Ann Rosman: Noitavasara

Noitavasara on toinen Ann Rosmanin suomeksi julkaistu kirja. Majakkamestarin tyttären luin viime keväänä ja pidin sitä ihan mukavana luettavana. Noitavasara tapahtuu samoissa maisemissa ja murhia tutkii tuttu Karin Adler. Myös muita edellisestä kirjasta tuttuja henkilöhahmoja tavataan.

Nykyhetken tapahtumat käynnistyvät, kun joukko luokkaretkeläisiä löytää vanhasta uhrilehdosta kuolleen naisen. Naisen ruumis on aseteltu uhrikivelle kuin mestattu ja pää on poissa. Pää löytyy myöhemmin erään talon puutarhasta. Karin kollegoineen aloittaa tutkimukset. Hämmästys on suuri kun käy ilmi, että pää ja vartalo eivat ole saman henkilön. Myöhemmin outoja kuolemantapauksia paljastuu lisää.

Tässäkin kirjassa saamme seurata välillä menneisyyden tapahtumia. 50-luvulta käynnistyvissä takaumissa kerrotaan kellariin lukitusta pojan tarinaa. Lukijana jäin odottamaan sitä miten karmea tapaus liittyy nykypäivän murhiin. Myös 1600-luvun noitaoikeudenkäynnit näyttelevät varsin merkittävää osaa kirjan tapahtumista.

Noitavasara oli sujuva ja mukava lukukokemus. Minusta on ihan kiva lukea dekkareissa myös päähenkilöiden yksityiselämästä, mutta tässä sitä oli suhteessa ehkä hivenen liikaa. Samoin kuin tutkimukseen sinänsä liittymättömien ihmisten elämää. Toisaalta luin Majakkamestarin tyttärestä tutun Saran toipumisesta työuupumuksesta ihan mielelläni. Poliisityö jäi aika vähälle huomiolle varsinkin kun kyseessä on dekkari ja päähenkilö poliisi. Rosman onnistuu kirjoissaan kuvaamaan miljöötä kiinnostavasti ja elävästi. Marstrandin seutu ona varmaan kirjailijalle itselleen tärkeä paikka. Pienistä puutteista ja juonen epäuskottavuuksista huolimatta pidin kirjan kepeästä tunnelmasta. Tulen luultavasti jatkossakin lukemaan Rosmanin kirjoja.

Noitavasaralla aloitan Ikkunat auki Eurooppaan!-haasteen ja valloitan Ruotsin.

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

Ruotsalaisella pikkusaarella kunnostetaan vanhaa majakkaa. Puolalaiset rakennusmiehet löytävät umpeenmuuratusta kellarikomerosta kauan sitten kuolleen miehen. Tutkimuksissa käy ilmi, että mies ei ole kuollut luonnollisesti. Tapausta määrätään hoitamaan ensimmäisenä omana juttunaan nuori Karin Adler. Karinilla on lähtökohtanaan vain ruumiin luota löytynyt vihkisormus ja lista seudulla kadonneista ihmisistä. Tutkimuksissaan Karin huomaa ihmissuhteiden olevan joskus todella monimutkaisia ja menneiden tapahtumien ulottavan lonkeronsa vankasti nykyhetkeen. Rinnan Karinin tutkimusten kanssa seurataan tapahtumia 60-luvun alkupuolelta. Vähitellen lukijallekin valkenee mihin menneet tapahtumat ovat johtaneet.

Nähdessäni jossain maininnan tätä kirjasta ajattelin sen olevan taas jonkun uuden ruotsalaisen naisdekkaristin kirja eikä se suuremmin kiinnostanut. Koska kuitenkin olen useimmista ruotsalaisista naisdekkaristeista pitänyt, nappasin Majakkamestarin tyttären mukaani kirjaston uutuushyllystä. Minun täytyy myöntää, että kirja oli ihan positiivinen yllätys. Alussa olin hieman sekaisin kaikkien hahmojen kanssa, mutta onneksi ihmiset liittyivät lopulta kaikki tarinaan. Hahmona tapausta tutkiva poliisi Karin oli sympaattinen. Pidin myös työuupumuksesta kärsivästä Sarasta, jonka tuntemuksiin pystyin hyvin samaistumaan. Muutenkin kirjan ihmiset olivat varsin herkullisesti kuvattuja. Tapahtumat sijoittuvat saaristomaisemiin ja purjehtimisella oli oma osansa tarinassa. Näihin asioihin perehtynyt lukija saa varmasti kirjasta vielä enemmän irti kuin kaltaiseni maakrapu.

Olen muuten tehnyt kiinnostavan havainnon. Nykyisinä netti-aikoina on aivan älyttömän helppoa hakea lisää tietoa kirjoihin liittyen. Nytkin tuli perehdyttyä Marstrandin seutuun ja Pater noster- majakkaan sekä kuunneltua Evert Taubea.