Louisa M. Alcott: Tytöistä parhain

Ahdistavastä ja tylsästä päivästä on hyvä joskus paeta menneisyyteen. Louisa M. Alcott tunnetaan parhaiten Pikku naisista jatko-osineen. Ne samoin kuin tämänkin olen joskus muinoin lukenut. Pikku naisiin olen palannut aikuisiälläkin, mutta tätä en ollut uudelleen lukenut.

Kirjan alkuosassa päähenkilö Polly on 14-vuotias maalaistyttö, joka tulee vierailulle varakkaan Shawin perheen luo kaupunkiin. Vaatimattomaksi kasvatettu Polly ihmettelee suuren maailman tapoja. Pollyn ikätoveri Fanny yrittää käydä täysikasvuisesta neidistä, isoveli Tom kiusaa siskojaan ja tekee kolttosia, pikkusisko Maud on hemmoteltu kiukuttelija, perheen isä on työlleen omistautunut liikemies, äidille seuraelämä on kaikkein tärkeintä ja perheen isoäiti on toisten unohtama. Myös Polly herättää vanhanaikaisine tapoineen kummastusta kaupunkilaisnuorissa. Raikkaalla käytöksellään hän valloittaa vanhempien ihmisten sydämet ja esimerkillään saa perheen nuoret paljastamaan paremmat puolensa.

Toisen osan alussa Pollyn ensimmäisestä vierailusta on kulunut kuusi vuotta. Polly on pitänyt muihin tiiviisti yhteyttä ja vieraillut heillä usein. Nyt Polly ei kuitenkaan tule kaupunkiin vierailulle. Hän on päättänyt ruveta soitonopettajaksi elättääkseen itsensä ja auttaakseen veljeään Williä tämän opinnoissa. Shawin sisarusten elämä pyörii nyt seurapiirien ympärillä. Pollykin tuntee välillä vetoa ilonpitoon, mutta saa huomata monien ihmisten suhtautuvan eri tavalla työtätekevään tyttöön kuin rikkaan Fannyn ystävään. Rakkausasiat tuottavat myös monta pulmaa kaikille. Onneksi Polly on säilyttänyt lämminsydämisen luonteensa ja pystyy myös auttamaan ystäviään näiden kohdatessa vastoinkäymisiä. Lopulta myös sydämen asiat kääntyvät parhain päin.

Olipa opettavainen kirja, mieleeni tuli monta kertaa lukemisen aikana. Toisaalta kirja on kirjoitettu 1870-luvulla ja yllättävän monet kirjan tapahtumista ja aiheista voisi soveltaa myös nykypäivään. Opettavaisuutta ei ollut kuitenkaan liikaa. Polly ei ollut täydellinen pyhimys vaan hänelläkin oli heikkouden hetkensä. Henkilöt olivat elävästi kuvattuja ja heidän kohtaloihinsa jaksoi syventyä.  Ihmisten tavat ja asenteet olivat mielenkiintoisia. Aikuisena oli myös mukava lukea kirjaa aikansa kuvana. Mm. Pollyn taiteilijaystävättäret toivat mukanaan naisasiaa samoin Pollyn halu elättää itsensä. Lukukokemus oli siis ihan miellyttävä. Ei Alcott suotta ole klassikkoasemaansa saanut.

Lukemani kirja oli painettu vuonna 1993. Sen Eeli Jaatisen ilmeisesti 40-luvulla piirretty kansikuva on kyllä ihan hieno, mutta minulle Alcottin, samoin kuin Montgomeryn, kirjojen oikeat kannet ovat niitä valkopohjaisia sinisellä tai punaisella nauhalla ja useimmiten vielä Maija Karman kuvalla olevia.

Osallistun tälläkin kirjalla Sinisen linnan Marian Tuntemattomat tyttökirjat- haasteeseen.