Sarjakuvia

Ninni Aalto: Sähköjänis
Ninni Aalto on minulle aikaisemmin tuttu mainiosta sarjakuvablogistaan. Pidän Aallon piirustustyylistä ja sarjakuvien välillä hieman kiero huumori viehättää.

Ninni Aalto ja Tuuli Hypén: Kas, kissa
Ninni Aallon ja Tuuli Hypénin Kas, kissa sisältää kissa-aiheisia sarjakuvia. Niistä löytyy varmasti jotain tuttua jokaiselle kissanystävälle.

Kati Närhi: Mustasuon mysteeri
Mustasuon mysteeri jatkaa Saniaislehdon salaisuuksista tutun Agnesin seikkailuja. Tytön isoäiti on joutunut sairaalaan ja Agnes on lähetetty tyttöjen sisäoppilaitokseen. Agnes selvittelee edelleen vanhempiensa katoamista ratkaisten samalla kadonneiden koulutyttöjen arvoituksen. Suosittelen.

Pauli Kallio ja Christer Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä - Viidakon vaarat
Pauli Kallion käsikirjoittamia Kramppeja ja nyrjähdyksiä olen seurannut vuosia. Pari viimeisintä albumia on piirtänyt Christer Nuutinen, joka piirsi myös Kramppien alkupään tarinat. Olen nauttinut sarjakuvista. Pidän erityisesti siitä, että henkilöhahmot ovat sarjan kulessa ikääntyneet ja muuttuneet. Viidakon vaarojen lukeminen oli kuin olisi tavannut pitkästä aikaa vanhoja tuttuja.

Pauli Kallio ja Kati Kovacs: Onnen lahjat 1& 2
Onnen lahjoja olen lukenut aikaisemminkin. Tällä kertaa Piitun ja kumppaneiden elämä tuntui mielenkiintoisemmalta ja elävämmältä.

Hugo Pratt: Suuren pohjolan mies
Hugo Pratt tunnetaan ennenkaikkea Corto Maltesesta. Suuren pohjolan mies kuuluu Prattin muuhun tuotantoon. Olen joskus nähnyt tähän perustuvan elokuvan Jesuit Joe, josta on melkoisen sekavat muistikuvat. Sekavalta vaikuttaa myös tämä sarjakuva. Tarina sijoittuu Kanadan lumisiin metsiin, joissa seuraamme hetken jesuiittojen kasvattaman intiaanin verenhurmeista matkaa. Kuvat ovat kuitenkin komeita.

Alison Bechdel: Lepakkoelämää 1-4
Alison Bechdel on tehnyt Lepakkoelämää-sarjakuvaa 80-luvulta lähtien. Sarja seuraa erään naisjoukon arkista elämää. Arjen lisäksi henkilöiden elämää määrittelee seksuaalinen suuntautuminen. Sarja on välillä myös melko poliittinen ja sen seuraamista auttaa Yhdysvaltojen tapahtumien tunteminen muutamien viime vuosikymmenien aikana. Olen lukenut osan Lepakkoelämää-kokoelmista aikaisemminkin. Uusimman suomennoksen ilmestyminen sai minut lukemaan kaikki tähän asti suomennetut osat yhteen menoon. Lukemisesta sai näin paljon enemmän irti, koska ei tarvinnut miettiä kuka oli kuka ja tarinan pidemmät kaaret tulivat paremmin esiin.

Alison Bechdel: Äideistä parhain

Olen lukenut aikaisemmin Alison Bechdelin hienon Hautuukodin, jossa hän käsittelee lapsuuttaan ja isäsuhdettaan. Muita Bechdelin sarjakuvia on suomeksi julkaistu Lepakkoelämää I-III, joista myös pidin.

Äideistä parhain kertoo nimensä mukaisesti Alisonin suhteesta äitiinsä. Odotin saavani samankaltaisen lukuelämyksen kuin lukiessani Hautuukotia. Tässä petyin. Äideistä parhain on myös kertomus terapiasta. Bechdel selvittelee tunteitaan lukuisten terapeuttien avulla. Hän yrittää saada kosketuksen äitiinsä ja piirtää samalla sarjakuvaa suhteesta isäänsä. Läpi käydään myös Bechdelin masennusta ja naissuhteita.

Hautuukoti oli myös melko kirjallinen sarjakuva, mutta Äideistä parhain tuntuu tukehtuvan tekstin alle. Kirjassa on paljon lainauksia psykoterapiakirjallisuudesta, jonka avulla Bechdel yrittää selvittää päätänsä. Suhde äitiin ei oikeastaan selkiinny kirjan mittaan ja muutenkin elämä tuntuu polkevan paikallaan. Jäin myös miettimään putoaako lukija, joka ei ole lukenut Hautuukotia, täysin kärryiltä. Sarjakuva on omaelämäkerrallinen ja omaelämäkerrallisessa tekstissä tahtoo aina olla ongelmana se, että tekijälle merkityksellinen teksti ei ole sitä lukijalle.

Tietyllä tavalla Äideistä parhain oli ihan kiinnostava teos. Aihepiiri oli minusta kiinnostava niin äitisuhteen kuin terapiankin suhteen. Äideistä parhaimpaan ei kuitenkaan kannata tarttua, jos haluaa tutustua sarjakuvaan tai Bechdelin tuotantoon. Lukekaa mieluummin Hautuukoti.

Hanna Koljonen: Syliinvaellus Intiaan

Hanna Koljosen Syliinvaellus Intiaan kertoo värikylläisen tarinan minulle oudosta asiasta.  Päähenkilö Hanna on ollut kiinnostunut monenlaisista asioista. Erään kerran hän lähtee katsomaan Äiti Ammaa nähdäkseen mistä on kyse. Amman halaus muuttaa Hannan maailman. Syliinvaellus Intiaan kertoo tästä muutoksesta ja Hannan matkasta Intiaan Äiti Amman ashramiin ja kokemuksista siellä.

Minulle uskonnollisuus on ollut aina jotenkin vieras asia. Se on tietyllä tavalla kiehtonut minua ja olen yrittäny perehtyä ilmiöön. Uskonnollisen vakaumuksen omaavat ihmiset tuntuvat saavan paljon lohtua siitä. Koljonen kuvaa minusta Amman tuomaa levollisuutta ja rauhaa kauniisti. Mieleeni hiipii jopa pieni kateuden häive tästä tunteesta.

 Ihastuin myös Koljosen värikkääseen akvarellitekniikkaan.

Sylvain Ricard& James: Järjen veit

Sylvain Ricardin käsikirjoittama ja Jamesin piirtämä sarjakuva-albumi Järjen veit on ahdistava kuvaus väkivaltaisesta avioliitosta.

Eläinhahmoiksi etäännytetty pariskunta istuu sohvalla ja käy läpi suhdettaan. Puheenvuoro vaihtuu naiselta miehellle ja asioita katsotaan kummankin silmin. Pariskunta tutustui opiskeluaikoina. Nainen oli tunnollinen opiskelija, joka ihastui komeaan mieheen. Mies oli kiinnostuneempi opiskelijaelämästä kuin opiskelusta. Jossain vaiheessa mies huomasi naisen kiinnostuksen ja suhde sai alkunsa. He menivät naimisiin. Mies oli vaativassa työssä ja loi uraa. Nainen jäi kotiin huolehtimaan miehestä ja kodista. Kaikki oli ihanaa, mutta jostain tuli ensimmäinen lyönti. Tapahtunutta seurasi anteeksipyyntö ja hyvittelyä ja suhde kukoisti jälleen. Lyönti ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi. Nainen peittelee jälkiä eikä uskalla tehdä. mitään. Kaikkihan on muuten niin hyvin. Nainen käy lääkärissä, mutta häntä ei oteta vakavasti. Hän paljastaa asian äidilleen ja ystävälleen. Äidin suhtautuminen on, ettei eroa ainakaan voi ottaa, koska suvussa ei ole sellainen tapana. Ystävätär on kauhuissaan, mutta yhtä avuton. Hyvät ja huonot jaksot vaihtelevat. Lopulta nainen pakenee turvakotiin. Mies on tästä hyvin hämmästynyt ja ihmettelee naisen tekoa. Naisen elämä näyttää hetken kirkastuvan. Syytettä väkivallasta ei kuitenkaan nosteta ja mies lupaa tehdä parannuksen. Mutta mitenhän käy...

Järjen veit oli painostavaa luettavaa. Välillä lukeminen oli suorastaan kuvottavaa. Ei todellakaan ole helppo tilanne ja silti se on liian monelle totta. Toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi kokea tälläistä. Ahdistavasta kokemuksesta huolimatta pidin sarjakuvasta. Joskus täytyy saada muistutus myös kauheista asioista joita tapahtuu.

Reetta Laitinen: Kirjailija ja madame

Reetta Laitisen sarjakuva sijoittuu 1900-luvun alkukymmenille. Keskeisimmät tapahtumat tapahtuvat 20-luvulla. Mimi Creutz on saksalainen aatelisnainen, joka pitää kirjallista salonkia Helsingissä. Oskar Pekkala on nuori ja lupaava kirjailija, joka aloittaa intohimoisen suhteen Mimin kanssa. Mimin taustasta paljastuu vähitellen salaisuuksia. Parin suhdetta paheksutaan ja kummeksutaan. Se on vahva ja intohimoinen, mutta päättyy kuitenkin ikävään eroon. Mimi sekaantuu myös IKL:n toimintaan, mikä koituu hänelle kohtalokkaaksi.

Mimin ja Oskarin tarinaa seurataan aukeaman mittaisin katkelmin. Saamme nähdä muistumia Mimin menneisyydestä ja tarinan käänteitä kummankin osapuolen näkökulmasta. Hieman jäykällä piirrostyylillä Laitinen onnistuu tavoittamaan paljon.

Mimin ja Oskarin hahmot perustuvat Minna Craucherin ja Olavi Paavolaisen oikeisiin henkilöihin. Albumin lopussa heistä onkin lyhyet elämäkerrat. Historia ja 20-luku ovat kiinnostaneet minua ja olen jonkun verran perehtynyt aikakauteen. Kirjailijan ja madamen tarinan lisäksi oli mielenkiintoista huomata mm.Tulenkantajiin kuuluneita kirjailijoita ja muita historian hahmoja ja tapahtumia. Uskon tarinan olevan antoisa myös ilman tarkkoja ennakkotietoja tapahtumista.





Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista

Vaimon työ Lääkärit ilman rajoja-järjestössä tuo Guy Delislen perheineen tällä kertaa vuodeksi Jerusalemiin. Delisle pirtää ja kertoo tuttuun tapaan elämästä vieraassa ympäristössä. Arkielämän yksityiskohdat sekoittuvat maailman politiikkaan.

Delisle piirtää selkeitä, jollain lailla rauhallisia kuvia. Pelkät kuvat jo ovat hyvin ilmaisuvoimaisia. Mielestäni Delisle onnistuu vangitsemaan kuviinsa hienoja yksityiskohtia.

Pidin Jerusalemista enemmän kuin Shenzenistä tai Pjongjangista. Perheen läsnäolo ja lapsista huolehtiminen tuovat tarinaan lisää kiinnostavuutta. Shenzen tai Pjongjang kuvaavat yksinäisyyttä ja vierauden kokemusta toisella tapaa. Pidempi maassa oleskelu tuo myös enemmän näkökulmia tarinaan. Jerusalemin tilanne on myös itselleni tutumpi kuin vaikka Burman, joten tilanteisiin oli helpompi tutustua. Kiinnostavia olivat myös jaksot, joissa Delisle kuvaa työskentelyään ja pitämiään sarjakuva- ja animaatiotyöpajoja.

Delisle jakaa havaintojaan Jerusalemista. Hän ei saarnaa eikä tuputa ratkaisuehdotuksia. Sarjakuvasta saa kuitenkin melkoisen kuvan mielettömästä ja vaikeasta tilanteesta maassa.

Mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen teos.

Craig Thompson: Habibi

 

 

Craig Thompsonin Habibi on varsinainen järkäle sarjakuvaksi. Siinä oli sulateltavaa niin määrän kuin tarinankin puolesta. Sivuja kirjassa on 655.

 

Habibi sijoittuu kuvitteelliseen arabimaahan kuvitteelliseen aikaan. Dodola ja Zam ovat kaksi lasta, jotka kohtaavat orjatorilla. Dodolan isä oli myynyt tytön lapsivaimoksi oppineelle miehelle. Nyt tyttöä odotti uusi orjuus. Dodola onnistuu  kuitenkin karkaamaan ja saa pelastettua pienen Zam-pojan mukaansa. Lapset asuvat keskellä autiomaata olevassa laivassa. Aika kuluu ja lapset varttuvat Dodolan kertoessa oppimiaan tarinoita Zamille. He joutuvat erilleen. Lukija saa seurata kummankin elämän käänteitä ja kaipuuta toisen luo. Välillä palataan menneisyyteen ja Dodolan kertomiin tarinoihin. Rankkojen vaiheiden jälkeen Dodola ja Zam kohtaavat jälleen, mutta elämä ei silti ole helppoa.

 

Habibi on mielikuvitusta, mutta silti se voisi tapahtua. En osaa oikein edes eritellä mitä kaikkea tarinassa on. Siitä löytyy aineksia niin moneen. Uskonnolla ei oikeastaan ole kirjassa merkitystä. Habibi on kertomus sorrosta ja väkivallasta. Siinä on seksuaalista väkivaltaa ja väärinkäyttöä, rikkaiden ja köyhien välistä epätasa-arvoa. Ihmiselämällä ei ole kaikkien mielestä arvoa. Luonto on tuhoutunut ja puhdasta vettä ei ole kaikkien ulottuvilla. Synkkä ja julma Habibi on kuitenkin myös tarina toivosta ja rakkaudesta, ystävyydestä.

 

Thompsonin piirrostyyli on runsasta ja yksityiskohtaista. Se sopi tarinaan. Toisaalta välillä koin sen liiankin päällekäyväksi. Tulin lukijana jyrätyksi kuvapaljouden alle ja lukemisessa oli pakko pitää välillä taukoja. En myöskään ymmärtänyt kaikkia tarinassa olevia kertomuksia ja symboliikkaa.

 

Minulle Habibi oli jotenkin raskas luettava. Olen kuitenkin tyytyväinen, että jaksoin kahlata sen läpi. Hurja ja monikerroksinen tarina palkitsee lukijansa ja saa ajattelemaan.

 

Suosittelen Habibia kaikille. Ja varsinkin niille, jotka pitävät sarjakuvaa vain jonakin lapsille sopivana ajanvietteenä. Habibi on kaikkea muuta.

Tuuli Hypén: Nanna 3

Citykettu Nanna seikkailee ihmisystäviensä ja muiden cityeläinten kanssa kolmannessa albumissaan. Tuuli Hypén on onnistunut luomaan hauskan ja fiksun tavan tarkastella maailmaa hieman eri näkökulmasta. Hauskaa luettavaa ja miellyttävää katsella.

Pertti Jarla: Fingerpori 5

Pertti Jarlan Fingerpori on edennyt viidenteen kovakantiseen albumiin. Heimo Vesa ja kumppanit jatkavat elämäänsä tuttuun humoristiseen tyyliinsä. Kaikki eivät Fingerporin rujosta huumorista pidä, mutta minä pidän. 

Paco Roca: Ryppyjä

Emilio on 72-vuotias entinen pankinjohtaja. Hän ei enää pärjää yksin kotonaan joten hänen lapsensa toimittavat hänet vanhainkotiin. Sopeutuminen uuteen ympäristöön ei suju kivuttomasti. Huonetoveri Miguel opastaa Emiliota talon tavoille. Yhdessä Miguelin ja ruokapöydän vierustoveri Antonian kanssa Emilio päättää pistää kampoihin vanhuuden vaivoille ja pelottavalle yläkerralle, jonne joutuvat eniten apua tarvitsevat.

Ryppyjä on lempeä ja humoristinen sarjakuva Alzheimerin tautiin sairastuneesta vanhasta miehestä. Paco Roca kuvaa uskottavasti ja myötätuntoisesti Emilion elämää ja taudin etenemistä. Ystävyyden arvo vanhuudessakin tuodaan hyvin esille. Vanhainkodin arkiset rutiinit saavat myös osakseen osuvan kuvauksen.

Olen ollut töissä terveyskeskuksen dementiaosastolla ja pahasti dementoitumisen ajatus on tuntunut välillä hyvin ahdistavalta. Edelleenkään en haluaisi dementiaa itselleni. Ryppyjä onkin hyvin lohdullista luettavaa. Se muistuttaa myös vanhalla ihmisellä olevan ihmisarvonsa ja oikeutensa. Nykyhetken katoaminen voi olla myös lempeä kohtalo.

Guy Delisle: Pjongjang

Guy Delislen Pjongjang on yhtä laadukasta sarjakuvaa kuin aiemmin lukemani Delislen työt. Tällä kertaa Guy on valvomassa animaatin tekoa Pohjois-Koreassa. Pjongjang on alusta lähtien outo ja pelottava paikka. Tulkin ja oppaan koko ajan valvoma Delisle yrittää tutustua maahan. Ulkomaalaiselle maahan tutustuminen on hyvin säännösteltyä. Delisle ihmettelee Pohjois-Koreaa ja sen mielettömyyttä. Samalla yksitoikkoinen ja yksinäinen arki käy miehen hermoille. Työpesti ei onneksi ole loputon ja Guy pääsee pois. Lähtiessä ajatukset miehen ajatukset ovat niissä, jotka eivät pois pääse.

Pjongjang oli ankea ja ahdistava, mutta kuitenkin avartava lukukokemus.

Tuuli Hypén: Nanna 2

Tuuli Hypénin Nanna on hauska tuttavuus. Nanna on entinen kettu, josta on ihmisyyskurssin suoritettuaan tullut cityeläin, citykettu. Nannan maailmassa ihmisten parissa elää paljon erilaisia cityeläimiä: kissoja, karhuja, siilejä, puluja ja rottia. Eläimet eivät kuitenkaan ole muuttuneet ihmisiksi vaan säilyttäneet eläimellisiä piirteitään. Nannakin on perheensä ainoa citykettu ja hänen äitinsä ja sisaruksensa ovat tavallisia kettuja. Kaupungissa Nanna asuu yhdessä opiskelijatyttö Ritun kanssa. Ystävysten nurkissa pyörii usein myös citykolli Misse.

Sarjakuvan huumori pyörii ihmisten ja eläinten välisissä suhteissa. Cityeläinten näkökulmasta on myös helppo ihmetellä ihmisten tapoja ja käytöstä.

