Luin pari vuotta sitten Enid Blytonin elämäkerran. Siitä asti mielessäni on ollut lukea joskus joku Blytonin kirjoittama kirja uudelleen nyt aikuisena. Lapsena niitä tuli ahmittua melkoinen pino. Viisikko-sarjasta en hirveästi pitänyt. Suosikkini oli Salaisuus-sarja. Lasten linnoitus-haaste sai minut kaivelemaan miehen varastoja. Muistelin siellä olevan pinon Viisikkoja 70-luvun luvun kansilla. Vanhempi poikani luki niistä joitakin muutama vuosi sitten. Laatikosta paljastui myös muutama SOS-sarjaan kuuluva kirja. Tätäkin sarjaa muistan lukeneeni, mutta tästä kirjasta minulla ei ole minkaanlaisia muistikuvia.
SOS on salaseura, jonka muodostavat seitsemän lasta, kolme tyttöä ja neljä poikaa. Porukan mukana on tietysti myös uskollinen koira. Lapsista kaksi on sisaruksia ja muut koulutovereita. He asuvat maalaiskylässä ja ainakin sisarusten isä on maanviljelijä. Yhdellä pojista on ärsyttävä pikkusisko, jota salaseura ei huoli joukkoonsa ja siksi tyttö tekee kaikenlaista kiusaa muille. Salaseura on joutunut kaikenlaisiin seikkailuihin useasti eikä tämäkään pääsiäisloma ole ilman jännittäviä tapahtumia.
Kirjan alussa seitsikko pääsee viettämään iltaa lähistöllä olevaan tivoliin.Siellä he tutustuvat inkiväärikakkuja leipovaan naisen ja hänen lapsiinsa. Naisen mies kiertaa tivolin apumiehenä. Kotimatkallaan lapset huomaavat tulipalon. Seuraavana päivänä he saavat kuulla tapaamansa naisen asuneen palaneessa talossa. Lapset vanhempineen varustavat tälle perheelle vanhan asuntovaunun uudeksi kodiksi. Illalla kaksi pojista näkee elokuvista tullessaan miehen rikkovan erään liikkeen ikkunan ja varastavan sieltä arvokkaan viulun. Joku on myös varastanut vaatteet pellolla olevalta variksenpelätiltä. Lapset miettivät sitä, että voisiko näillä tapahtumilla olla jotain tekemistä keskenään. Tivoliperheen pikkupojassa on myös jotain outoa.
Kirja oli todella nopealukuinen. Pituutta oli hieman alle sata sivua. Tarina oli simppeli, mutta kuitenkin ihan mukava. Salaseuran selvittämä tapaus oli arkisempi kuin Viisikoista muistamani salakuljettajat ja vakoilijat. Varsinaisia vaaratilanteita joukkio ei myöskään kohdannut. Lapsijoukko jäi kirjan pituudesta johtuen melko kasvottomiksi. Ainoastaan joukon johtaja toimiva Peter ja hänen sisarensa Janet saivat enemmän tilaa. Sarjaan kuuluu kuitenkin viisitoista kirjaa, joten ne kaikki lukemalla oli varmasti oppinut muistamaan kuka lapsista kulloinkin oli kyseessä. Lapset eivät myöskään toimineet yksin. Peterin ja Janetin vanhemmat olivat lasten tukena monessa asiassa. Viiskoista muistan ihmetelleeni lapsijoukon yksinäistä retkeilyä ympäri Englantia.
Aikuislukijalle SOS ja varastettu viulu ei tarjonnut oikeastaan mitään. Toisaalta lukeminen oli ihan miellyttävä kurkistus lapsuuden lukuelämyksiin. Ahmimisikäinen lukija voisi ehkä vieläkin innostua kirjasta ellei alunperin vuonna 1958 julkaistu kirja ole jo maailmaltaan liian vanhanaikainen.
SOS ja varastettu viulu osallistuu Lasten linnakkeen rakentamiseen ja osioon Salaseura X.
Luin suorastaan ahmimalla kaikkia Blytonin sarjoja lapsena myös näitä Sos-kirjoja! Yksi suosikeistani oli Seikkailujen-sarja. Voisi joskus taas lukea jonkun kirjan muistin virkistykseksi!
VastaaPoistaSeikkailu-sarjassa taisi olla sankaraina kaksi sisar-veliparia. Muistelen siis minäkin näitä lukeneeni.
VastaaPoistaBlytonin kirjoittamien kirjojen määrä on kyllä hurja. Aika monella taitaa olla näistä joku lukumuisto. Lukevatkohan nykylapset enää näitä? Toisaalta pojan äikänkirjassa oli katkelma Viisikoista.