James Herriot: Elämäni kissat

Olin viidennellä luokalla, kun kuvaamataidonopettajamme luki meille ääneen James Herriotin kirjaa Kaikenkarvaiset ystävämme. Ihastuin humoristisiin eläintarinoihin ja kertomuksiin eläinlääkärin työn sattumuksiin Yorkshiressa. En malttanut olla lainaamatta kirjaa ja lukematta sitä loppuun ennenkuin opettaja sai sen luettua. Luin myös suurimman osan Herriotin muista kirjoista. Edellisistä lukukokemuksista on monta vuotta.

Elämäni kissat on nimensä mukaisesti kirja kissoista. Herriot on koonnut tähän kissoista kertovia juttuja eri kirjoistaan. Joku jutuista tuntui tutulta, mutta en kuitenkaan ole lukenut kaikkia aikaisemmin. Olen joskus huomannut tämän kirjan kirjastossa, mutta en silloin tästä kiinnostunut. Herriot kertoo kissan olevan suosikkieläimensä ja sen huomaa. Hän kirjoittaa lämmöllä eläinlääkärin työssään tapaamista kissoista ja kissanomistajista. Ihmiset ja kissat ovat yhtä suuressa osassa. Eläinlääkärin työssään tapaamat kissat ovat usein sairaita, mutta onneksi tämän kirjan kertomuksissa on enimmäkseen onnellinen lopetus.

Elämäni kissat oli ihan mielenkiintoinen luettava. Se palautti mieleeni mukavia lukumuistoja ja teki minulle halun lukea enemmänkin Herriotia. Herriotin tuotantoon kirja on mukava kurkistus, mutta suosittelisin mieluummin lukemaan kokonaisen kirjan tämän kertomuskokkoelman sijasta. Alussa mainittu Kaikenkarvaiset ystävämme on hyvä aloitus. Toisaalta jos entisajan eläinlääkärin työn likaisemmat yksityiskohdat eivät innosta niin silloin tämä kirja on kelpo kurkistus kissojen ja ihmisten välisiin suhteisiin.

Kirjassa on myös viehättävä Lesley Holmesin kuvitus.

Elämäni kissat on ensimmäinen Lukudiplomi-haasteeseen lukemani kirja. Lukudiplomihaasteeseen liittyy myös tehtäviä. Tällä kertaa en niistä oikein innostunut. Sen sijaan liitän tähän muutamia valokuvia lähipiirini kissoista.

Vappu ja Volmari

Musta valvoo pienten lastenvaatteiden pakkaamista.

Sisu ulkoilee.

Vappu matkalle lähdössä.

 

Sisu ja Musta auttavat ikkunanpesussa.

Sunnuntain joulu.

Benjamin Mee: Koti eläintarhassa

Benjamin Meen Koti eläintarhassa perustuu tositapahtumiin. Mee ostaa yhdessä äitinsä ja sisarustensa kanssa vanhan lopettamisuhan alaisen eläintarhan Dartmoorista. Perhe ei tiedä eläintarhan pitämisestä ennakolta mitaan, mutta on kiinnostunut eläimistä. Ben ottaa vastuulleen puiston johtamisen, remontoinnin ja uudelleen avaamisen. Lukija saa seurata Meen perheen ja eläintarhan työntekijöiden ponnisteluja ja onnistumisia rahavarojen huvetessa ja byrokratian vaikeuttaessa asiaa. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä Benin vaimo Katherine sairastuu aivokasvaimeen, joka johtaa kuolemaan. Loppukirjan seuraamme Benin ja eläintarhan selviytymistä ja toipumista.

Periaatteessa Koti eläintarhassa oli mielenkiintoinen kirja. Tarinassa on paljon aineksia, eläimet, ihmissuhteet, vaimon kuolema, taloudelliset ja muut vaikeudet ja niistä selviäminen. En kuitenkaan saanut oikein kosketusta tähän kirjaan. Ehkä aineksia oli liikaakin, jolloin mihinkään ei oikein päässyt syventymään. Romaanista aineksia olisi voinut karsia, mutta oikeasta elämästä ei.

Kirjasta on tehty hiljattain myös elokuva, jota en ole nähnyt.