Sylvain Ricard& James: Järjen veit

Sylvain Ricardin käsikirjoittama ja Jamesin piirtämä sarjakuva-albumi Järjen veit on ahdistava kuvaus väkivaltaisesta avioliitosta.

Eläinhahmoiksi etäännytetty pariskunta istuu sohvalla ja käy läpi suhdettaan. Puheenvuoro vaihtuu naiselta miehellle ja asioita katsotaan kummankin silmin. Pariskunta tutustui opiskeluaikoina. Nainen oli tunnollinen opiskelija, joka ihastui komeaan mieheen. Mies oli kiinnostuneempi opiskelijaelämästä kuin opiskelusta. Jossain vaiheessa mies huomasi naisen kiinnostuksen ja suhde sai alkunsa. He menivät naimisiin. Mies oli vaativassa työssä ja loi uraa. Nainen jäi kotiin huolehtimaan miehestä ja kodista. Kaikki oli ihanaa, mutta jostain tuli ensimmäinen lyönti. Tapahtunutta seurasi anteeksipyyntö ja hyvittelyä ja suhde kukoisti jälleen. Lyönti ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi. Nainen peittelee jälkiä eikä uskalla tehdä. mitään. Kaikkihan on muuten niin hyvin. Nainen käy lääkärissä, mutta häntä ei oteta vakavasti. Hän paljastaa asian äidilleen ja ystävälleen. Äidin suhtautuminen on, ettei eroa ainakaan voi ottaa, koska suvussa ei ole sellainen tapana. Ystävätär on kauhuissaan, mutta yhtä avuton. Hyvät ja huonot jaksot vaihtelevat. Lopulta nainen pakenee turvakotiin. Mies on tästä hyvin hämmästynyt ja ihmettelee naisen tekoa. Naisen elämä näyttää hetken kirkastuvan. Syytettä väkivallasta ei kuitenkaan nosteta ja mies lupaa tehdä parannuksen. Mutta mitenhän käy...

Järjen veit oli painostavaa luettavaa. Välillä lukeminen oli suorastaan kuvottavaa. Ei todellakaan ole helppo tilanne ja silti se on liian monelle totta. Toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi kokea tälläistä. Ahdistavasta kokemuksesta huolimatta pidin sarjakuvasta. Joskus täytyy saada muistutus myös kauheista asioista joita tapahtuu.

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu

Alussa oli tavallinen ranskalainen perhe; toimittaja-isä Henri, äiti Julie, joka oli päätynyt historioitsijasta pitämään opaskierroksia Normandian maihinnoususta ja kahdeksanvuotias iloinen ja urheilullinen Emma. Perheen perustukset järkkyivät, kun Henri löysi lehden toimituksesta ihanan ja nuoren Marinan. Hieman myöhemmin Julie huomaa Emman olevan yltäpäältä mustelmilla. Tytöllä todetaan leukemia ja elämä keskittyy sairaalaan. Julie ja Henri yrittävät keskittyä tyttäreensä selvitellen samalla keskinäisiä välejään.

Kirjan tapahtumia katsotaan Julien silmin. Julie on peloissaan ja huolissaan tyttärensä vuoksi. Mieheensä hän suhtautuu vihan ja katkeruuden tuntein. Henri rakentaa toisaalle uutta elämäänsä ja Julie yrittää pyristellä entisen raunioissa.

Kirja oli hyvin kirjoitettu. Aihe oli rankka ja koskettava. Pidin kirjasta lukiessani sitä, mutta nyt kun lukemisesta on jo hieman aikaa huomaan ettei se silti jättänyt mitään suuria muistikuvia.

Marguerite Abouet ja Clément Oubrerie: Aya - elämää Yop Cityssä

Afrikasta tulee ainakin minulle ensimmäiseksi synkkä ja ankea mielikuva. Aya - Elämää Yop Cityssä näyttää kuitenkin elämän olevan siellä perustaltaan samanlaista kuin missä tahansa muualla. Sarjakuva sijoittuu 70-luvulle norsunluurannikkolaiseen Yop Cityksi kutsuttuun lähiöön. Tarinan keskiössä on kolme nuorta naista, ystävykset Aya, Adjoua ja Bintou. Tyttöjen perheet ja suku ovat myös merkittävässä osassa. Aya on kolmikosta kunnianhimoisin ja keskittynyt opiskeluun, Adjoya haluaisi löytää sen oikean ja Bintou haluaa pitää hauskaa. Suhteita ja seikkailuja on luvassa, eikä väärinkäsityksiltäkään vältytä. Juonikuviot saavat välillä jopa saippuaoopperamaisia käänteitä. Toiseen aikaan ja vieraaseen kultturiin sijoitettuna tapahtumat saavat lisää kiinnostavuutta.

Käsikirjoittaja Abouet on kotoisin Norsunluurannikolta, josta muutti lapsena Ranskaan. Tilanteet ja tunnelmat ovatkin varmasti realistisia. Tekijät ovat jatkaneet sarjaa useammalla osalla. Nekin olisi mielenkiintoista saada luettua, joten toivottavasti myös käännösten julkaisu jatkuu.

Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta

Guy Delisle on kanadalaislähtöinen ranskalaistunut sarjakuvantekijä. Hänen vaimosa on lääkäri, jonka työ Lääkärit ilman rajoja-järjestössä vie perheen vuodeksi Burmaan. Guy hoitaa pariskunnan pientä Louis-poikaa ja tekee havaintoja elämästä diktatuurin keskellä.

Delislen sarjakuvia on luettu monessa paikassa, jolloin minäkin kiinnostuin niistä. Merkintöjä Burmasta oli ensimmäinen, joka kirjastosta käsiini sattui, mutta ei suinkaan viimeinen.

Pidin selkeästä ja pelkistetystä piirrostyylistä. Olen iloinen, että Delisle on jakanut kokemuksiaan sarjakuvan kautta. Maassa elämällä siitä on varmasti saanut paremman kuvan kuin satunnaisista lehtijutuista. Minusta oli myös hauska lukea elämän pienistä ja arkipäiväisistä sattumuksista.



Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä

Keski-ikäinen, eronnut Antoine haluaa piristää sisartaan Melanieta ja vie tämän viikonloppumatkalle Atlantin rannikolle. Sisarukset viettivät lapsena useita kesiä vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa tässä pikkukaupungissa. Vierailut loppuivat lasten äidin äkilliseen kuolemaan. Vanha tuttu paikka palauttaa sisarusten mieleen monia muistoja. Paluumatkalla Melanie on kertomassa jotain tärkeää veljelleen, kun he joutuvat pahaan auto-onnettomuuteen. Sisaren ollessa sairaalassa Antoine alkaa selvitellä äitinsä kuolemaa. Perheessä on vaiettu äidistä kaikki nämä vuodet ja nyt Antoine haluaa tietää miksi. Menneisyyttä penkoessaan hän joutuu miettimään myös suhtautumistaan entiseen vaimoonsa, lapsiinsa ja vanhempiinsa. Vanhojen solmujen auetessa tulee Antoinen elämään uusia tulevaisuuden näkymiä.

Olen lukenut Tatiana de Rosnayn aiemman kirjan Avaimen, josta myös muistan pitäneeni. Viimeinen kesä pysyi tarinana paremmin kasassa keskittyessään Antoineen. Äidin kuoleman selvittely sai välillä dekkarimaisia piirteitä ja luin innolla eteenpäin saadakseni tietää mitä oli tapahtunut. Antoinen hämmennys kaiken tapahtyneen keskellä oli minusta kuvattu hyvin. Kirjasta jäi jotenkin ilmava jälkimaku. Se on surumielinen, mutta samalla toiveikas.