Kuinkas sitten kävikään? on minulle tuttu ja rakas jo omasta lapsuudestani. Tarina maidonhakumatkalla eksyvästä muumipeikosta on jännittävä ja loppu ihana. Muistan myös miten kirjan aukkoinen olemus kiehtoi minua jo lapsena. (Olen nähnyt kirjasta myös version, jossa noita aukkoja ei ollut ja se oli aika kaamea.) Kirjaa on luettu minulle varmasti aika paljon, koska muistan siitä lauseita ulkoa jo lapsuuden ajalta.
Kirjan lumo ei ole kadonnut mihinkään. Olen vanhemmalle pojalleni ostanut tämän kirjan joskus lahjaksi ja tätä tuli joskus luettua ääneen aika monta kertaa. Ääneen luettavaksikin Kuinkas sitten kävikään? soveltuu myös mainiosti. Hannes Korpi-Anttilan suomennos riimittelee hyvin ja on rytmisesti hauska lukea. Lapset tosin ihmettelivät suuresti mikä kumma on hommuli(=hemuli). Muistelisin, että Kuinkas sitten kävikään? oli ensimmäinen suomennettu muumikirja.
Kirjan graafista ulkoasua ihailen suuresti. Tämän on täytynyt olla aikoinaan jotain todella uutta ja erikoista leikattuine sivuineen ja vaihtuvine kirjaintyyleineen. Kuvituksessa täytyy huomioida myös, että sivuilla on käytetty vain kahta painoväriä mustan lisäksi. Mielikuvan useammasta väristä synnyttävät aukoista pilkistävät toiset sivut.
Paras kohta kirjassa oli edelleen se, kun maito oli seikkailun tiimellyksessä muuttunut piimäksi ja muumipeikko pelkää mamman reaktiota ja mamma lausuu PAINOLLA täst edes juotavan mehua. Mikä helpottava loppu pienen peikon suurelle seikkailulle.
Pojilla oli joskus VHS-kasetilla tästä animoitu versio, joka oli mielestäni varsin onnistunut. Nythän tästä on kuulemma julkaistu myös iPad-versio, johon olisi ihan mielenkiintoista myös tutustua.
Osallistun tällä kirjalla Lasten linnakkeeseen ja osioon Kirmataan kuvakirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti