Lionel Shriver: Jonnekin pois

Jonnekin pois on ensimmäinen lukemani Shriverin kirja. Poikani Kevin- kirjaa muistan joskus pyöritelleeni kirjastossa, mutta silloin se tuntui liian synkeältä itselleni. Shriveriä on monelta taholta hehkutettu, joten nyt minäkin uskalsin tarttua tähän.

Kirjan päähenkilä Shep on tehnyt koko ikänsä töitä päämääränään Toinen Elämä jossain lämpimässä ja halvassa asuinmaassa. Vaimonsa Glynisin kanssa Shep on tehnyt perehtymismatkoja eri puolille maapalloa. Rahat Toiseen Elämään olisivat jo koossa, mutta aina tuntuu tulevan jotain joka siirtää suunnitelman toteutusta. Ihmiset Shepin ympärillä pitävät Shepin haavetta vain turhan aikaisena haihatteluna. Nyt Shep on kuitenkin tosissaan. Liput on hankittu hänelle, vaimolle ja perheen teinipojalle. Shep on päättänyt lähteä vaikka ilman poikaansa ja vaimoaan. Tavarat on pakattu ja nyt pitäisi kertoa vain Glynisille lähdöstä. Glynisillä on kuitenkin myös kerrottavaa; hänellä on löydetty syöpä. Sairaus vie koko perheen elämän muutokseen.

Kirjassa seurataan myös toista pariskuntaa, Jacksonia ja Carolia. Jackson on Shepin työkaveri ja pariskunnat ovat ystävystyneet keskenään. Carolin ja Jacksonin vanhempi tytär sairastaa harvinaista perinnöllistä sairautta, joka vaatii jatkuvaa hoitoa ja nuorempi tytär hakee huomiota omilla keinoillaan. Elämä pyörii Flickan sairauden ympärillä. Jackson päättää piristää elämäänsä teolla, jolla on arvaamattomat seuraukset.

Kirjan lähtötilanne on mielenkiintoinen. Sairaus tai vammaisuus muutta monin tavoin kaikkien elämää. Tavoilla joita ulkopuolinen ei osaa edes kuvitella. Kirjassa käitellään paljon rahaa, koska raha pyörittää kaikkea. Miehen ja naisen sekä vanhemman ja lapsen välistä rakkautta ja mitä rakkauden nimessä voidaan toiselta ihmiseltä vaatia käsitellään myös.

Kirja oli välillä hieman raskaslukuinen. Varsinkin alkupuolella kirja oli välilläjotenkin tasapaksu. En löytänyt siitä heti tarttumapintaa itselleni. Henkilöt olivat ärsyttäviä ja tympeitä paitsi uhrilta vaikuttava Shep. Koko kirja vaikutti kovin amerikkalaiselta. Toisaalta koska kirjalla oli mittaa, saivat henkilöt lihaa luittensa ympärille ja heidän ratkaisunsa saivat ymmärrystä osakseen. Jacksonin paasaamista olisi voinut olla hieman vähemmän ja loppuratkaisu oli minusta turhan lälly. Kaikesta huolimatta Jonnekin pois oli minulle positiivinen lukukokemus. Poikani Kevin houkuttelee tutustumaan ja ehkäpä teen siihen kirjastossa tuttavuutta uudelleen.