sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Elizabeth Noble: Naapurin tyttö



Elizabeth Noblen Naapurin tyttö sijoittuu new yorkilaiseen kerrostaloon. Tapahtumat käynnistyvät englantilaispariskunta even ja Edin muuttaessa taloon. Ed on saanut hyvän työpaikan New Yorkista ja Eve on seurannut häntä. Eve tuntee olonsa yksinäiseksi. Talossa asuva vanha rouva perustaa toimikunnan kattopuutarhan perustamiseksi. Eve menee toimikuntaan mukaan ja tutustuu siellä talon väkeen. Talossa asuu pariskuntia, jotka ajautuvat lasten ja työkiireiden vuoksi vaikeuksiin. Joukko sinkkuja etsii sitä oikeaa. Kliseisen tuntuinen homopariskunta täydentää asukasjoukkoa. Myös talon kuubalaisperäinen henkilökunta tulee näkyväksi. Tärkeäksi kirjassa muodostuu Even ja vanharouva Violetin ystävyys ja Violetin muistot, joita tämä kertoo Evelle.

Naapurin tyttö on ihan kelpo viihdettä, mutta suurempia muistijälkiä siitä tuskin jää. Henkilögalleria on melkoinen ja minulla oli välillä vaikeuksia pysyä kärryillä kuka oikein on kuka. Toisaalta rakenne oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Kirjalle olisi voinut tehdä terää joko keskittyminen tiiviimmin Eveen ja Ediin tai laventamalla nyt sivuhenkilöiksi jäävien asukkaiden osuutta. 

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Eeva Tenhunen: Rakas perhe


Eeva Tenhunen tunnetaan dekkareistaan. Rakas perhe sijoittuu kuitenkin viihdeosastolle.

Kirja koostuu kahdenlaisista kirjeistä. Kehyksenä on 80-luvun alussa päähenkilö Tuulin kirjeet tulevalle tyttärentyttärelleen tämän 23-vuotispäiväksi. Tuuli haluaa tulevan lapsenlapsensa tutustuvan omiin nuoruudenkokemuksiinsa. Nuoruudenkokemukset selviävät kirjeissä, jotka Tuuli on itse kirjoittanut perheelleen nuorena opiskelijatyttönä 60-luvun alussa. Perheelle kirjoitetuissa kirjeissä ei kuitenkaan kaikkea ole kerrottu ja moniin kirjeisiin liittyykin tyttärentyttärelle osoitettu selventävä jälkikirjoitus. Näin kuvattuna kirja saattaa vaikuttaa hieman sekavalta, mitä se ei kuitenkaan ole.

23-vuotias Tuuli on suomen opiskelija, joka tulee vuodeksi Turkuun auskultoimaan valmistuakseen äidinkielenopettajaksi. Tuuli jakaa serkkunsa Maritan kanssa yhteisen opiskelijaboksin. Loistoa elämään tuo Maritan sulhanen, ruotsalainen kreivi. Muuten elämä onkin varsin tuttua opiskelijamaailmaa. Kouluelämä Norssissa on varsin mielenkiintoisesti kuvattu. Auskultanttien arkea säädellään varsin tarkasti koulun ja yliopiston taholta. Tuuli seurailee opiskelutovereidensa rakkauselämää haaveillen itsekin jostakin tavoittamattomalta tuntuvasta. Romantiikan sijaan kirjassa on kuitenkin pääpaino arkielämän komediassa.

Luin Rakkaan perheen ensimmäisen kerran joskus vuosia vuosia sitten, samoin kuin muutkin Tenhusen kirjat. Kirjassa on samaa Tenhuselle ominaista huumoria kuin dekkareissakin. Kuolemantapauksella on myös tässä melkoinen osa. Minusta myös kirjemuoto on jotenkin viehättävä lukea.  Ennenkaikkea kirja on kuitenkin kiinnostava aikamatka 60-luvun alun Suomeen ja opiskelijaelämään. Varsin hersyvä kirja.


 

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike



Lukaisin tänään aamutuimaan Tuomas Kyrön uuden Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike-kirjan. Ihastuin Kyrön Mielensäpahoittajaan muutama vuosi sitten. Luin myös muutaman Kyrön vanhemmista kirjoista. Kerjäläistä ja jänistä en ole vielä saanut käsiini, mutta tulen senkin luultavasti joskus lukemaan. Mielenkiinnolla huomasin tämän uuden Mielensäpahoittajan uutuuskirjaluettelosta ja pistin sen kirjastosta varaukseen.

Ruskeakastike jatkaa saman vanhan jäärän tarinaa. Mielensäpahoittajan elämä meinaa suistua raiteiltaan, kun kun tuttu kotihoitaja vaihdetaan hosuvaan tytönhupakkoon. Vanha mies ei voi moista sietää. Syödä kuitenkin pitäisi ja koti hoitaa, mutta miten se nyt hoituu, kun nämä tehtävät aikaisemmin hoitanut vaimo on nyt vanhainkodin vuodeosastolla. Poika ja tohtori Kivinkinen epäilevät Mielensäpahoittajan kykyä selviytyä enää yksin asumisesta. Jääräpäisesti vanha mies päättää opetella laittamaan ruokaa. Opettelun ohella saamme kuulla mikä on vialla nykysuomalaisten syömisessä, miten ennen kaikki oli parempaa ja ylistyslaulun perunalle.

Kirja oli ihan kiva ja nopea lukukokemus. Ei niin hersyvä tai sydämeenkäypä kuin ensimmäinen Mielensäpahoittaja, mutta mukava välipala.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Miina Savolainen: Maailman ihanin tyttö


Olin toki kuullut ja lukenut tästä kirjasta aikaisemminkin. En vain ollut tutustuneeksi siihen sen paremmin. Eräällä kurssilla pääsin kuitenkin selailemaan tätä ja minun oli pakko saada tämä kirjastosta käsiini.

Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö on kirja voimauttavasta valokuvasta. Savolainen oli hoitajana lastenkodissa, kun hän sai ajatuksen käyttää valokuvausta työvälineenä. Hän kuvasi kymmentä tyttöä vuosien ajan. Tytöt saivat itse suunnitella kuvien ympäristön, asunsa ja valita kuvista itselleen mieleisimmät. Prosessi on vaatinut valtavan määrän molemminpuoleista luottamusta. Kuvaamalla tyttöjä Savolainen on tehnyt heidät näkyviksi ja merkityksellisiksi myös itselleen.


Maailman ihanin tyttö on hyvin tunteisiin vetoava kirja. Se on myös hyvin kaunis kirja. Kuvat ovat satumaisia ja vahvoja. Kirjassa on kuvituksena myös Pia Långin grafiikkaa. Se ja valokuvat käyvät keskustelua.

Maailman ihanin tyttö on myös ihana kirja. Se on täysin maineensa ja palkintonsa ansainnut. En osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin kirjoittaa tuntemuksiani tästä kirjasta. Lukekaa ja katsokaa itse.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Tuula Kallioniemi: Karoliina ja villit luistimet



Tuula Kallioniemen kirjoja olen itsekin lukenut lapsena ja nuorena. Poikien kanssa olemme tutustuneet ainakin Tossavaisiin, Konstaan ja Reuhurinteen väkeen. Karoliina oli minulle uusi tuttavuus. Karoliina on seikkaillut myös useammassa kirjassa.

Karoliina on vilkas ja kekseliäs esikoululainen, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Villit luistimet-kirjassa Karoliina harjoittelee luistelua, seikkailee koulutaksilla ystävänsä Kasperin kanssa ja rakentaa tämän kanssa kuuraketin. Maitohampaiden irtoaminen ja hammaskeijun vierailut puhuttavat eskariryhmässä. Linin ja toisten tyttöjen kanssa pitäisi päästä virpomaan, mutta miten käy kun Karoliina sanoo pihamökissä asuvan ihan oikean noidan. Karoliinan kevät huipentuu kouluun tutustumiseen ja kevätjuhlaan. Aikuisilla on välillä täysi työ pysytellä Karoliinan vauhdissa.

