lauantai 24. marraskuuta 2012

P. D. James: Syystanssiaiset


Pidän P. D. Jamesin dekkareista ja Jane Austenin kirjoista. Syystanssiaiset yhdistää nämä kaksi ollen Jamesin kirjoittama jatko-osa Austenin ehkä tunnetuimpaan teokseen Ylpeys ja ennakkoluulo. Suhtauduin kirjaan odottavin joskin hieman ennakkoluuloisin tuntein. Olen joskus lukenut Ylpeydelle ja ennakkoluulolle jatko-osan, jonka nimeä en nyt muista ja selaillut zombi-versiota. Toisten kirjoittajien tekemien jatko-osien suhteen olen vähän epäileväinen, mutta tämä kiinnosti.

Syystanssiaisten tapahtumat sijoittuvat muutamia vuosia Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumien jälkeen. Alussa kerrataan menneitä tapahtumia. Elizabeth ja herra Darcy asuvat lapsineen Pemberleyn kartanossa. Elizabethin sisko miehensä kanssa on vierailulla ja muitakin tuttuja henkilöitä on paikalla. Kartanossa valmistellaan perinteisiä suuria tanssiaisia, joihin on kutsuttu koko seudun kerma. Juhlia edeltävää iltaa vietetään kodikkaasti takkatulen ääressä, kun rauhan rikkovat pihamaalle ajavat vaunut. Vaunuissa on hysteerisenä Elizabethin sisar Lydia. Lydia ja hänen miehensä Wickham eivät ole olleet tervetulleita Pemberleyhin miehen tekojen vuoksi. Vaunukuskin puheista saadaan selville, että Wickham ja hänen toverinsa Denny olivat juosseen kiistellen metsään, josta hetken kuluttua kuului laukauksia. Kartanon miehen lähtevät Darcyn johdolla metsään etsimään miehiä. He löytävät metsästä Dennyn kuolleena ja verisen Wichamin tämän luota. Wickham syyttää itseään ystävänsä kuolemasta.

Loppukirja keskittyy paljon kuolemantapauksen selvittelyyn ja Wickhamin oikeudenkäyntiin. Toki naimakauppoja ja muitakin ihmissuhteita pohditaan. Herra Darcy saa aika ison roolin murhan ja oikeudenkäynnin ollessa miehisiä asioita. Elizabeth keskittyy enemmän kartanon hoitoon.

Syystanssiaiset oli ihan kiva kirja. Se oli sujuvaa luettavaa. Dekkarijuoni sujahti Austenin maisemiin kivuttomasti. En nyt vain oikein osannut keskittyä tämän lukemiseen. Joskus toiste olisin voinut pitää kirjasta enemmänkin, mutta nyt sen lukemisesta tuskin jää mitään isoja muistijälkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti