Katarina Eskolaan ja Elsa Enäjärvi-Haavioon törmäsin ensimmäisen kerran lukiessani Eskolan yhdessä Satu Koskimiehen kanssa julkaisemia 50-luvun tyttöjä. 50-luvun tyttöihin Eskola ja Koskimies ovat koonneet omia nuoruuden päiväkirjojaan. Olen lukenut kirjan ja sen jatko-osat useampaan kertaan. Kiinnostuin tyttöjen taustasta enemmänkin ja luin myös Katarina n äidistä kirjoitetun elämäkerran ja myhemmin myös Satu Koskimiehen äidistään kirjoittaman Elämäkerran. Katarina Eskola on myös koonnut vanhempiensa kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista viisiosaisen Valistuksen sukutarinan, jonka olen myös lukenut.
Tytössä Pitkänsillan molemmilta puolilta Katarina Eskola sukeltaa kauemmas äitinsä menneisyyteen. Myös Elsa kirjoitti nuorena tyttönä päiväkirjaa. Kirjan alkupuoli koostuukin Elsa Enäjärven kolmesta päiväkirjasta vuosilta 1913-1920. Elsa varttuu vuosien kuluessa koulutytöstä nuoreksi opiskelijanaiseksi.
Kirjan jälkimmäisessä osassa Katarina Eskola erittelee äitinsä vaiheita tarkemmin ja sijoittaa ne historialliseen yhteyteen. Elsan nuoruusvuosiin mahtui paljon historiallisesti merkittäviä tapahtumia, kuten tsaarinvallan viimeiset vuodet, ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut sisällissota sekä uuden valtakunnan ensi vuoden. Samaan aikaan Elsa vietti normaalia arkea, kävi koulua, riiteli sisarustensa kanssa ja ihastui ensimmäisiä kertoja.
Tyttö Ptkänsillan molemmin puolin on kiinnostava kirja. Se antaa hyvän kuvan kiinnostavasta historiallisesta ajanjaksosta ja on samalla nuoren tytön kehityskertomus. Eskolan historialliset pohdiskelut ja lisäselvitykset lisäävät kirjan kiinnostavuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti