Kevyttä ja kivaa

Tykkään lueskella välillä ihan silkkaa hömppää. Romantiikan alallakin kirjoja löytyy hyvinkin erilaisia. Osa on kevyttä höttöä, jolla on hyvä tyhjentää omaa päätänsä ja joka ei jätä sen kummempia jälkiä lukijan mieleen. Toisinaan kevyeen tekstiin on kiedottu vakavampia ja koskettavampia tarinoita. Huumorin ja hömpän yhdistäminen viihdyttää myös. Laadukkaan viihteen löytäminen luettavaksi ei aina ole helppoa ja uskoisin ettei myöskään sen kirjoittaminen.

Seuraavaksi muutamia sanoja kevään ja alkukesän mittaan luetuista viihdekirjoista.

Cathy Kelly: Uusia alkuja
Neljä naista kohtaavat irlantilaisessa pikkukaupungissa. Menneisyyden selvittelyä ja uusia tuulia tulevaisuuteen. Kelly on ollut vuosia eräs hömppäsuosikeistani, mutta tuoreimpiin Kellyn kirjoihin en ole saanut enää makua. Ihan mukavaa luettavaa silti.

Rain Mitchell: Opetuksia
Luin viime vuonna Mitchellin sarjan ensimmäisen osan Tasapainoilua. Opetuksia jatkaa edellisestä osasta tuttujen naisten elämän seuraamista. Aikamoista amerikanmeininkiä, mutta kevyttä ja kivaa luettavaa.

Nora Roberts: Rakkauden kynnyksellä
Toinen osa Boonsboron majatalon ympärillä pyörivästä sarjasta. Melko tyypillinen Robertsin tyylin edustaja. Jo alussa tietää ketkä tässä kirjassa saavat toisensa. Mielenkiintoista on seurata miten tähän lopputulokseen päädytään ja mitä mutkia matkassa on. Majataloon liittyvä kummitustarina ja helppolukuisuus saavat minut tarttumaan todennäköisesti myös seuraavaan osaan, vaikka en kovin kummoisena kirjaa pitänytkään.

Charlaine Harris: Samaa verta
Harrisin kirjoissa on melkoinen annos fantasiaa mukana, mutta silti miellän ne enemmän silkaksi hömpäksi. Telepaattisia kykyjä omaava tarjoilija Sookie liikkuu sujuvasti niin vampyyrien, ihmissusien kuin muidenkin yliluonnollisten olentojen parissa. Tällä kertaa Sookie on hieman siipi maassa edellisen osan tapahtumien vuoksi. Lohtua tuo suhde komeaan vampyyriin, mutta Sookie ei olisi Sookie ellei hän onnistuisi taas kerran sotkeutumaan verisiin tapahtumiin.

Marian Keyes: Mercy Closen mysteeri
Helen on nuorin Walshin sisaruksista, joista toiset ovat saaneet omat kirjansa jo aiemmin. Keyesille ominaiseen tyyliin kirjassa käsitellään vakavampaa aihetta kevyemmän rinnalla. Tällä kertaa kyseessä on masennus, josta Helen on kärsinyt aikaisemminkin. Yksityisetsivänä toimiva Helen etsii comebackia tekevän poikabändin jäsentä ihmissuhdepyörityksen lomassa. Irlannin talousvaikeudet näkyivät myös kiinnostavasti kirjan juonikuvioissa. Kelpo tavaraa.

Kirsti Ellilä: Nainen, joka kirjoitti rakkausromaanin
Toimittaja Selma kärsii raha-, remontti- ja ihmissuhdehuolista. Hän päättää kirjoittaa menestyksekkään ja myyvän rakkausromaanin. Lähipiirillä on omat epäilynsä Selman aikeista. Kirja on herkullinen sekoitus ihmissuhteita, kirjoituspohdintaa ja huumoria.

Charlaine Harris: Pedon veri

Kirjavuoteni alkoi vampyyrien ja muiden yliluonnollisten olentojen parissa. Pedon veri on tuorein suomennos Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse-sarjasta. Päähenkilö Sookie on telepaattisia kykyjä omaava tarjoilija, jonka elämä on kietoutunut erilaisten yliluonnollisten olentojen liepeille. Vampyyrit ovat olleet ihmisten tietoisuudessa keinoveren ansiosta jo useamman vuoden. Tässä kirjassa julkisuuteen astuvat kaksiluontoiset eli ihmissudet ja muodonmuuttajat. Uusi paljastus aiheuttaa hälyä myös Bon Tempsissa. Sookie joutuu vaaraan myös keijujen keskinäisen välienselvittelyn vuoksi. Sookien henkilökohtainen elämä pyörii tällä kertaa vampyyri Ericin ympärillä.

Olen tähän asti pitänyt Sookien seikkailuja mukavina ja viihdyttävinä välipaloina. Tällä kertaa en päässyt kirjan imuun mukaan. Ehkä se johtui siitä, ettei keijujuoni tai muodonmuuttajien asiat oikeastaan vaikuttaneet Sookien elämään tai sitten olen vain kyllästynyt verenvuodatukseen ja Sookien ihmepelastumisiin. Myöskään Sookien suhdekuviot eivät olleet tässä kirjassa kovin mielenkiintoisia vaikka Ericillä olikin pari herkullista kohtausta.

Luultavasti tulen kuitenkin lukemaan sarjaa jatkossakin eli vaikka tämä kirja olikin pieni pettymys, on sarja kokonaisuudessaan ihan kivaa luettavaa.

Charlaine Harris: Veren sitomat

Kuva kustantamon sivulta

Välillä on ihan hauska sukeltaa vampyyrihömpän pariin. Veren sitomissa Sookie Stackhouse haikailee jälleen rauhallista elämää. Tasaista ei Sookien elämä ole tässäkään kirjassa. Eletään hurrikaani Katrinan jälkeistä aikaa, joka heijastuu myös ylisten elämään. Lähiseudun ihmissusilauma selvittelee välejään ja Sookie sekaantuu kahinaan. Sookien veli Jason aiheuttaa taas kerran ongelmia siskolleen. Suhde ihmistiikeri Quinnin kanssa ei etene Sookien haaveiden mukaisesti ja ilmassa on värinöitä niin Billin kuin Ericinkin suuntaan. Sookie saa tietää myös uusista sukulaisista, joiden merkitys jatkon kannalta on mielenkiintoinen.

Olen lukenut Harrisin Sookie Stackhouse- sarjaa tänne asti ja luulen, että tulen lukemaan seuraavatkin suomennokset. En ole mitenkään intohimoinen fani, mutta viihdyttäviä nämä kirjat ovat. Harris on osannut keittää maukkaan seoksen yliluonnollisuutta, romantiikkaa ja arkielämää. Useampi tämän tyylinen kirja peräkkäin luettuna voisi olla aika puuduttavaa, mutta sopivasti annosteltuna maukas välipala.

Veren sitomat osallistuu So American- haasteeseen osioon Southern Fiction.

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Charlaine Harris jatkaa Pahan veren valtakunnalla tutuilla linjoillaan. Telepaattitarjoilija Sookie lähtee Louisianan vampyyrikuningattaren palkollisena suureen vampyyrikonferenssiin pohjoiseen. Ihmistiikeri Quin, jota Sookie on tapaillut, on järjestämässä konferenssiin kuuluvia seremonioitä kuten häitä ja oikeudenkäyntejä. Seurueeseen kuuluvat tietysti myös vampyyrit Bill ja Eric, joita kohtaan Sookiella on ristiriitaisia tunteita. Luvassa on verenvuodatusta ja juonittelua niin ihmisten kuin vampyyreiden taholta. Sookie on tuttuun tapaan tapahtumien keskiössä.

Pahan veren valtakunta on sujuvaa viihdettä vampyyrihömpän ystäville. Liian usein näitä ei kuitenkaan viitsi lukea, sillä silloin kirjojen samankaltaiset piirteet nousevat häiritseviksi.

Osallistun tällä So American-haasteen osioon American Crime.

Charlaine Harris: Veren perintö

Veren perintö on viides osa telepaatti-tarjoilija Sookie Stackhousesta kertovasta sarjasta. Sookien tarina jatkuu suoraan edellisen kirjan lopusta. Sarjaa aiemmin lukemattomille kyytiin hyppääminen voikin olla vaikeaa. Sen verran paljon erilaisia hahmoja ja juonenkäänteitä on tähän asti ehtinyt jo kertyä.