Aikuiselle Karoliina ja villit luistimet oli nopea ja helppolukuinen kirja. Minusta kirja on oikein sopiva lukemaan opettelevalle ja ääneenluettavaksi mukavan tuntuinen kirja. Luvut olivat melko lyhyitä ja tapahtumat olivat hauskasti kerrottu. Huumorin lisäksi kirja sivusi myös tunteita ja tekoja kuten kateutta ja narraamista. Tarina eteni selkeästi.

Tuula Kallioniemi on kirjoittanut paljon erilaisia lasten- ja nuorten kirjoja. Kirjoissa on paljon huumoria, mutta myös vakavampia teemoja. Minusta Kallioniemi osaa kirjoittaa hyvin lapsen tai nuoren näkökulmasta. Hänen laajaan tuotantoonsa kannattaa ehdottomasti tutustua, jos lasten- ja nuortenkirjallisuus yhtään kiinnostaa.

Osallistun Karoliina ja villit luistimet kirjalla Lasten linnakkeeseen osioon Huumoripläjäyksiä.

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä



Jotenkin on ollut olevinaan niin kiireistä etten ole saanut mitään kirjoitettua. Lukenut kuitenkin olen. Nyt vain pitäisi saada aikaiseksi kirjoittaa luetuista kirjoista.

Joskus vuosia sitten olen lukenut Kate Atkinsonin kaksi suomennettua romaania. En muista yhtään mistä kirjat kertoivat, mutta muistan pitäneeni niistä. Kirjauutuuksia silmäillessäni ilahduin huomatessani uuden käännöksen. Tietämättä kirjasta etukäteen mitään varasin sen kirjastosta.

Ihan tavallisena päivänä paljastui erittäin miellyttäväksi dekkariksi. Kirjan aluksi esitellään kolme tapausta. 70-luvun alussa kolmevuotias Olivia katoaa jäljettömiin teltasta kotipihaltaan. 90-luvun lopussa 18-vuotias Laura tapetaan isänsä toimistossa kaikkien nähden ja murhaaja katoaa paikalta. 70-luvun lopulla nuori äiti Michelle löydetään verisenä kotoaan vieressään kirveellä tapettua aviomies. Jackson Brodie on entinen sotilas ja poliisi, nykyinen yksityisetsivä, joka saa selvitettäväkseen vanhoja tapauksia. Selvittämättömät tapahtumat ovat vuosia vaivanneet ihmisiä. Kadonneen pikkutytön aikuisiksi varttuneet sisaret haluavat tietää mitä oikein tapahtui, murhatun tytön isä haluaa selvittää tyttärensä murhaajan ja kirvesmurhasta tuomitun naisen sisar haluaa yhteyden sisarentyttäreensä. Tapaukset eivät näytä liittyvän yhteen, mutta Jacksonin penkoessa tapauksia alkaa yhteneväisyyksiä löytyä.

Pidin kirjasta. Rakenne on ovela. Tapahtumia katsotaan välillä useamman henkilön näkökulmasta. Lukija saa tietää myös asioita, jotka jäävät kirjan henkilöille hämärän peittoon. Yksityietsivähahmo Jackson Brodie oli mielenkiintoisesti rakennettu. Toisaalta hänessä oli paljon kliseisiä ominaisuuksia, kuten ero, musiikkimaku ja traumaattinen lapsuudenkokemus, mutta kuitenkin Atkinson oli saanut Brodiesta yksilöllisen ja uuden tuntuisen hahmon. Pidin myös kirjan sivuhenkilöistä. Usein dekkareissa sivuhahmot jäävät yksioikoisiksi varjoiksi, mutta tässä hekin olivat elävän tuntuisia hahmoja. Pystyin myös tunnistamaan selvittämättömien asioiden painolastin ihmisten elämässä. Kirja oli myös välillä hykerryttävän hauska. Minusta se täyttää dekkarin tunnusmerkit, mutta siinä on myös enemmän sisältöä kuin ihan perusdekkarissa.

Tämäkin kirja on saanut useamman jatko-osan. Kirjoista on tehty myös tv-sarja.