lähistöllä asuvaan omalaatuiseen miljonääriin. Erään toisen seikkailun tiimellyksessä Patty löytää koulusta murtovarkaan. Mies on onnettomien sattumusten vuoksi joutunut vankilaan eikä sen jälkeen ole saanut töitä. Patty luottaa miehen oppineen läksynsä ja auttaa tätä saamaan työpaikan miljonäärin luota.
Tyttökirjoissa romantiikka on usein tyypillinen piirre. Usein tyttö kohtaa pojan , josta tulee myöhemmin hänen miehensä. St. Ursula-koulun tytöt on vapaa tästä. Tytöt ovat kyllä kiinostuneita romantiikasta kuten Mae Mertellen romanttinen kertomus osoittaa. Mae Mertelle kertoo olevansa rakastunut englantilaiseen aatelismieheen ja vanhemmat olisivat kieltäneet suhteen. Patty ja toiset tytöt paljastavat Maen valehdelleen asiasta saadakseen huomiota osakseen. Koko koulu on myös ihastunut vierailevan ylioppilaskuoron komeimpaan poikaan, mutta varsinaisia romansseja kirjassa ei ole. Uskon tämän romanttisen pääjuonen puutteen olleet eräs syy miksi olen tähän kirjaan aikoinani ihastunut. Muistan pitäneeni joitakin lukemiani tyttökirjoja liian imelinä.
Kirja on säilyttänyt myös humoristisen vivahteen. Nautin edelleen monista hauskoista sattumuksista joihin tytöt Pattyn johdolla joutuivat. Varsinaisia kepposia ja koiruuksia tytöt eivät tehneet. Webster on osannut kuvata koulun sattumuksia elävästi. Myös monet sivuhenkilöt niin oppilaiden kuin opettajienkin joukossa olivat osuvia.
Lukukokemus oli siis kaikinpuolin mukava. Sain lukea lapsuudessa rakkaan kirjan uudestaan ja eläytyä silloiseen tytönmieleeni. Kirja oli säilyttänyt viehätyksensä. Pääsin tekemään kirjasta myös kiinnostavia havaintoja aikuisen näkökulmasta.
Pattyn ja Pricillan myöhemmistä vaiheista kerrotaan kirjassa Patty korkeakoulussa, joka itse asiassa on kirjoitettu ennen tätä kirjaa. Sen olen lukenut yhden kerran, tosin en muista kirjasta mitään. Se oli silloinkin kirjaston varastossa. Varastokirjana se näkyy täälläkin olevan ja mieleni tekisi lukea sekin.
Osallistun tällä Sinisen linnan kirjaston Marian Tuntemattomat tyttökirjat- haasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti