Jostain syystä lapseni eivät koskaan viehättyneet klassisista vanhoista saduista, vaikka niitäkin toki luimme. Voi olla, että poikina heitä ei niin hirveästi innostanut prinsessavaltainen satutarjonta. Eräällä pitkällä matkalla poikia piti viihdyttää satuja kertomalla. Mielleeni muistui muutama vanha hölmöläissatu, jotka saivatkin suuren suosion. Kotiin päästyämme etsimme hölmöläistarinoita kirjastosta lisää. Löysimme sieltä jotakin, mutta kotiin hankimme omaksi tämän Pirkko-Liisa Surojeginin toimittaman ja kuvittaman Suomen lasten hölmöläissadut.
Suomen lasten hölmöläissatuihin Surojegin on koonnut tuttuja ja tuntemattomampia tarinoita. Tarinat ovat järjestetty niin, että ne muodostavat yhtenäisen kertomuksen Hölmölän kylän synnystä sen loppuun ja hölmöläisten maailmalle hajaantumiseen. Keromuksia voi kuitenkin lukea ihan hyvin myös yksittäin.
Kirjan kuvitus on aivan ihana. Surojegin on kuvannut jörrikkämäiset ukot ja akat hellyttävästi. Kuvat ovat myös hyvin taidokkaasti tehtyjä. Osa niistä on värillisä ja osa mustavalkoisia. Luontokuvat ovat kauniita. Vanhaan maalaisympäristöön sijoittuvina jotkut kuvat herättivät meillä myös kysymyksiä siitä mitä niissä oikein on. Kuvituksen ja tarinoinen myötä saimme myös perehtyä entisajan maanviljelykseen.
Pojat pitivät hölmöläissaduista. Niitä oli myös mukava lukea ääneen. Minusta oli myös mukava huomata nykylasten viehättyvän myös tälläisestä. Aina ei tarvitse olla pojillekaan menoa ja räiskettä.
Hölmöläissadut osallistuvat myös Lasten linnakkeeseen osioon Olipa kerran- satusiivillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti