Eeva Tenhunen: Viimeinen pari

Eeva Tenhunen on suomalainen dekkarikirjailija, jonka tuotantoon palaan aina sillointällöin. Kesäinen Savonlinnan reissu innosti kaivamaan hyllystä Tenhusen esikoiskirjan Mustat kalat ja joululomalukemista etsiessä kirjaston hyllystä silmiini osui vuodelta 1980 oleva Viimeinen pari.

Kirjan kertojana on useista Tenhusen kirjoista tuttu Liisa Halla. Liisa on keski-ikäinen dekkarikirjailija, joka on naimisissa rikoskomisario Martti Hallan kanssa. Martti on työmatkalla ulkomailla. Liisa on tervehtimässä kummityttöään tämän rippileirillä. Liisa on oman rippikoulunsa käynyt samassa paikassa. Leirin henkilöstössä on Liisan leiriajoilta tuttuja henkilöitä. Liisan valtaa nostalgia ja hänet on helppo ylipuhua osallistumaan leirikeskuksessa järjestettävään aikuisten leiriin. Leirillä on tarkoitus saada erilaisia ihmisiä kohtaamaan toisiaan ja lopulta ymmärtämään toisiaan ja samalla tuoda julkisuutta leirikeskukselle. Liisa korvaa leirille alunperin suunnitellun vieraan.

Heti kirjan alussa saamme tietää mitä leirllä tulee tapahtumaan Liisan löytäessä ruumiin rantahietikolta. Leiri alkaa kuitenkin melko leppoisissa tunnelmissa. Liisa ja muut leiriläiset osallistuvat erilaisiin tekemisiin, mutta tarpeeksi ristiriitatilanteita ei kehity. Ei ainakaan aluksi. Ihmisten väliltä alkaa kuitenkin löytyä yllättäviä yhteyksiä ja salattuja tarkoitusperiä. Puhutaan naimisiinmenosta, rakkausjutuista ja kuolleesta rippikoulutytöstä. Liisakin sekaantuu leirin ihmissuhteisiin enemmän kuin oli ajatellutkaan. Leirin loppua kohti tunnelma kiristyy ja yhä useamalla alkaa olla aihetta tuntea syyllisyyttä. Lopulta tehdään ratakaisuja, joden selvittämiseen tarvitaan Martti Hallaa.

Viimeinen pari ei ole suosikkini Tenhusen kirjojen joukosssa. Se on kuitenkin ihan mukava lukukokemus. Pidän Tenhusen kirjoitustyylistä. Siinä on ripaus humoristisuutta. Tunnelman kuvaileminen ja varsinkin Liisan oman syyllisyydentunteen kuvaus oli hienoa. Vaikka olen lukenut tämän kirjan aikaisemmin, en muistanut loppuratkaisua. Tenhunen onnistui kiepauttamaan juonikuvion muutaman kerran hienosti ympäri.

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 24 eli kirjassa selvitetään rikos.

Eeva Tenhunen: Rakas perhe

Eeva Tenhunen tunnetaan dekkareistaan. Rakas perhe sijoittuu kuitenkin viihdeosastolle.

Kirja koostuu kahdenlaisista kirjeistä. Kehyksenä on 80-luvun alussa päähenkilö Tuulin kirjeet tulevalle tyttärentyttärelleen tämän 23-vuotispäiväksi. Tuuli haluaa tulevan lapsenlapsensa tutustuvan omiin nuoruudenkokemuksiinsa. Nuoruudenkokemukset selviävät kirjeissä, jotka Tuuli on itse kirjoittanut perheelleen nuorena opiskelijatyttönä 60-luvun alussa. Perheelle kirjoitetuissa kirjeissä ei kuitenkaan kaikkea ole kerrottu ja moniin kirjeisiin liittyykin tyttärentyttärelle osoitettu selventävä jälkikirjoitus. Näin kuvattuna kirja saattaa vaikuttaa hieman sekavalta, mitä se ei kuitenkaan ole.

