Sain Sofi Oksasen uutuuden kirjastosta käsiini tämän kappaleen ensimmäisenä lukijana. Olin tehnyt varauksen todella hyvissä ajoin. Olen lukenut Oksasen aiemman tuotannon ja vaikuttunut etenkin Puhdistuksesta. Tästä kirjasta minulla ei ollut ennakko-odotuksia. Kirjaan tartuin suurella uteliaisuudella.
Kirjassa seurataan vuorotellen tapahtumia Virossa kahdessa ajassa. 40-luvulla Neuvostoliitto on miehittänyt pari vuotta. Sotaonnen vaihtuessa tilalle saapuvat saksalaiset. Juudit, Rosalie, Edgar ja Roland yrittävät selvitä parhaansa mukaan uusien valloittajien maailmassa. Valintoja tehdään isänmaan ja oman edun kannalta. Joskus ne ovat sama asia, mutta eivät aina. 60-luvulla tapaamme Konttorin innokkaan työntekijän toveri Partsin. Parts on saanut tehtäväkseen kirjoittaa kirjan kokemuksistaan hitleristien parissa. Kaikki ei kuitenkaan ole niin helppoa ja yksinkertaista.
Helppoa ei myöskään ole purkaa ajatuksiaan kirjasta. Tapahtumista ei haluaisi liikaa paljastaa. Ei myöskään henkilöiden välisistä suhteista. Kun kyyhkyset katoavat kertoo historiasta, ystävyydestä, rakkaudesta, parisuhteesta, vihasta, pelosta ja häpeästä. Tästä kirjasta pitäisi päästä puhumaan jonkun sellaisen kanssa, joka sen on lukenut.
Pidin kirjasta. Oksanen on saanut henkilönsä elämään. Hahmot joutuvat vaikeisiin tilanteisiin eivätkä tee helppoja ratkaisuja. He eivät ole yksiulotteisia. Joitakin hahmoja olisi helppo inhota ja halveksia, mutta toisaalta tarinaa katsotaan myös heidän näkökulmastaan. Elämä ei ole yksinkertaista. Pidin kirjan kerroksellisesta rakenteesta. Menneet ja tulevat tapahtumat lomittuivat ja selittivät toisiaan.
Vertaan tätä kirjaa Puhdistukseen. Se tuli enemmän iholle, oli jollakin tapaa raaempi. Kun kyyhkyset katosivat on vaikuttava, mutta eri tavalla. Pidin siitä, ettei tämä ollut liian samankaltainen.
Odotan suurella mielenkiinnolla Sofi Oksasen seuraavaakin teosta.
