Michael Cunningham: Tunnit

 

 

Michael Cunninghamin Tunnit luin ensimmäisen kerran joskus aikaa sitten. Sain äskettäin käsiini kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, jota en aikaisemmin ollut nähnyt. Pidin näkemästäni ja innostuin lukemaan kirjan uudelleen.

 

Kirja on tarina kolmesta naisesta. Lontoossa vuonna 1923 Virginia Woolf aloittelee romaaniaan Mrs. Dalloway. Laura Brown odottaa toista lastaan Los Angelesissa 1949 ja haluaisi syventyä lukemaan Woolfin romaania kotitöiden ja lastenhoidon sijaan. 1990-luvun lopulla Clarissa Vaughan järjestää juhlia ystävälleen runoilija Richardille, joka kutsuu ystäväänsä Mrs. Dallowayksi. Naisten elämää seurataan päivän ajan. Päivän aikana tapahtuu jotain merkittävää, joka muuttaa heidän elämäänsä. Naisten elämät ja heidän ratkaisunsa rinnastuvat ja vertautuvat toisiinsa.

 

Kirja on kirjoitettu kauniisti ja soljuvasti. Sitä on ilo lukea. Teksti sai yksityiskohdillaan minut aistimaan tapahtumapaikkoja, äänensävyjä ja värejä.

 

Hahmoista samaistuin eniten Lauraan. Clarissa jäi jotenkin ulkopuolelta kuvatuksi. Virginia oli hahmona minulle jo ennalta tuttu.

 

Homoseksuaalisuuden vahva juonne kirjassa oli kiinnostava. Aihe on useinkin aika marginaalissa. Pidin siitä miten se oli kirjassa läsnä ilman, että sitä erityisesti korostettiin.

 

Elokuvan näkeminen ja kirjan lukeminen lähekkäin oli kiinnostavaa. Vertailin kokemuksiani. Pystyin kuitenkin pitämään ne myös erillään toisistaan ja nauttimaan kummastakin. Elokuva tavoitti minusta yllättävän hyvin kirjan tunnelman. Lauran osuus ja  varsinkin syyt, jotka saivat hänet tekemään ratkaisunsa oli ehkä kuvattu liian suppeasti. Nicole Kidman Virginiana oli hyvä ja palkintonsa arvoinen. Hauska yksityiskohta elokuvassa oli Lauran naapuria Kittyä näyttelevä Toni Collette, jonka hahmo muistutti Colletten sivupersoona-Alicea Taran monta elämää-sarjasta.

 

So American- haasteen osioon Modern Men Writers.

Rebecca Miller: Pippa Leen yksityiset elämät

Pippa Lee on viisikymppinen kotirouva. Hän naimisissa itseään huomattavasti vanhemmen kirjankustantaja Herbin kanssa. Parikunnan lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa. Herbillä on ollut muutama sydänkohtaus ja hän päättää muutta eläkeläisyhteisöön ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. Uusi elämä aiheuttaa sopeutumisvaikeuksia kummallekin. Pippa reagoi muutokseen alkamalla kävellä unissaan. Huolella rakennettu täydellisen vaimon rooli alkaa rakoilla. Takaumajaksossa palaamme Pippan lapsuuteen ja nuoruuteen. Pippa oli pastori-isänsä ja äitinsä kuopus neljän pojan jälkeen. Laihdutuslääkkeestä riippuvainen äiti palvoi ja hallitsi tytärtään. Teini-ikäinen Pippa kapinoi perhettään vastaan suhteella opettajaansa ja karkaamalla kotoaan. Huumehöyryinen elämä johdatti Pippan erään taiteilijan rakastetuksi. Eräissä juhlissa Pippa tapaa Herbin. Molemminpuolinen kiinnostus johtaa suhteeseen. Herb om kuitenkin naimisissa, mikä johtaa tragediaan. Pippa tuntee syyllisyyttä tapahtumista ja samalla kiitollisuutta Herbiä kohtaan päästyään eroon entisestä elämästään. Palaamme jälleen nykyhetkeen. Pippa ja Herb käsittelevät uutta elämäänsä omilla tavoillaan. Pippa tutustuu naapureihinsa ja erityisesti heidän eron myötä kotiin muuttaneeseen poikaansa ja menemällä keramiikkakurssille. Herbillä on oma tapansa vastustaa kuolemanpelkoaan. Tapahtumat kärjistyvät ja vaativat ratkaisua. Pippalla on edessään monia mahdollisuuksia joista valita.

Pidin tästä kirjasta. Rebecca Miller kuvaa hyvin elämässään toisten mukana ajelehtinutta Pippaa ja kuinka hän lopulta päätyy miettimään kuka oikein on ja tekemään omia ratkaisuja. Kirjasta voimme seurata miten elämässä pienet tapahtumat voivat johtaa toisiin tai olla myös johtamatta. Minua miellytti myös ratkaisu, jossa nykyhetkestä kirjoitettiin kolmannessa persoonassa ja takaumajaksossa oli minäkertoja.

Rebecca Miller on ohjannut kirjastaan saman nimisen elokuvan. Kirjan tunnelma ei jättänyt rauhaan. Halusin nähdä miten kirjan tarina oli siirretty valkokankaalle. Vuokraamon hyllyssä huomasin dvd:n. Olen hieman epäileväinen kirjoista tehtyjä elokuvia kohtaan. Tällä kertaa yllätyin positiivisesti. Tapahtumia oli hieman pelkistetty, mutta ei typistetty liikaa. Samoin henkilöhahmoja. Kirjassa takaumajakso oli sijoitettu oli sijoitettu omaan osaan kirjan keskelle ja elokuvassa takaumat oli ripoteltu nykyhetken tapahtumien väliin. Ratkaisu oli toimiva. Pidin siitä miten menneisyys, nykyisyys ja Pippan unijaksot vaihtelivat saumattomasti. Pippaa esittävä Robin Wright Penn sopi hyvin vanhemman Pippan osaan.

Pippa Leen yksityiset elämät osallistuu So American-haasteen osioon Modern Women Writers