Luin Sirpä Kähkösen Neidonkengän uudelleen verryttelynä suuresti odottamalleni Hietakehdolle.
Neidonkenkä sijoittuu sota-ajan Kuopioon, tarkemmin sanottuna 9. päivään kesäkuuta 1942. Kähkönen pyörittää aikaisemmista kirjoistaan tuttuja ihmisiä ja samalla uusia henkilöitä saapuu näyttämölle. Ravintola Tatrassa valmistellaan liikemies Mertasen nimipäiväjuhlia. Mertanen on itse alkanut epäillä halukkuuttaa koko juhliin. Tuomen naiset leipovat ravintolaa varten pitkästä aikaa oikeaa leipää ja saavat sitä myös itse lapsineen syödäkseen. Tohtori Kelo on toipumassa talvisesta sairaudestaan ja katuu menneitä tekojaan. Tatran hovimestari Karlsson saa huonoja uutisia. Anna Tuomi tuntee vetoa klarinetisti Torkkeliin, jonka pitäisi huolehtia pienestä Saaralotasta. Entisestä toimittaja Lehtivaarasta on tullut liikemies ja hän kuljettaa ulkomaalaista lehtinaista Marieke Candrixia ympäri Kuopiota. Marieke on nähnyt työssään järkyttäviä asioita ja haluaisi hieman lepoa. Nuoret tytöt Mari ja Ani haluaisivat hieman iloa elämäänsä. Lapset Juho ja Saaralotta vaeltavat kaupungissa ja lähiseudun metsissä tarkkaillen ympäristöään. Muusikko Kalle Blomberg saapuu Tatraan bassonsa kanssa saa orkesterin soittamaan niinkuin joskus ennen.
Kähkönen osaa kirjoittaa karuista asioista kauniilla kielellä. En voi olla vaikuttumatta tästä kirjasta edelleen. Kirjan lapset ja nuoret on kuvattu sydämeenkäyvällä tavalla. Leivän leipominen Aleksanterinkadun talon leivintuvassa ja naisten lepohetki työn lomassa, pienillä asioilla voidaan kuvata suuria tunteita. Jos jotain moittimista voisin sanoa niin en pitänyt niin paljon Lehtivaaran ja Marieke Candrixin kohtauksista, vaikka kirjan kannalta ne merkittäviä olivatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti