Jean Kwok: Käännöksiä

Kimberly on yhdentoista muuttaessaan äitinsä kanssa Hong Kongista New Yorkiin. Kimberlyn täti on muuttanut sinne aikaisemmin ja on varakkaissa naimisissa amerikankiinalaisen miehen kanssa. Alunperin äidin oli tarkoitus päästä hoitamaan tädin lapsia, mutta täti oli muuttanut mielensä. Äiti ja Kimberly ovat velkaa tädille kaikista maahanmuuttoon liittyvistä kustannuksista. Onneksi täti miehineen omistaa tekstiilitehtaan, johon Kimberlyn äiti pääsee töihin. Asunnoksi täti on järjestänyt lämmittämättömän huoneiston purkua odottavasta talosta. Kimberly aloittaa koulussa, jossa huono kielitaito ja oudot tavat tuottavat ongelmia. Äiti aloittaa raatamisen tehtaassa. Kimberly viettää koulun ulkopuolisen ajan tehtaassa auttaen äitiään, jotta he saisivat päivittäisen urakkansa valmiiksi. Koulussa Kimberly ystävystyy Annetten kanssa. Ystävyys tuo iloa Kimberlyn elämään, mutta myös vaikeuksia, koska Annettelle ei voi kertoa kaikkea. Tehtaalta löytyy myös Matt, josta on myös tukea uudessa maassa. Onnekseen Kimberly on hyvin älykäs ja loistaa varsinkin matematiikassa. Hän saa vapaaoppilaspaikan hyvästä yksityiskoulusta ja pystyy koulutuksen avulla haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta.

Pidin kirjasta, mutta silti siinä joku hieman tökki. Kimberlyn kertojan ääni oli hyvä ja uskottava. Kahden erilaisen maailman välillä tasapainoileminen oli myös kuvattu hyvin. Kirja nostaa hyvin esille myös olot, joissa tehtaan työntekijät joutuivat elämään. Jälkeenpäin kirjaa ajatellessani häiritsee minua Kimberlyn uskomaton koulumenestys, joka tekee kirjasta hieman liian uskomattoman. Lukiessa en niinkään kiinnittänyt asiaan huomiota. Käännöksiä on  selytymistarina ja sellaisena hyvin toivoa herättävä. Toisaalta voiko Kimberlyn älyn ja hyvän koulumenestyksen korostuminen masentaa vähemmän menestynyttä lukijaa?

Käännöksillä osallistun So American-haasteeseen osioon Immigrant Background.

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu

Alussa oli tavallinen ranskalainen perhe; toimittaja-isä Henri, äiti Julie, joka oli päätynyt historioitsijasta pitämään opaskierroksia Normandian maihinnoususta ja kahdeksanvuotias iloinen ja urheilullinen Emma. Perheen perustukset järkkyivät, kun Henri löysi lehden toimituksesta ihanan ja nuoren Marinan. Hieman myöhemmin Julie huomaa Emman olevan yltäpäältä mustelmilla. Tytöllä todetaan leukemia ja elämä keskittyy sairaalaan. Julie ja Henri yrittävät keskittyä tyttäreensä selvitellen samalla keskinäisiä välejään.

Kirjan tapahtumia katsotaan Julien silmin. Julie on peloissaan ja huolissaan tyttärensä vuoksi. Mieheensä hän suhtautuu vihan ja katkeruuden tuntein. Henri rakentaa toisaalle uutta elämäänsä ja Julie yrittää pyristellä entisen raunioissa.

Kirja oli hyvin kirjoitettu. Aihe oli rankka ja koskettava. Pidin kirjasta lukiessani sitä, mutta nyt kun lukemisesta on jo hieman aikaa huomaan ettei se silti jättänyt mitään suuria muistikuvia.

Eve Hietamies: Yösyöttö

 

 

Olin kuullut Eve Hietamihen Yösyötöstä ja samoista hahmoista kertovasta Tarhapäivästä paljon positiivista. Hietamiehen aiemmat kirjat olen lukenut, mutta nämä olen jotenkin ohittanut. Ehkä pelkäsin kirjojen aihepiirin tulevan liian lähelle. Kirjastossa katselin näitä kirjoja useamman kerran ennen kuin sain Yösyötön käsiini.

 

Yösyötön alussa Antti joutuu pienen poikavauvan yksinhuoltajaksi vaimonsa Pian sairastuttua psykoosiin. Antti on toimittaja, joka on ajatellut isyysloman jälkeen palata töihin, opettaa pojalle tärkeitä totuuksia elämästä ja antaa Pian hoitaa vauva-arjen. Uudessa tilanteessa Antti on aivan pihalla. Pikkuhiljaa hän alkaa luottaa kykenevänsä pitämään Paavo-vauvan hengissä. Arjen yksitoikkoisuus saa Antin hakeutumaan leikkipuiston äitien seuraan. Hiekkalaatikon reunalla vietetty aika paljastaa Antille äitien maailman. Pia ei pysty eikä halua pitää kontaktia mieheensä eikä lapseensa. Antin ajatukset ovat vihaisia ja katkeria, mutta onneksi seestyvät hieman loppua kohden. Suhde Paavoon muodostuu tärkeäksi.

 

Pidin kirjasta, vaikka pieniä ärsytyksen aiheita mieleeni tulikin. Antti todisti myös miehen pystyvän hoitamaan pikkuvauvaa ja oppivan uusia asioita. Vauva-arjen vaativuus ja jatkuvan läsnäolon pakko kuvattiin hyvin. Väsymisen ja yksitoikkoisuuden vaihtelu vauvan tuottaman ilon välillä oli tuttua. Pidin myös leikkipuiston äideistä ja miten heistä paljastui persoonallisia ihmisiä äidin roolin lisäksi. Häiritseviä asioita oli Antin kuvitelma siitä, että naiset automaattisesti tietäisivät ja hallitsisivat vauvanhoitoon liityvät asiat ja sosiaaliset kuviot. Toinen oli Pian hahmo. Toki kirjassa kuvattiin asiaa Antin näkökulmasta, mutta välillä vaikutti kuin Pia olisi tahallaan valinnut psykoosiin sairastumisen ja kykenemättömyyden suhteen luomisessa lapseen. Positiivinen mielikuva kuitenkin jäi päällimmäiseksi.

 

Omiin kokemuksiin verrattuna olin kateellinen Antille hyvästä ja auttavaisesta neuvolantädistä ja leikkipuistoyhteisöstä, johon hän pääsi sisälle.

 

Odotan innolla saavani käsiini myös Tarhapäivän.

Emma Donoghue: Huone

Huone on Jackille koko maailma. Hän elää Huoneessa yhdessä Äitinsä kanssa. Äiti on muodostanut heille päiväjärjestyksen. Heillä on aika ruokailulle, liikunnalle, levolle ja television katsomiselle. Huoneesta näkyy ulos vain kattoikkunasta. Televisiosta näkyvät tapahtumat ovat olemassa vain televisiossa. Ruokaa ja muita tavaroita heille tuo Vanha Kehno, joka tulee iltaisin ja natisuttaa äidin sänkyä. Silloin Jack on kuitenkin turvassa komerossa. Vanhan Kehnon lähdettyä on ihana pujahtaa Sänkyyn Äidin viereen. Joskus Jack herää yöllä siihen, että Äiti välkyttää Huoneen valoja ja toisinaan äiti makaa sängyllä ja on Poissa.

Jack täyttää viisi vuotta. Komero alkaa käydä pojalle pieneksi. Muutaman sattumuksen jälkeen Äiti kertoo Jackille, että Oven ulkopuolella onkin elämää. Siellä on paljon muita ihmisiä, puita ja raitista ilmaa. Äiti kertoo, että hän on peräisin ulkopuolelta, että Vanha Kehno on kaapannut hänet seitsemän vuotta aikaisemmin ja vanginnut hänet tähän pieneen huoneeseen. Äiti ja Jack ryhtyvät yhdessä laatimaan Suunnitelmaa, joka voisi päästää heidät Ulos.

Huoneen on moni lukenut ja siitä on paljon kirjoitettu. En tiedä osaanko siitä mitään uutta sanoa. Aihe on järkyttävä ja valittu näkökulma mielenkiintoinen. Minusta kiinostavi osuus oli se, mtä tapahtui jälkeenpäin. Jackin käyttö kertojana tuo kirjaan paljon. Äidin näkökulmasta kirja olisi ollut liian raaka ja tarina olisi ollut kuin sensaatiolehdestä. Kirja ei ollut miellyttävä lukea, mutta ehdottomasti kiinnostava. Aihe ja tapahtumat jäivät mieleen pitkään lukemisen jälkeenkin. Kannattaa tutustua.

Armas Alvari ja Matilda Katajamäki: Kirjeitä lapsiperheestä

Kävin viime viikolla Suomalaisen kirja-alessa. Muutaman muun kirjan ohella sieltä tarttui mukaani tämä opus. Kirja koostuu kirjeistä, joita koti-isä ja toimittajaäiti kirjoittivat toisilleen kustantajan pyynnöstä vuoden ajan. Kirjeissä käsiteltiin lapsiperheiden arkea, vanhemmuutta ja parisuhteita.

Kirjekokoelma oli mielenkiintoinen lukukokemus. Välillä nauroin sattumuksille lasten kanssa ja välillä tunsin suurta väittelynhalua kirjoittajien kanssa. Omat lapseni ovat jo sen verran isoja, että huomasin unohtaneeni monta asiaa pikkulapsiajasta. Yksinhuoltajana olin myös jotenkin yllättynyt siitä parisuhdeväännön määrästä, jota kirjoittajien perheissä oli.

Elina Tanskanen: Jetlagissa

Omat lapseni ovat jo niin isoja, että vauva-ajat tuntuvat aika kaukaisilta. Äitiys- ja lapsiaiheiset kirjat kuitenkin kiinnostavat ja niinpä nappasin tämän opuksen kirjaston uutuushyllystä mukaani.

Jetlagissa on alaotsikoltaan yhdellä kädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen. Elina Tanskanen kirjoittaa omista kokemuksistaan ensimmäisen lapsensa kanssa. Kirja on jaoteltu eri aihealueisiin, joissa käsitelläänn mm. syömistä ja nukkumista. Kirjoittaja on ajatuksissaan tervejärkinen eikä sorru julistamaan yhtä ainoaa totuutta. Tekemiensä huomioiden lisäksi Tanskanen tarjoaa vinkkejä mistä hakea tietoa lisää.

En ole kirjan kohderyhmää, mutta tämä oli ihan mukava lukukokemus. Sain muistella omia kokemuksiani ja vertailla niitä kirjoittajan kokemuksiin. Tälläinen kirja olisi ollut mukava lukea silloin, kun itse odotin ensimmäistä lastani.

Aino-Kuutamo Uusitorppa: Sä et tiedä miltä musta tuntuu

Aino-Kuutamo Uusitorpan toimittama pieni kirja tarttui mukaani kirjaston nuortenosaston uutuushyllystä. Kirjassa joukko nuoria julkisuuden ihmisiä kertoo omista nuoruuden kokemuksistaan ja ongelmistaan ja kuinka ovat niiden kanssa selvinneet. Aiheita olivat mm. kiusaaminen, masennus, ADHD, vanhemman kuolema ja avioero sekä omat rakkaussurut. Painavia aiheita. Jokaisen tarinan lopussa oli tietopaketti kyseisestä aiheesta ja ohjeita kuinka voisi toimia ja mistä voisi saada apua, jos aihe koskettaa itseä.

Minusta tämä on tärkeä kirja. Olisipa tälläinen opus sattunut omiin käsiini silloin kun itse painiskelin nuoruuden ongelmieni kanssa. Voin kuvitella sen, miten lohdullista on lukea jonkun muun kokemuksia samoista vaikeista asioista, siitä miltä ne tuntuvat ja ennenkaikkea siitä miten vaikeuksista voi selvitä. Vaikka nyt tuntuisi pahalta niin huomenna voi olla paremmin.