Sarjakuvia

Ninni Aalto: Sähköjänis
Ninni Aalto on minulle aikaisemmin tuttu mainiosta sarjakuvablogistaan. Pidän Aallon piirustustyylistä ja sarjakuvien välillä hieman kiero huumori viehättää.

Ninni Aalto ja Tuuli Hypén: Kas, kissa
Ninni Aallon ja Tuuli Hypénin Kas, kissa sisältää kissa-aiheisia sarjakuvia. Niistä löytyy varmasti jotain tuttua jokaiselle kissanystävälle.

Kati Närhi: Mustasuon mysteeri
Mustasuon mysteeri jatkaa Saniaislehdon salaisuuksista tutun Agnesin seikkailuja. Tytön isoäiti on joutunut sairaalaan ja Agnes on lähetetty tyttöjen sisäoppilaitokseen. Agnes selvittelee edelleen vanhempiensa katoamista ratkaisten samalla kadonneiden koulutyttöjen arvoituksen. Suosittelen.

Pauli Kallio ja Christer Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä - Viidakon vaarat
Pauli Kallion käsikirjoittamia Kramppeja ja nyrjähdyksiä olen seurannut vuosia. Pari viimeisintä albumia on piirtänyt Christer Nuutinen, joka piirsi myös Kramppien alkupään tarinat. Olen nauttinut sarjakuvista. Pidän erityisesti siitä, että henkilöhahmot ovat sarjan kulessa ikääntyneet ja muuttuneet. Viidakon vaarojen lukeminen oli kuin olisi tavannut pitkästä aikaa vanhoja tuttuja.

Pauli Kallio ja Kati Kovacs: Onnen lahjat 1& 2
Onnen lahjoja olen lukenut aikaisemminkin. Tällä kertaa Piitun ja kumppaneiden elämä tuntui mielenkiintoisemmalta ja elävämmältä.

Hugo Pratt: Suuren pohjolan mies
Hugo Pratt tunnetaan ennenkaikkea Corto Maltesesta. Suuren pohjolan mies kuuluu Prattin muuhun tuotantoon. Olen joskus nähnyt tähän perustuvan elokuvan Jesuit Joe, josta on melkoisen sekavat muistikuvat. Sekavalta vaikuttaa myös tämä sarjakuva. Tarina sijoittuu Kanadan lumisiin metsiin, joissa seuraamme hetken jesuiittojen kasvattaman intiaanin verenhurmeista matkaa. Kuvat ovat kuitenkin komeita.

Alison Bechdel: Lepakkoelämää 1-4
Alison Bechdel on tehnyt Lepakkoelämää-sarjakuvaa 80-luvulta lähtien. Sarja seuraa erään naisjoukon arkista elämää. Arjen lisäksi henkilöiden elämää määrittelee seksuaalinen suuntautuminen. Sarja on välillä myös melko poliittinen ja sen seuraamista auttaa Yhdysvaltojen tapahtumien tunteminen muutamien viime vuosikymmenien aikana. Olen lukenut osan Lepakkoelämää-kokoelmista aikaisemminkin. Uusimman suomennoksen ilmestyminen sai minut lukemaan kaikki tähän asti suomennetut osat yhteen menoon. Lukemisesta sai näin paljon enemmän irti, koska ei tarvinnut miettiä kuka oli kuka ja tarinan pidemmät kaaret tulivat paremmin esiin.

Pauli Kallio ja Christer Nuutinen: Kramppeja& nyrjähdyksiä - Parempaa elämää

Olen seurannut Pauli Kallion käsikirjoittamaa Krampit& nyrjähdykset -sarjakuvaa kauan. Sarjalla on ollut useita piirtäjiä ja hahmot ovat kokeneet kaikenlaista vuosien varrella. Christer Nuutinen on sarjan ensimmäinen piirtäjä ja on taas jatkanut Kramppien piirtämistä. Nuutinen on piirtäjistä suosikkini. Olin innoissani huomatessani uuden albumin olevan tulossa ja odotin saavani sen käsiini.

Luettuani sen olen tyytyväinen. Tarina eteni hyvin ja piirrokset ovat hyviä. Sarjan vahvuus mielestäni on se. miten se kuvaa elämää. Ihmiset kasvavat, muuttuvat, mokailevat, rakastuvat ja eroavat. Sarja on välillä hauska, toisinaan surullinen ja joskus kantaaottava.

Alussa sarja kertoi neljästä hahmosta, kahdesta miehestä ja kahdesta naisesta. Miehet olivat ystäviä keskenään, samoin naiset. He tutustuivat ja heistä muodostui kaksi pariskuntaa. Tarinan edetessä he saivat nimet ja heidän seuraansa liittyi joukko sivuhenkilöitä. Heistä tuli Esko ja Aino sekä Risto ja Tanja. Eskon ja Ainon suhde päättyi eroon ja Aino hävisi hieman taustalle. Vuosien myötä Esko on noussut eräänlaiseksi päähenkilöksi. Edellisessä albumissa albumissa Eskolla oli nuoren opiskelijatytön Anniinan kanssa. Anniina kuitenkin jätti Eskon ja Esko vaipui masennukseen. Paremmassa elämässä Eskon elämä näyttää vihdoin valoisammalta. Muusikko Risto tekee levyä. Suhde Tanjan kanssa voi hyvin. Tanja haluaisi lapsen, mutta kaikki ei suju haaveiden mukaan. Aino pistäytyy muutaman tärkeän kerran mukana tarinassa.

Valtaosa Krampeista ja nyrjähdyksistä on ilmestynyt sivun mittaisina tarinoina eri lehdissä. Sivut ovat itsenäisiä tarinoita, mutta silti ne muodostavat kokonaisuuden. Kaikki albumit ovat hieno jatkumo. Toivon sen myös jatkuvan. Haluan tietää mitä hahmoille tapahtuu jatkossa.

Pauli Kallio ja Kati Kovacs: Onnen lahjat 2; Tappele kuin mies

Onnen lahjat on kolmas Pauli Kallion käsikirjoittama ja Kati Kovacsin piirtämä sarjakuva-albumi. Päähenkilökolmikko jutustelee ja pohdiskelee maailmanmenoa. Piitu on nuori vihainen nainen, joka opiskelee kirjallisuustiedettä. Niko on Piitun poikaystävä. Mauri on Piitun eno ja suuri oluen ystävä.

Pidän Kovacsin persoonallisesta piirrostyylistä. Yleensä olen myös pitänyt Kallion käsikirjoittamista tarinoista, mutta nämä tarinat olivat jotenkin väsähtäneen ja itseään toistavan oloisia.