23-vuotias Tuuli on suomen opiskelija, joka tulee vuodeksi Turkuun auskultoimaan valmistuakseen äidinkielenopettajaksi. Tuuli jakaa serkkunsa Maritan kanssa yhteisen opiskelijaboksin. Loistoa elämään tuo Maritan sulhanen, ruotsalainen kreivi. Muuten elämä onkin varsin tuttua opiskelijamaailmaa. Kouluelämä Norssissa on varsin mielenkiintoisesti kuvattu. Auskultanttien arkea säädellään varsin tarkasti koulun ja yliopiston taholta. Tuuli seurailee opiskelutovereidensa rakkauselämää haaveillen itsekin jostakin tavoittamattomalta tuntuvasta. Romantiikan sijaan kirjassa on kuitenkin pääpaino arkielämän komediassa.

Luin Rakkaan perheen ensimmäisen kerran joskus vuosia vuosia sitten, samoin kuin muutkin Tenhusen kirjat. Kirjassa on samaa Tenhuselle ominaista huumoria kuin dekkareissakin. Kuolemantapauksella on myös tässä melkoinen osa. Minusta myös kirjemuoto on jotenkin viehättävä lukea.  Ennenkaikkea kirja on kuitenkin kiinnostava aikamatka 60-luvun alun Suomeen ja opiskelijaelämään. Varsin hersyvä kirja.

 

Eeva Tenhunen: Kuolema sukupuussa

Turvauduin jälleen vanhaan tuttuun lukemiseen. Tämän lukemisesta on tosin aikaa, enkä muistanut juonesta juuri mitään.

Leeni palaa Italiasta Suomeen epäonnistuneen avioliiton jälkeen. Hän aikoo kirjoittaa kirjailijatätinsä Emilian elämäkerran. Leeni asettuu Tuulenpesäksi kutsuttuun sukutaloon. Hän tapaa pitkästä aikaa serkkujaan ja lapsuutensa ystäviä. Emilian haastattattelu ei kuitenkaan suju niinkuin Leeni on suunnitellut. Täti vihjailee suuresta salaisuudesta, mutta ei kerro kuitenkaan mitään. Suvullakin tuntuu olevan jotain kirjaa vastaan. Samaan aikaan Leenin italialainen aviomies alkaa lähetellä uhkaavia viestejä. Tunnelma Tuulepesässä ei olekaan niin leppoisa kuin ensin vaikutti. Tapahtuu epäilyttävä kuolemantapaus ja kohta toinen. Tapahtumat etenevät traagiseen loppuun saakka ja suvun salaisuudet selviävät.

Pidän Tenhusen kirjoitustyylistä. Erityisesti minua miellyttää hänen tapansa käyttää Isoja Alkukirjaimia Tärkeistä Sanoista. Tenhunen onnistuu yhdistämään hyvin humoristisen kerronnan ja dekkarijuonen.

Eeva Tenhunen: Keisari seisoo palatsissaan

Uutuuskirjojen aiheuttamaan ahdistukseen tein löytöretkiä kirjaston muihin hyllyihin. Dekkarihyllystä löytyi Eeva Tenhusen kirja Keisari seisoo palatsissaan. Olen joskus vuosia sitten lukenut tämänkin, mutta en muistanut tästä mitään.

Kirjan alussa kirjallisuudenopiskelija Liisa saapuu kihlattunsa Karin suvun kotikartanoon. Karin isoisä Erik Brenner on kuuluisa kirjailija, josta Liisa aikoo tehdä tutkielman. Kartanossa on Liisan mielestä uhkaava tunnelma. Edellisenä uutena vuotena on kuollut Keisariksi kutsutun kirjailijan pojan vaimo tapaturmaisesti. Kukaan ei halua puhua Liisan kanssa kuolleesta naisesta. Liisa joutuu uhkaaviin tilanteisiin ja pyytää paikalle tuntemansa komissario Martti Hallan. Suvun lähipiirissä sattuu toinenkin tapaturmainen kuolema. Kuolemista paljastuu yhä lisää epäilyttäviä piirteitä. Martti Halla tekee onneksi hienovaraisia tiedusteluja ja selvittää lopulta murhiksi paljastuneet kuolemantapaukset kaikki epäillyt kokoavassa istunnossa.

Vaihteeksi oli mukava lukea oikein vanhanaikainen dekkari sanan hyvässä merkityksessä. Kirja sijoittui kesään 1970, joten ajankuvauskin oli mainio. Tenhusen kirjoissa viehättää myös niissä esiintyvä huumori.