Marguerite Abouet ja Clément Oubrerie: Aya - elämää Yop Cityssä

Afrikasta tulee ainakin minulle ensimmäiseksi synkkä ja ankea mielikuva. Aya - Elämää Yop Cityssä näyttää kuitenkin elämän olevan siellä perustaltaan samanlaista kuin missä tahansa muualla. Sarjakuva sijoittuu 70-luvulle norsunluurannikkolaiseen Yop Cityksi kutsuttuun lähiöön. Tarinan keskiössä on kolme nuorta naista, ystävykset Aya, Adjoua ja Bintou. Tyttöjen perheet ja suku ovat myös merkittävässä osassa. Aya on kolmikosta kunnianhimoisin ja keskittynyt opiskeluun, Adjoya haluaisi löytää sen oikean ja Bintou haluaa pitää hauskaa. Suhteita ja seikkailuja on luvassa, eikä väärinkäsityksiltäkään vältytä. Juonikuviot saavat välillä jopa saippuaoopperamaisia käänteitä. Toiseen aikaan ja vieraaseen kultturiin sijoitettuna tapahtumat saavat lisää kiinnostavuutta.

Käsikirjoittaja Abouet on kotoisin Norsunluurannikolta, josta muutti lapsena Ranskaan. Tilanteet ja tunnelmat ovatkin varmasti realistisia. Tekijät ovat jatkaneet sarjaa useammalla osalla. Nekin olisi mielenkiintoista saada luettua, joten toivottavasti myös käännösten julkaisu jatkuu.

Katja Tukiainen: Rusina

Takana on muutama tapahtumien ja reissujen täyteinen viikko. Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Luonnoksissa roikkuu monta aloitettua tekstiä ja osasta luettuja ei ole vielä edes kuvaa kamerassa. Mutta josko tästä taas saisi kirjoittamisen innosta kiinni ja tekstiä syntymään tännekin.

Katja Tukiaisen sarjakuvia olen joskus ennenkin lukenut. Mitään suurempia muistijälkiä ne eivät ole jättäneet. Rusinaan tartuin sattumalta kirjastossa, vaikka kelta-vaaleanpunainen kansi ei erityisemmin houkuttanutkaan.

Rusina on kertomus Katja Tukiaisen raskaudesta ja vauvavuodesta. Pidin kirjasta. Moniin tapahtumiin pystyin samaistumaan. Tosin osa Intian matkoista meni yli oman kokemuspiirini ja tuntui vähän vieraalta. Suurin osa tunnelmista on kuitenkin tuttuja isolle osalle raskaana olleille ja pienen vauvan vanhemmille. Lapsen syntymä ja ensihetket oli kuvattu kauniisti ja liikuttavasti.

Tukiaisella on persoonallinen piirrostyyli. Välillä se tuntuu minusta ärsyttävälle ja turhan makealle. Rusinassa piirrostyyli kuitenkin viehätti.

Guy Delisle: Shenzhen

Shenzhen on toinen lukemani kanadalaislähtöisen Guy Delislen sarjakuva. Aikaisemmin olen lukenut Merkintöjä Burmasta. Tämän myös omaelämänkerrallisen tarinan tapahtumat sijoittuvat varhaisempaan aikaan. 

Delisle työskentelee ranskalaisessa animaatioita tuottavassa yhtiössä. Yritys on siirtänyt animaatiotuotantoaan halvempien tuotantokustannusten Kiinaan. Delisle lähetetään Shenzheniin kolmeksi kuukaudeksi valvomaan piirrossarjan valmistumista.

Burmalaismerkintöjen tavoin tämä kuvaa vierasta yhteiskuntaa ja ihmisten elämää. Päällimmäiseksi miekikuvakseni Shenzhenistä jäi kuitenkin minulle yksinäisyyden ja vierauden kokemus Guyn yrittäessä selvitä oudossa ympäristössä kieltä ymmärtämättä. Pidin tästä jopa enemmän kuin Burmasta juuri surumielisen tunnelman vuoksi.

Hyllyssä odottaa lukuvuoroa Pjongjang, mutta ennen sen lukemista haluan pitää pienen tauon.

