Christine Nöstlinger on itävaltalainen lasten- ja nuortenkirjailija, jonka kirjoista pidin joskus kovasti. En kuitenkaan oikeastaan muistanut niitä sen kummemmin ennenkuin Luin Sirpä Kähkösen Hietakehtoa. Hietakehdossa laulettiin Maikäfer flieg-laulua eli samaa Lennä lennä turilas-laulua, josta tämä kirja on saanut nimensä. Se palautti tämän kirjan hyvin voimakkaana mieleeni ja seuraavalla kirjastokäynnilla etsin tämän käsiini.
Kirjassa eletään Wienissä kevättä 1945. Toinen maailmansota vetelee viimeisiään. Kirjan kertojana on yhdeksänvuotias Christel, joka ei muista sotaa edeltänyttä aikaa. Hän asuu äitinsä ja isosiskonsa kanssa laitakaupungin kerrostalossa. Isoäiti ja isoisä asuvat samassa talossa. Isä on sairaalassa loukattuaan jalkansa sodassa Venäjällä. Pommitukset ovat arkipäivää ja erään kerran pommit osuvat kotitaloon. Isoäidin ja isoisän puoleinen osa taloa jää pystyyn ja Christelin koti jää monimetrisen soraläjän alle. Onneksi rikas rouva von Braun pakenee tulossa olevia venäläisiä ja palkkaa äidin huolehtimaan huvilastaan. Äiti ja tytöt asettuvat esikaupunkihuvilaan, jonne tulee myös perheen isä. Isä on karannut sotasairaalasta sen muuttaessa eteenpäin. Huvilalle ilmestyy myös rouva von Braunin leskeksi jäänyt miniä kahden lapsensa kanssa. Heidänkin olisi pitänyt lähteä pakoon, mutta he eivät päässeet lähtemään ajoissa. Perheet yrittävät selvitä yhdessä ruokavarojen huvetessa. Lapset seikkailevat uudessa ympäristössä. Saksalaiset lähtevät ja pelätyt venäläiset valloittajat saapuvat tilalle. Tilanne on huolestuttava etenkin perheen isän osalta, joka oikeastaan on karannut saksalainen sotilas. Huvilaan muuttaa joukko venäläisiä upseereita ja jonkinlainen yhteiselämä muotoutuu. Rouva von Braun ystävystyy venäläisen majurin kanssa ja saa näin muillekin etuja. Christel ihastuu venäläisten kokkiin Cohniin ja joutuu pulmiin tämän ystävyyden vuoksi. Kirjan lopussa venäläiset jatkavat etenemistään ja tilalle tulevat hallinnollisemmat jälkijoukot.
Lapsen silmin sodan tapahtumat voivat näyttää hauskoilta ja jännittäviltä, mutta aikuisen silmin kirjan tapahtumat olivat aika hurjia.Kirjan tapahtumat pohjautuvat Nöstlingerin omiin lapsuuskokemuksiin ja minusta hän on onnistunut ilmaisemaan lapsen kokemusmaailman hyvin.
Lennä, lennä turilas ehtii vielä osallistua Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja osioon Itävälta
Ooh, Nöstlingeriä! En ole varma olenko juuri tätä kirjaa lukenut, muita hänen kirjojaan kyllä. Pitäisikin verestää muistoja!
VastaaPoistaMinäkin olin jotenkin onnistunut unohtamaan koko Nöstlingerin, vaikka nyt muistan joidenkin hänen kirjojensa olleen tärkeitä. Kirjastossa oli muitakin kuin tämä hyllyssä ja silmäilin niitäkin. Voisi olla mielenkiintoista palata niihinkin joskus.
VastaaPoista