Luin Aila Meriluodon Peter-Peterin ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten Meriluodon Vaarallista kokea-nimellä julkaistujen päiväkirjojen innoittamana. Pidin siitä silloinkin, mutta en osannut lukea sitä päiväkirjasta ja Meriluodon omasta elämästä erillisenä. Kesällä näin tämän sattumoisin Kirjatorilla pokkarina kahdella eurolla ja nappasin mukaani.
Kirjan juoni on yksinkertainen. Ruotsinsuomalainen kirjastonhoitaja Sanna tutustuu kirjeitse ruotsinvirolaiseen kirjailija-lääkäri Peteriin. Kirjeet johtavat suhteeseen, jonka Peter lopulta mitään selittämättä katkaiseen. Sanna yrittää selvitä tilanteesta parhaansa mukaan. Rakenne on mielenkiintoinen. Kirja koostuu enimmäkseen Sannan kirjeistä Peterille, muutamasta päiväkirjan katkelmista ja Sannan romaaniluonnoksista. Lopussa on Sannan tilitystä kirjailijalle ja Peterin vastaus kirjailijan kirjeeseen.
Tunnelataus kirjassa on hurja. Ensin Sannan mieletön heittäytyminen rakkauteen ja äkillinen syöksy epätoivoon. Lukiessani pääsin seuraamaan Sannan tunteita vierestä, samaistumaan niihin. Luettuani kirjan voin tietysti ihmetellä joitakin Sannan ratkaisuja. Samoin Peterin käytöstä. Toisaalta ymmärrän. Lukiessani tätä nyt olin jotenkin yllättynyt siitä, että Peter ja Sanna tapasivat oikeasti vain muutaman kerran. Sanan voima näkyy tässäkin. Peter-Peter ei ole kuitenkaan vain sanoja. En muista lukeneeni montaakaan kertaa näin hyvin kuvattua naisen himoa ja mielettömyyttä sen edessä.
Peter-Peter on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Se on voimakas kirja ja ansaitsee minusta arvostusta pelkkänä kirjana ilman taustan tietämistä.
Hienoa, olet ensimmäinen jonka tiedän lukeneen Meriluodon Vaarallista kokea- Luin noita päiväkirjoja pariinkin otteeseen, ennenkuin luovutin.
VastaaPoistaOliko päiväkirjat sinusta hyviä?
Minusta olivat oikein hyviä, mutta minulle tuli jotenkin niistä kumma fiilis ja jossain vaiheessa lukeminen loppui, siinä oli piilossa aika rankkaa elämänvaihetta?
Olen lukenut tuon Vaarallista kokea-kirjan pari kertaa ja tykännyt siitä paljon. Oikeiden ihmisten päiväkirjat ja kirjeet ovat usein kiehtovaa lukemista. Viime vuonna ilmestynyt Meriluodon päiväkirjojen toisen osan luin myös. Siitä en pitänyt yhtä paljon vaikka mielenkiintoinen olikin.
VastaaPoista