Martine ja Louise Fokkens: Punaisten lyhtyjen kaksoset

Martine ja Louise Fokkens ovat seitsemänkymppiset amsterdamilaiset kaksoset. Sisarukset kertovat elämästään prostituoituina. Louise on jäänyt eläkkeelle muutama vuosi sitten, mutta Martine työskentelee vielä alalla. Heistä on tehty dokumenttielokuva, jonka jäljiltä Louiselta ja Martinelta jäi tarinoita vielä jäljelle kirjaa varten.

Louise muistelee enemmän menneitä kertoen mm. miten he päätyivät alalle. Martine kertoo enemmän nykyhetkestä ja erilaisista asikaskohtaamisista. Naisten tarinat välillä naurattavat ja välillä surettavat. Elämä ei aina mene niin itsestäänselvästi ja suoraviivaisesti kuin ihminen toivoisi.

Ennen lukemista pelkäsin hieman kirjan mässäilevän kurjuudella. Tältä onneksi vältyttiin. Kirja oli kiinnostava ja Martine ja Louise saivat hyvin oman äänensä kuuluviin.

Kaksosista kertova dokumentti tuli Teemalta viikonloppuna ja on katsottavissa Areenalta lokakuun alkuun asti. Katsoin ohjelman kirjan lukemisen jälkeen. Kirjaan verrattuna siinä ei tullut esille paljoakaan uutta. Sisarusten tämänhetkinen elämä tuli ehkä paremmin esille ohjelmassa. Kirja ja ohjelma toimivat hyvin myös erillään.

Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa

Muistan katselleeni tätä kirjaa joskus kirjakaupassa. Kansien perusteella ajattelin tämän olevan paljon hömpempi ja tyhjänpäiväisempi kirja kuin mitä tämä sitten oli. Silloin kirja jäi lukematta. Nyt Ikkunat auki Eurooppaan- haasteen myötä tulee kirjastossa kirjoja katseltua hieman eri silmällä kuin aiemmin. Huomasin tämän kirjan olevan hollantilainen ja ajattelin lukaista sen ohimennen. Yllätyin positiivisesti.

Päähenkilö Heleen pitää miehensä kanssa kauppapuutarhaa. Poika on lähtenyt koulun jälkeen kiertämään maailmaa ja päätynyt Australiaan. Tytär viettää kaiken vapaa-aikansa paikallisella löytöeläintalolla vapaaehtoisena. Sisar asuu Yhdysvalloissa naisystävänsä kanssa. Välit hössöttävään äitiin ovat melko etäiset. Heleenin kuumien aaltojen vaivaama, mutta muuten mukavasti sujuva elämä suistuu raiteiltaan, kun äiti löydetään kotoaan sekavassa tilassa. Heleen yrittää saada äitinsä hoitoon ja lopulta selviää, että äidillä on aivoverenkiertohäiriö, joka on tehnyt peruuttamatonta tuhoa äidin aivoissa. Heleen joutuu hoitokodin, työpaikan ja kodin muodostamaan Bermudan kolmioon. Oli hän missä tahansa tuntee Heleen, että hänen pitäisi olla jossain muualla. Heleen joutuu koville yrittäessään myös huolehtia aikuistuvista lapsistaan ja omasta vanhenemisestaan. Heleenin ja hänen äitinsä suhteessa on myös omat selvittämättömät solmunsa. Kirja ei kuitenkaan ole pelkästään synkkä vaan Heleen pystyy käyttämään välillä hyvinkin mustaa huumoria apunaan.

Kuten sanottu, pidin tästä kirjasta. Moni asia Heleenin elämässä ei ole vielä omassa elämässäni ollut ajankohtainen, mutta olen vierestä joutunut seuraamaan samantapaisia asioita ja pystyin jotenkin samaistumaan Heleenin tunnelmiin. Luen myös mielelläni vanhempien ja lasten välisistä suhteista. Tässä niitä käsiteltiin hyvin molempiin suuntiin. Heleen nähtiin äitinsä tyttärenä ja samalla omien lastensa äitinä. Suhde aviomieheen oli hieman sivussa, mutta selittynee kirjan kuvaamalla elämäntilanteella.

Tällä osallistun Eurooppa-haasteeseen kohteena Alankomaat.