Hannele Richert: Enimmäkseen hyvä näkyvyys

Hannele Richertin sarjakuva Enimmäkseen hyvä näkyvyys on kertomus Marjasta. Marjan elämää seurataan useassa episodissa. Tarinan alussa Marja on vielä peruskoulussa ja tarkoitus on pyrkiä toiselle paikkakunnalle musiikkilukioon. Sinne Marja ei kuitenkaan pääse. Marja kasvaa ja seuraa toisten suunnitelmallista elämää. Hän ei osaa suunnitella tulevaisuuttaan. Taustalla kummittelee lapsuuden haave astronauttina olemisesta. Marja yrittää selytyä muiden asettamista paineista ajautuen tilanteesta toiseen. Lopulta elämä näyttää selkenevän.

Pidin tästä kovasti. Pystyin samaistumaan monin tavoin Marjan tarinaan. Pidin myös Richertin selkeästä ja herkästä piirrostyylistä.

Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta

Guy Delisle on kanadalaislähtöinen ranskalaistunut sarjakuvantekijä. Hänen vaimosa on lääkäri, jonka työ Lääkärit ilman rajoja-järjestössä vie perheen vuodeksi Burmaan. Guy hoitaa pariskunnan pientä Louis-poikaa ja tekee havaintoja elämästä diktatuurin keskellä.

Delislen sarjakuvia on luettu monessa paikassa, jolloin minäkin kiinnostuin niistä. Merkintöjä Burmasta oli ensimmäinen, joka kirjastosta käsiini sattui, mutta ei suinkaan viimeinen.

Pidin selkeästä ja pelkistetystä piirrostyylistä. Olen iloinen, että Delisle on jakanut kokemuksiaan sarjakuvan kautta. Maassa elämällä siitä on varmasti saanut paremman kuvan kuin satunnaisista lehtijutuista. Minusta oli myös hauska lukea elämän pienistä ja arkipäiväisistä sattumuksista.



Jupu: Koirapuistojen nainen

Baarien naisesta tutun hahmon seikkailut jatkuvat. Jupun elämä näyttää vakiintuneen parisuhteen ja työpaikan myötä. Sähellyksestä ei kuitenkaan päästä eroon. Lisäjännitystä elämään tuo kasvava nelijalkaisten lauma. Välillä muistellaan myös Pikku-Jupun lapsuuden kokemuksia.

Koirapuistojen nainen on edeltäjänsä tavoin hilpeää luettavaa. Jään odottamaan jatkoa.

Ville Pirinen: Tärkeitä asioita

Ville Pirisen Tärkeitä asioita antaa puheenvuoron erilaisille ihmisille. Tilaa on kuusi ruutua ja sana on vapaa. Puheenaiheet vaihtelevat, mutta yleensä ihmisillä on jotain valittamisen aihetta. 

Tässä mielipiteensä kertovat Siiri, 25 ja Tuomas, 56. Pienistä asioista tulee isoja ja isoista pieniä. Ihmiset ja asiat tuntuvat tosilta. Samalla naurattaa.

Pidä Pirisen jotenkin rujosta piirrostyylistä.

Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Nina Hemmingssonin sarjakuva Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt oli taas satunnainen löytö kirjaston sarjakuvien palautushyllystä. Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt on ensimmäinen ruotsalaisen Hemmingssonin suomeksi julkaistu teos. Kirjassa on erimittaisia kertomuksia ja yhden ruudun kuvia. Tarinat katsovat maailmaa yleensä naisen näkökulmasta. Ne käsittelevät masennusta, ihmissuhteita, ongelmia ja myös nuoruusmuistoja. Tyyliltään ne ovat rujoja, synkkiä ja silti jollain kierolla tavalla hauskoja.

Piirustustyylissä minua häiritsi alkuun hahmojen tyhjät valkoiset silmät. Siihenkin kuitenkin tottui. Aluksi en pitänyt tästä kovinkaan paljon, mutta kun pääsin sisälle albumin vinksahtaneeseen maailmaan viehätyin siitä kovasti.