Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira on ehdottomasti eräs hauskimmista kirjoista, joita tiedän. Ensimmäisen kerran olen kuullut tämän lapsena ääneen luettuna ja sittemmin olen myös lukenut sen useaan kertaan niin itselleni kuin lapsillenikin. Olen myös nähnyt yhden kirjasta tehdyn teatteriversion ja kuunnellut sen äänikirjana. Fedja-setä, kissa ja koira -kirjalle on kirjoitettu useita jatko-osia, mutta mielestäni ne eivät vedä vertoja tälle ensimmäiselle, vaikka toki kelpo kirjoja ovatkin. Siihen voi vaikuttaa se, että ne ovat ilmestyneet lapsuuteni jälkeen.
Fedja-setä on kuusivuotias vakavamielinen poika, jota vakavuutensa takia sanotaan sedäksi. Fedja-setä osaa huolehtia itsestään vanhempien ollessa työssä. Eräänä päivänä hän tapaa kissan, Matroskinin, joka osaa puhua. Matroskin on asunut erään kieliä tutkivan professorin luona ja siellä oppinut puhumaan. Nyt hän on kuitenkin koditon. Fedja-setä haluaisi ottaa kissan luokseen asumaan, mutta pojan äiti ei halua lemmikkejä ja kieltää tämän. Fedja-satä suuttuu ja karkaa kissan kanssa kotoa. He päättävät muuttaa maalle. Matkalla he tapaavat Musti-koiran, joka myös osaa puhua. Kolmikko päättää liittyä yhteen. He asettuvat asumaan pieneen Prostokvashinon kylään autioksi jääneeseen taloon. Maalaiselämään liitty omat kommelluksens lehmän, traktorin, puhuvan naakan ja posteljooni Petshkinin kanssa. Samaan aikaan Fedja-sedän vanhemmat etsivät epätoivoisina poikaansa ja lopulta myös löytävät hänet.
Lapsi lukee Fedja-sedässä riemastuttavan tarinan. Aikuinen lukee tarinan ja huomaa siinä myös yhteiskuntakriittisiä sävyjä. Kirja kestää useita lukukertoja ja itse ainakin huvitun kirjan parissa edelleen.
Fedja-sedällä valloitan Venäjän Ikkunat auki Eurooppaan- haasteessa..