Juonenkäänteitä riittää tähänkin kirjaan. Sookie mm. pelastaa pikkupojan hengen telepaatinkyvyllään, joutuu ihmissusiperheen vainoamaksi näiden epäillessä Sookien olevan syyllinen heidän tyttärensä katoamiseen ja saa kuulla mikä salaperäinen ominaisuus hänen veressään houkuttaa vampyyrejä. Tärkeimmät juonenkäänteet liittyvät taas vampyyreihin. Sookien serkku Hadley, joka oli muuttunut vampyyriksi ja nyttemmin lopullisesti kuollut, on jättänyt omaisuutensa Sookielle. Sookie matkustaa New Orleansiin selvittämään perintöään. Apunaan hänellä on Hadleyn vuokraemäntä, sympaattinen noita Amelia ja ihmistiikeri Quin. Hadley oli vampyyrikuningattaren tyttöystävä ja penkoessaan Hadleyn kuolemaa sotkeutuu Sookie kaulaansa myöten vampyyripolitiikkaan. Seurauksena on jälleen kerran runsasta verenvuodatusta. Henkilökohtaisemmalla sektorilla Sookien elämään tuo uusia tuulia ja intohimoa kehittyvä suhde Quinnin kanssa.

Samanlaista koukuttavaa, joskin hivenen itseääntoistavaa hömppää kuin aiemmatkin lukemani Harrisin kirjat. Ihan kivaa luettavaa silloin tällöin. Useammin luettuna ihmepelastumiset, uskomattomat juonenkäänteet ja jatkuvat verilöylyt alkaisivat minulla tökkimään liikaa.

Charlaine Harris: Verta sakeampaa

 

Olimme perheen kanssa reilun viikon syyslomalla ja tietokoneella notkuminen oli vähäistä. Lomalta paluun jälkeenkään en ole saanut kirjattua lukukokemuksia muistiin, joten nyt on useampi luettu kirja odottamassa vuoroaan.

Monien muiden tavoin olen tutustunut Sookie Stackhouseen ensin tv-sarja True bloodin kautta. Ihastuin sarjaan kovasti. Kirjoja aloin lukea suomennosten myötä. (Olen liian laiska lukeakseni englanniksi.) Aluksi vertailin lukemaani näkemääni sarjaan. Minua häiritsivät suunnattomasti erot kirjojen ja tv-sarjan henkilöhahmojen ja tapahtumien välillä. Kirjatkin olivat kuitenkin ihan vetävästi kirjoitettuja ja jatkoin lukemista. Vähitellen opin erottamaan kirjat ja sarjat toisistaan ja ajattelemman niitä erillisinä.

Tapahtumat sijoittuvat maailmaan, jossa vampyyrit ovat tulleet ihmisten tietoisuuteen japanilaisten keksittyä keinoveren. Päähenkilö Sookie on tarjoilija, jolla on telepaattisia kykyjä. Sarjan ensimmäisessä osassa Sookie tutustui vampyyrien maailmaan ja ajautui auttamaan heitä telepaatinkyvyillään. Sookie joutuu huomaamaan myös etteivät vampyyrit ole ainoita yliluonnollisia olentoja, jotka ovatkin olemassa. Verta sakeampaa on sarjan neljäs osa ja tapahtumat jatkuvat suoraan edellisen osan lopusta. Tapahtumia totisesti riittää. Joku ammuskelee seudun muodonmuuttajia ja Sookien veli on epäilyksenalaisena. Sookie sekaantuu myös ihmissusien laumanjohtajan valintaan. Samanaikaisesti seurataan myös Sookien henkilökohtaisen elämän kehitystä. Veriset tapahtumat selviävät lopuksi ja Sookie suuntaa uusiin seikkailuihin seuraavaan kirjaan.

En oikein osaa sanoa mitä mieltä kirjasta olen. Toisaalta Verta sakeampaa on silkkaa itseään toistavaa höttöä, toisaalta juoni kyllä vetää. Tulen todennäköisesti lukemaan sarjaa jatkossakin, mutta ei tämä kyllä suosikkeihi lukeudu.

Tein muuten mielenkiintoisen huomion. Nämä neljä lukemaani kirjaa sijoittuvat ajallisesti reilusti alle vuoden mittaiselle ajanjaksolle. Melkoista haipakkaa on Sookien elämä.