Alicia Giménez Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt

Tuli hieman harrastettua kotimaan matkailua. Kuvittelin reissusskin kirjoittavani näitä rästissä olevia juttuja, mutta niin vain jäi kirjoittamatta.

Alicia Gimenéz Bartlettin Petra Delicado ja merkityt tytöt luin melko pian Antonio Hillin Kuolleiden lelujen kesän jälkeen. Molemmat sijoittuvat Barcelonaan. Hillin kirja sijoittuu nykyaikaan ja Petra Delicado 90-luvulle. Kirjoja olikin luonnollista verrata toisiinsa. Toisaalta kirjat olivat hyvinkin eri tyylisiä, mutta olivat mielenkiintoisia kumpikin.

Petra Delicado on nelikymppinen kahdesti eronnut entinen juristi.Hän oli halunnut rikostutkijaksi, mutta päätynyt hoitamaan poliisin arkistoa. Kaupungissa on tapahtunut raiskauksia, jotka näyttävät olevan saman tekijän tekosia. Poliisilla on pula tutkijoista ja Petra saa odottamansa tilaisuuden. Hän saa apulaisekseen maakunnasta saapuneen eläkeikää lähestyvän Fermin Garzónin. Ennakkoluuloisesti toisiinsa suhtautuva parivaljakko tutkii tapauksia. Petra huomaa, ettei rikostutkinta ole ihan niin helppoa ja suoraviivaista kuin hän on kuvitellut. Ihmisten vanhat ennakkoluulot poliisia kohtaan aiheuttavat myös ongelmia. Rikokset eivät jää vain raiskauksiin, sillä kohta löytyy myös ensimmäinen ruumis. Selvittäessään rikosta Petra Delicado ja Garzón oppivat kunnioittamaan toisiaan.

Minusta Petra oli pitkään todella ärsyttävä hahmo, jonka vuoksi lukeminen oli aluksi hieman tökkivää. Kirjassa oli kuitenkin jotain joka sai minut jatkamaan lukemistani. Tapahtumat pääsivät kunnolla vauhtiin ja tutkimusten edetessä pääsin paremmin Petran pään sisään.

Kirja on melko perinteinen dekkari, johon naistutkija toi vaihtelua. Se on sarjan ensimmäinen osa. Lukisin mielelläni lisääkin Petra Delicadon tutkimuksia.

Paco Roca: Ryppyjä

Emilio on 72-vuotias entinen pankinjohtaja. Hän ei enää pärjää yksin kotonaan joten hänen lapsensa toimittavat hänet vanhainkotiin. Sopeutuminen uuteen ympäristöön ei suju kivuttomasti. Huonetoveri Miguel opastaa Emiliota talon tavoille. Yhdessä Miguelin ja ruokapöydän vierustoveri Antonian kanssa Emilio päättää pistää kampoihin vanhuuden vaivoille ja pelottavalle yläkerralle, jonne joutuvat eniten apua tarvitsevat.

Ryppyjä on lempeä ja humoristinen sarjakuva Alzheimerin tautiin sairastuneesta vanhasta miehestä. Paco Roca kuvaa uskottavasti ja myötätuntoisesti Emilion elämää ja taudin etenemistä. Ystävyyden arvo vanhuudessakin tuodaan hyvin esille. Vanhainkodin arkiset rutiinit saavat myös osakseen osuvan kuvauksen.

Olen ollut töissä terveyskeskuksen dementiaosastolla ja pahasti dementoitumisen ajatus on tuntunut välillä hyvin ahdistavalta. Edelleenkään en haluaisi dementiaa itselleni. Ryppyjä onkin hyvin lohdullista luettavaa. Se muistuttaa myös vanhalla ihmisellä olevan ihmisarvonsa ja oikeutensa. Nykyhetken katoaminen voi olla myös lempeä kohtalo.

Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä

Espanjalainen kirjallisuus on minulle vierasta. Don Quijoten lisäksi ei mieleeni tullut aluksi muuta, mutta muistin sitten lukeneeni ainakin Manuel Vázquez Montalbánin Pepe Carvalho-dekkareita. Dekkaririntamalla pysytään espanjalaisuuteen tutustuessa.

Antonio Hillin Kuolleiden lelujen kesässä liikutaan Barcelonassa. Argentiinalaissyntyinen komisario Héctor Saldago on ollut pakkolomalla pahoinpideltyään ihmiskauppaan sotkeutuneen noitatohtorin. Tutkimukset tapauksen johdosta ovat vielä käynnissä, joten Saldagon pomo työntää tälle pienen rutiinijutun. Rikkaan perheen poika oli pudonnut ikkunasta kotibileiden jälkeen. Tapaus oli jo luokiteltu onnettomuudeksi. Pojan äiti halusi kuitenkin vielä tarkempia tutkimuksia. Perhe tunsi poliisipäällikön ja tämä suostui tutkimukseen. Saldago alkaa selvitellä muutaman alaisensa kanssa pojan kuolemaa. Vähitellen pojan ystävien kertomuksista paljastuu pieniä ristiriitaisuuksia ja Saldago alkaa epäillä tapauksen olleen jotain muuta kuin onnettomuus. Samaan aikaan pahoinpidellyksi joutunut noitatohtori katoaa ja Saldago löytää outoja itseään ja perhettään uhkaavia viestejä. Avain kuolleen pojan tapahtumiin näyttäisi löytyvän kaukaa menneisyydestä, mutta oman osansa tapahtumiin tuovat kosto, huumekauppa, katolinen kirkko, ihmiskauppa, pedofilia, rahan himo ja rikkaiden etuoikeutettu asema.

Pidin tästä kirjasta. Ensiksi juoni oli mainio, kiero, yllätyksellinen, mutta silti mahdollinen. Olin muutamaan otteeseen varma tapahtumien kulusta, mutta hyvin kirjailija onnistui pyörittämään lukijaa. Pidin myös Hillin ihmiskuvauksesta Tapahtumiin sekaantuneet ihmiset olivat todellisen tuntuisia. Héctor Saldago päähenkilönä oli sopivan ristiriitainen ja omaa kiinnostavan taustan. Saldagon alaiset nuori naispoliisi Leire Castro ja ylikonstaapeli Martina Andreu olivat eläviä hahmoja. Luen mielelläni dekkareissa rikosta tutkivien henkilöiden yksityiselämästäkin. Usein sen osuus on kuitenkin liian suuri. Kuolleiden lelujen kesässä sitä oli juuri sopivasti. Se maustoi ja hivenen kevensi synkkää rikosjuonta. Rikostutkijoiden yksityiselämästä jäi useita langanpäitä solmimatta mikä herättää halun lukea myös hahmojen myöhemmistä vaiheista.

Kuolleiden lelujen kesä on Antonio Hillin esikoiskirja. Tämän ollessa näin myönteinen lukukokemus, jään innolla odottamaan mahdollista jatkoa.

Kuolleiden lelujen kesä osallistuu Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen osioon Espanja.