Kevyttä ja kivaa

Tykkään lueskella välillä ihan silkkaa hömppää. Romantiikan alallakin kirjoja löytyy hyvinkin erilaisia. Osa on kevyttä höttöä, jolla on hyvä tyhjentää omaa päätänsä ja joka ei jätä sen kummempia jälkiä lukijan mieleen. Toisinaan kevyeen tekstiin on kiedottu vakavampia ja koskettavampia tarinoita. Huumorin ja hömpän yhdistäminen viihdyttää myös. Laadukkaan viihteen löytäminen luettavaksi ei aina ole helppoa ja uskoisin ettei myöskään sen kirjoittaminen.

Seuraavaksi muutamia sanoja kevään ja alkukesän mittaan luetuista viihdekirjoista.

Cathy Kelly: Uusia alkuja
Neljä naista kohtaavat irlantilaisessa pikkukaupungissa. Menneisyyden selvittelyä ja uusia tuulia tulevaisuuteen. Kelly on ollut vuosia eräs hömppäsuosikeistani, mutta tuoreimpiin Kellyn kirjoihin en ole saanut enää makua. Ihan mukavaa luettavaa silti.

Rain Mitchell: Opetuksia
Luin viime vuonna Mitchellin sarjan ensimmäisen osan Tasapainoilua. Opetuksia jatkaa edellisestä osasta tuttujen naisten elämän seuraamista. Aikamoista amerikanmeininkiä, mutta kevyttä ja kivaa luettavaa.

Nora Roberts: Rakkauden kynnyksellä
Toinen osa Boonsboron majatalon ympärillä pyörivästä sarjasta. Melko tyypillinen Robertsin tyylin edustaja. Jo alussa tietää ketkä tässä kirjassa saavat toisensa. Mielenkiintoista on seurata miten tähän lopputulokseen päädytään ja mitä mutkia matkassa on. Majataloon liittyvä kummitustarina ja helppolukuisuus saavat minut tarttumaan todennäköisesti myös seuraavaan osaan, vaikka en kovin kummoisena kirjaa pitänytkään.

Charlaine Harris: Samaa verta
Harrisin kirjoissa on melkoinen annos fantasiaa mukana, mutta silti miellän ne enemmän silkaksi hömpäksi. Telepaattisia kykyjä omaava tarjoilija Sookie liikkuu sujuvasti niin vampyyrien, ihmissusien kuin muidenkin yliluonnollisten olentojen parissa. Tällä kertaa Sookie on hieman siipi maassa edellisen osan tapahtumien vuoksi. Lohtua tuo suhde komeaan vampyyriin, mutta Sookie ei olisi Sookie ellei hän onnistuisi taas kerran sotkeutumaan verisiin tapahtumiin.

Marian Keyes: Mercy Closen mysteeri
Helen on nuorin Walshin sisaruksista, joista toiset ovat saaneet omat kirjansa jo aiemmin. Keyesille ominaiseen tyyliin kirjassa käsitellään vakavampaa aihetta kevyemmän rinnalla. Tällä kertaa kyseessä on masennus, josta Helen on kärsinyt aikaisemminkin. Yksityisetsivänä toimiva Helen etsii comebackia tekevän poikabändin jäsentä ihmissuhdepyörityksen lomassa. Irlannin talousvaikeudet näkyivät myös kiinnostavasti kirjan juonikuvioissa. Kelpo tavaraa.

Kirsti Ellilä: Nainen, joka kirjoitti rakkausromaanin
Toimittaja Selma kärsii raha-, remontti- ja ihmissuhdehuolista. Hän päättää kirjoittaa menestyksekkään ja myyvän rakkausromaanin. Lähipiirillä on omat epäilynsä Selman aikeista. Kirja on herkullinen sekoitus ihmissuhteita, kirjoituspohdintaa ja huumoria.

Nora Roberts: Avaimet onneen

Avaimet onneen on tuttua ja ennalta arvattavaa Nora Robertsia. Jälleen kerran kyseessä on trilogian avaus. Tällä kertaa tapahtumat keskittyvät pieneen Boonsboron kaupunkiin.Arkkitehti Beckett Montgomery on äitinsä ja veljiensä kanssa kunnostamassa vanhaa majataloa. Clare Brewster on jäänyt leskeksi miehensä kaaduttua Irakissa. Hän on palannut kotiseudulleen kolmen pienen poikansa kanssa ja avannut menestyvän kirjakaupan. Beckett on ollut ihastunut Clareen kouluajoista asti. Clare kuitenkin on keskittynyt selviytymään elämästä yksinhuoltajana. Beckettin seurassa Clare tuntee naisellisuutensa heräävän jälleen. Kahden kiireisen ja työtätekevän ihmisen on vaikea löytää yhteistä aikaa. Claren pienet pojat tuovat oman humoristisen mausteensa suhteen rakentumiseen. Ja joku muukin on ihastunut Clareen...

Kirjaan mahtuu siis rutkasti romantiikkaa, huumoria, ripaus kummitustarinaa ja vaarallisia tilanteita. Tällä kertaa tarinan imu ei tehonnut minuun heti, mutta jossain vaiheessa lukeminen alkoi vetää. Muutama päivä kirjan lukemisen jälkeen huomaan ettei siitä jäänyt mitään pysyviä muistijälkiä.

