Olin viidennellä luokalla, kun kuvaamataidonopettajamme luki meille ääneen James Herriotin kirjaa Kaikenkarvaiset ystävämme. Ihastuin humoristisiin eläintarinoihin ja kertomuksiin eläinlääkärin työn sattumuksiin Yorkshiressa. En malttanut olla lainaamatta kirjaa ja lukematta sitä loppuun ennenkuin opettaja sai sen luettua. Luin myös suurimman osan Herriotin muista kirjoista. Edellisistä lukukokemuksista on monta vuotta.
Elämäni kissat on nimensä mukaisesti kirja kissoista. Herriot on koonnut tähän kissoista kertovia juttuja eri kirjoistaan. Joku jutuista tuntui tutulta, mutta en kuitenkaan ole lukenut kaikkia aikaisemmin. Olen joskus huomannut tämän kirjan kirjastossa, mutta en silloin tästä kiinnostunut. Herriot kertoo kissan olevan suosikkieläimensä ja sen huomaa. Hän kirjoittaa lämmöllä eläinlääkärin työssään tapaamista kissoista ja kissanomistajista. Ihmiset ja kissat ovat yhtä suuressa osassa. Eläinlääkärin työssään tapaamat kissat ovat usein sairaita, mutta onneksi tämän kirjan kertomuksissa on enimmäkseen onnellinen lopetus.
Elämäni kissat oli ihan mielenkiintoinen luettava. Se palautti mieleeni mukavia lukumuistoja ja teki minulle halun lukea enemmänkin Herriotia. Herriotin tuotantoon kirja on mukava kurkistus, mutta suosittelisin mieluummin lukemaan kokonaisen kirjan tämän kertomuskokkoelman sijasta. Alussa mainittu Kaikenkarvaiset ystävämme on hyvä aloitus. Toisaalta jos entisajan eläinlääkärin työn likaisemmat yksityiskohdat eivät innosta niin silloin tämä kirja on kelpo kurkistus kissojen ja ihmisten välisiin suhteisiin.
Kirjassa on myös viehättävä Lesley Holmesin kuvitus.
Elämäni kissat on ensimmäinen Lukudiplomi-haasteeseen lukemani kirja. Lukudiplomihaasteeseen liittyy myös tehtäviä. Tällä kertaa en niistä oikein innostunut. Sen sijaan liitän tähän muutamia valokuvia lähipiirini kissoista.
 |
| Vappu ja Volmari |
 |
| Musta valvoo pienten lastenvaatteiden pakkaamista. |
 |
| Sisu ulkoilee. |
 |
| Vappu matkalle lähdössä. |
 |
| Sisu ja Musta auttavat ikkunanpesussa. |
 |
| Sunnuntain joulu. |
En tiennyt kirjan olemassaolosta, näitä muita "Kaikenkarvaisia ystäviä ja niiden mukavia jatko-osia olen lukenut" :)
VastaaPoistaAhmin aikoinaan kaikki Herriotit! Kaikenkarvaiset ystäväni olen aikonutkin santsata jo pitempään. Tätäkin kirjaa oli muistaakseni ilo lukea, kissoista kun tykkään kovasti.
VastaaPoistaMyös ahkera Herriotin lukija täällä. Aikoinaan luin kaikki mitkä käsiini sain, osa niistä taitaa olla suomeksi nykyään aika vaikeita löytää (nämä myöhemmät tyyliin Eläinlääkäri lennossa).
VastaaPoistaTätä kissakirjaa en ole lukenut, vastaavan Elämäni koirat kylläkin ja se oli hyvä mutta ehkä toimi parhaiten kun oli lukenut ne varsinaiset kirjat, mukava kirja palailla sinne Yorkshiren maisemiin tiivistetyssä muodossa muttei ehkä paras mahdollinen itsenäisenä teoksena.
Ehkä tämä kissakirja pitää siis myös lukea...
Kiva huomata Herriotilla olevan muitakin ystäviä. Tämän kirjan kertomukset taisivat olla enimmäkseen Herriotin myöhemmistä kirjoista.
VastaaPoista