Olen lukenut Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin kirjan Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville kerran aikaisemminkin. Ankeaan hetkeen kaipasin jotain lämminhenkistä luettavaa ja tartuin tähän.
Romaani koostuu kirjeistä, joita lukuisa joukko ihmisiä kirjoittaa toisilleen. Rakenne voi aluksi vaikuttaa hankalalta, mutta kannattaa jatkaa, sillä siihen tottuu pian. Eletään toisen maailmansodan jälkeisessä Englannissa. Päähenkilö Juliet on kirjailija, joka sodan ajan kirjoitti rohkaisevia ja hauskoja pakinoita. Nyt hän etsii jotain uutta aihetta. Eräs Julietille kuulunut kirja on päätynyt Guernseyn saarella Dawseyn käsiin. Nyt hän haluaa Julietilta lisää tietoja kirjailijasta. He aloittavat kirjeenvaihdon ja vähitellen kirjeistä paljastuu saarelaisten sodanaikaisia kokemuksia ja heidän perustamansa kirjallinen piiri. Julietin uteliaisuus herää ja hän haluaa saada saarelaisista ja näiden kokemuksista lisää tietoa. Kanaalisaaret, joihin Guernsey kuuluu olivat sodan aikana natsien miehittämiä ja asukkaat joutuivat kokemaan monenlaisia vaikeuksia.
Juliet päättää kirjan saarelaisten kokemuksista ja matkustaa Guernseylle tapaamaan ihmisiä, joihin on kirjeitse tutustunut. Nyt Julietin kirjeet suuntautuvat kustantajalle Lontooseen ja ystävälle Skotlantiin. Juliet saa kuulla miehitysajan tapahtumista ja monet tapahtumista tuntuvat liittyvän natsien vangitseman Elizabethin ympärille. Hänestä Juliet päättää tehdä kirjansa päähenkilön. Juliet ihastuu saareen ja sen ihmisiin ja hieman romantiikkaakin on ilmassa. Miehitysajan tapahtumat muodostavat tälle melkoisen vastakohdan.
Aluksi oli tälläkin kertaa ihastunut kirjaan. Pidin sen henkilöhahmoista ja huumorista. Joku alkoi kuitenkin tökkiä loppua kohden. En oikein osaa määritellä mikä. Kirjassa oli ehkä liikaa kaikenlaisia tapahtumia ja originelleja henkilöhahmoja. Pidin historiallisesta aineksesta. Ärsyynnyin kirjan ihmisiin ja eritoten pyhimysmäiseen Elizabethiin, jota kaikki muistelivat ihaillen. Kirjoittajien olisi kannattunut sijoittaa häneen edes joku pieni särö.
Luen kirjoja usein uudestaan. Aina ne eivät kestä uudelleen lukemista ja valitettavasti Kirjallinen piiri perunankuori paistoksen ystäville taisi olla sellainen kirja. Harmi, sillä pidin kovasti tästä kirjasta ensimmäisellä lukukerralla.
