Luettuja lyhyesti

Anu Silfverberg: Äitikortti
Kirjoituksia äitiydestä niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Herätti ajatuksia, mutta täysin en kirjaan ihastunut. Mutta olisipa tämä kirja ollut olemassa jo silloin kun itse tulin äidiksi. Silloin kaipasin tämän tyyppistä kirjallisuutta peilaamaan omia kokemuksiani ja ajatuksiani.

Felicia Feldt: Näkymätön tytär
Felicia Feldt on Lapsikirjastaan tunnetun Anna Wahlgrenin tytär, joka kertoo oman näkemyksensä lapsuudestaan ja kasvattajagurusta äidistää. Melko kiinnostava selviytymistarina.

Kirja, joka muutti elämäni
Lukijoiden kertomuksia elämää muuttaneista kirjoista. Mukana julkisuuden henkilöitä ja tavallisia ihmisiä.

Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla
Mies, vaimo ja rakastajatar. Tarinaa seurataan jokaisen hahmon näkökulmasta. Välillä hieman toisteista ja välillä henkilökohtaisestikin viiltävää tunnetta. Kirjasta ei kuitenkaan jäänyt kovin syvää muistijälkeä.

Helga Weiss: Helgan päiväkirja
Nuoren prahalaisen juutalaistytön päiväkirja keskitysleirikokemuksista. Hurja ja raaka tarina. Jotenkin sitä kuvittelee lukeneensa aiheesta kaikenlaista ja silti aihe kiehtoo ja järkyttää edelleen.

Dieter Hermann Schmitz: Täällä pohjoisnavan alla
Humoristinen kertomus Suomessa vuosia asuneesta saksalaismiehestä, joka päättää tulla oikeaksi suomalaiseksi. Kiva välipalakirja.

Terry Pratchett: Lyödään rahoiksi
Tahmee von Lipwig on tuttu hahmo Pratchettin kirjasta Posti kulkee. Tällä kertaa huijarimenneisyyden omaava Tahmee joutuu patriisi Vetinarin käskystä uudistamaan Ankh-Morporkin pankkimaailman. Kirja ei oikein päässyt täyteen lentoon, mutta oli ihan mukavaa luettavaa kuitenkin.

Alex Capus: Léon ja Louise
Ranskalainen nuoripari tutustuu ensimmäisen maailmansodan aikaa. He joutuvat sodan melskeissä erilleen ja jatkavat elämäänsä kunnes sattumalta kohtaavat vuosien kuluttua. Yhteinen elämä ei ole mahdollista, mutta side heidän välillään ei häviä vuosikymmenten kuluessa. Hivenen haikea ja lämmin pieni kirja.

Anneli Kanto: Pala palalta pois
Kirjailijan äiti sairastuu Altzheimerin tautiin. Kirja jakautuu kolmeen osaan. Yhdessä osassa seurataan äitiään hoitavan tyttären osaa, toisessa tapahtumia katsellaan äidin näkökulmasta ja kolmannessa pääsevät ääneen muut dementikkojen omaiset. Hieno kirja tärkeästä aiheesta, vertaistukea niille joita asia koskettaa ja kaikille muille tervetullut näkökulma ja muistutus siitä milläistä elämä voi olla.

Terry Pratchett: Muks!

Muks! on jo 30. Prattchettin Kiekkomaailmaan sijoittuva teos. Onneksi henkilöhahmot ja tapahtumapaikat vaihtelevat, joten kyllästymisen vaaraa ei ole. Niitä ei myöskään tarvitse luke kronologisessa järjestyksessä. Muksin päähenkilö on Ankh-Morporkin Vartioston päällikkä Sam Vimes. Lukukokemukselle voi olla eduksi, jos lukija on aikaisemmin lukenut Vartiostosta kertovia kirjoja.

Peikkojen ja kääpiöiden välisen Koomin laakson taistelun vuosipäivä lähestyy. Kaupunkiin on muuttanut yhä enemmän sekä peikkoja että kääpiöitä. Näiden kahden ryhmän välit ovat varsin rähähdysherkät. Vimes on huolissaan kaupungistaan. Tapahtumat käynnistyvät, kun kääpiöiden tiloista löytyy kuollut kääpiöjohtaja vierellään peikkonuija. Asiat eivät tietenkään ole niin yksinkertaisia kuin ensinäkemältä näyttäisi. Unenpuutteesta kärsivä Vimes yrittää pitää kiihtyvät tapahtumat hallinnassaan, mutta ne vyöryvät kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin. Lopulta ollaan Koomin laaksossa alkuperäisen taistelun maisemissa.

Pratchett on jälleen osannut keittää maukkaan keitoksen. Humoristisen perusjuonen lisäksi kirjassa sivutaan lajien välisiä suhteita, uskonnollista fundamentalismia, siirtolaisuutta ja perhesuhteita. Pidän Pratchettin kirjoista. Muks! ei noussut suosikkieni joukkoon. Olen huomannut, että Pratchettin kirjat vaativat sopivan mielentilan ja nyt se ei ehkä ollut kohdillaan.

Terry Pratchett: Posti kulkee

Posti kulkee on 29. Kiekkomaailmaan sijoittuva Terry Pratchettin kirja. Kiekkomaailma muistuttaa usein meidän maailmaamme, mutta on toisaalta silkkaa fantasiaa. Kirjoja voi lukea itsenäisinä. Ne eivät muodosta jatkuvajuonista tarinaa. Toisaalta niissä on usein samoja henkilöitä ja pieniä viitteitä muihin osiin. Osa kirjoista liittyy kiinteämmin yhteen kuten Vartiostosta tai noitasisaruksista kertovat. Useat kirjat sijoittuvat Ankh-Morporkin suurkaupunkiin, mutta yhtä hyvin niissä voidaan seikkailla muuallakin.

Kirjan päähenkilä Tahmee von Lipwig on ammattihuijari, joka on saatu kiinni. Hirttotuomion sijaan Ankh-Morporkin johtaja Patriisi Vetinari tekee Tahmeelle tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Tahmeen pitäisi nostaa erittäin pahasti hunningolle joutunut postilaitos takaisin loistoonsa. Vastentahtoinen postimestari löytää pääpostista vanhan miehen ja nuoren pojan, ainoat jäljellä olevat henkilökunnan jäsenet ja huoneittain jakamatonta postia. Kahden apulaisensa ja golemin kanssa Tahmee yrittää saada kirjevuoriin jotain tolkkua. Toisaalla kaupungissa välkkyviestejä välittävä Suuri Runkolinjayhtiö on vaikeuksissa. Yhtiön perustaneet ja välkkyviestit keksineet henkilöt ovat saaneet kenkää tai muuten poistuneet maailmasta ja johtoon on astunut joukko rahamiehiä, joille voiton lisääminen on pääasia. Huomaamattaan Tahmee onnistuu sotkeutumaan postin kulun ohella politiikkaan ja toisten raha-asioihin.

Pidän Pratcettin kirjoista kovasti. Niissä on monista fantasiakirjoista tuttua magiaa, mutta se ei ole ratkaisevassa asemassa. Kiinostavampia ovat henkilöhahmot ja erilaiset ilmiöt, joista monet ovat tuttuja meidänkin maailmastamme. Tärkein syy siihen, miksi minä näistä kirjoista pidän, on niiden huumori. Fantasiakirjallisuus on usein turhan totista. Pratchett vetää hahmonsa ja kirjojensa tapahtumat niin huikeasti yli, että lopputulosta on nautinnollista lukea. Ihan joka mielentilaan ei Pratchettia kuitenkaan suosittele.