Joskus mietin, että miksi minä oikein luen näitä hömppäkirjoja. Ne ovat helppo ja nopea tapa nollata ajatukset. Ne myös vaativat oikean mielentilan. Aina ei jaksa olla kiinostunut ihmissuhteista. Hömppäkirjoillakin on eroja. Kaikki eivät ole yhtä hyviä. Olen vuosien ja kirjojen myötä oppinut tunnistamaan joitakin asioita ja tilanteita, jotka tekevät kirjasta minulle kiinnostavan. Tämän genren kirjoissa on oikeastaan selvää mitä tulee tapahtumaan. Kiinnostavaa onkin se, miten se tapahtuu.

Nora Roberts on osoittautunut pääsääntöisesti vetäväksi kirjailijaksi. Odotan jatkoa tälle kirjalle. Minulla on arveluni jatko-osien suhteen ja onkin hauska nähdä arvaanko toisten osien pariskunnat etukäteen.

Nora Roberts: Valkokankaan varjot

Tulipa luettua oikein kunnon mehukas hömppäopus. Nora Robertsilla on usein kirjoissaan dekkariaineksia. Valkokankaan varjoissa dekkarijuoni oli melko suuressa osassa. Robertsilla on myös monesti pieni mystinen juonne kirjoissaan. Sekin löytyi. Aineksina kirjassa oli siis muutakin kuin ihan perushömppäjuonta.

Päähenkilö Cilla on entinen lapsitähti, jolla on aloitteleva remontointiyritys. Hän on ostanut isoäitinsä vanhan maatilan ja aikoo kunnostaa sen kodiksi itselleen. Cillan isoäiti on ollut kuuluisa filmitähti, joka on kuollut ennen Cillan syntymää. Hänet löydettiin kuolleena maatilalta ja kuolemaa pidettiin itsemurhana. Maatilalle muuttaessaan Cilla tutustuu naapurissa asuvaan sarjakuvataiteilija Fordiin. Cilla ja Ford tuntevat alusta asti vetoa toisiinsa, mutta kumpikaan ei halua solmia lähempää tuttavuutta. Cilla löytää remonttia tehdessään nipun vanhoja isoäidilleen osoitettuja rakkauskirjeitä. Kirjeet luettuaan hän alkaa pohtia isoäitinsä elämää ja kuolemaa uudesta näkökulmasta. Remonttityömaalla tapahtuu outoja ja vaarallisia asioita. Cilla alkaa epäillä jollakin paikkakuntalaisella olevan jotain häntä vastaan. Menneisyyden kaivelu on saanut vanhat muistot palaamaan usean ihmisen mieliin.

Joskus haluan lukea vain jotain kevyttä ja viihdyttävää. Nora Robertsin kirjat ovat yleensä siihen tunteeseen oivallisia. Juonenkäänteitä riittää ja onnellinen lopputulos on odotettavissa. Hahmoissa on usein luonnetta ja särmää usein perusviihdettä enemmän. Mielenkiintoa lisää myös muiden lajityyppien piirteiden mukana olo.

Nora Roberts: Savuhuntu

Savuhuntu on niitä Robertsin kirjoja joihin on ympätty dekkarijuoni hömppäjuonen yhteyteen. Kumpikin on melkoisen helppo ja ennalta arvattava, mutta kyllähän tällä tietty viihdearvonsa on.

Tulipalot tulevat Reenan elämään lapsena tuhopolton tuhotessa perheen ravintolan. Hän aikoo isona poliisiksi ja tuhopolttojen tutkijaksi. Reena onnistuu suunnitelmissaan. Tulipalot ja onnettomuudet tuntuvat kuitenkin seuraavan häntä henkilökohtaisesti. Samaan aikaan seurataan Reenan elämän miestä, jonka polut leikkaavat sattumien kautta Reenan elämää vuosien ajan. Reenan ja miehen kohdatessa yltyy myös Reenaa seuraava tuli täyteen poltteeseen.

Nora Roberts: Kaukainen unelma

Kaukainen unelma on ensimmäinen osa Nora Robertsin Unelma-trilogiaa. Sarja kertoo kolmesta naisesta, jotka ovat olleet erottamattomia ystäviä lapsesta asti. Laura on rikkaan hotellisuvun tytär, Kate orpo sukulainen, jonka Lauran vanhemmat ovat ottaneet kasvatiksi ja Margo perheen taloudenhoitajan tytär. Tämä kirja kertoo Margon tarinan rakkauden löytämisestä. Margo on ollut Euroopassa tunnettu ja varakas malli, kun sotkeutuminen skandaaliin pilaa hänen maineensa ja tuhoaa hänet taloudellisesti. Margo palaa kotiin Kaliforniaan. Hän ei halua turvautua ystäviensä taloudelliseen apuun, vaan aikoo selviytyä itse. Pelastaakseen itsensä taloudellisesti Margo päättää perustaa kaupan, jossa myydään käytettyjä ylellisyysesineitä. Yritykseensä hän saa tukea ystäviltään ja ennenkaikkea Lauran veljelta Joshilta. Joshin ja Margon välillä on aina kipunoinut. Yllättävät käänteet ajavat parin intohimoisen rakkauden pauloihin.

Kirja on aikalailla ennalta arvattavaa höttöä, varsinkin Robertsia aiemminkin lukeneille. Joskus on vain nautinnollista sukeltaa täydellisen todellisuuspakoiseen maailmaan. Aion lukea sarjan muutkin osat kunhan ne kirjastosta käsiini osuvat.