Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

Jennifer Worthin Hakekaa kätilö! kertoo kirjoittajan omista kokemuksista 50-luvun Lontoon laitakaupungilta. Nuori Jennifer on sairaanhoitaja, joka on opiskelemassa kätilöksi. Sattumalta hän päätyy harjoittelijaksi nunnien ylläpitämään Nunnatus Houseen. Nunnatus House ylläpitää aluella äitiyshuoltoa ja aluesairaanhoitoa.

Kirja kuvaa Jennyn sopeutumista vaativaan työhön ja täysin erilaiseen ympäristöön kuin mihin hän on tottunut. Olosuhteet East Endissä ovat kurjat ja Jenny kohtaa siellä likaa, köyhyyttä ja välinpitämättömyyttä mutta myös ihmisten keskeistä yhteisöllisyyttä ja huolenpitoa. Nunnatus House on myös luostari, mutta Jenny toteaa sen kuitenkin olevan rennonpi ympäristö kuin hierarkkinen sairaalamaailma. Toiset kätilöt ja nunnat muodostavat mielenkiintoisen yhteisön. Saamme lukea myös välähdyksiä Jennyn henkilökohtaisesta elämästä ja menneisyydestä.

Hakekaa kätilö! on myös mielenkiintoinen katsaus sairaanhoidon ja kätilön työn kehitykseen ja arvostukseen 1800-luvulta 1950-luvulle Isossa-Britanniassa. Elämästä East Endissa kerrotaan myös hyvin. Kirjan lopussa on myös artikkeli cockneyn kielestä.

Minusta kirja oli melko helppolukuinen. Paikoitellen kerronnasta  mieleeni tulivat sairaanhoitajattarista kertovat tyttökirjat, mutta onneksi kirjassa on paljon muutakin. Kirja on lämminhenkinen. Jenny suhtautuu slummielämään ulkopuolisen silmin, mikä on toisaalta vahvuus, mutta toisaalta hän katsoo potilaita tietyllä tavalla ylhäältä päin. Jennyn omasta taustasta olisin myös mielelläni lukenut hieman enemmän. Nyt se jäi vain muutamaan hämärään viittaukseen.

Lukijalle kiinnostus sairaanhotoon ja sosiaalisiin oloihin on varmasti eduksi. Aivan herkimmille lukijoille kirjaa ei voi myöskään suositella, sillä niin yksityiskohtaisesti välillä tapauksista kerrotaan. Ihmisten ja olosuhteiden kuvaaminen on kuitenkin pääasia.

Kirjasta on tehty myös tv-sarja, joka näytetään käsittääkseni Ylellä helmikuusta alkaen. Saatan sarjaa katsoa nähdäkseni miten kirjasta on muokattu tv-sarja.

Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin

Katarina Eskolaan ja Elsa Enäjärvi-Haavioon törmäsin ensimmäisen kerran lukiessani Eskolan yhdessä Satu Koskimiehen kanssa julkaisemia 50-luvun tyttöjä. 50-luvun tyttöihin Eskola ja Koskimies ovat koonneet omia nuoruuden päiväkirjojaan. Olen lukenut kirjan ja sen jatko-osat useampaan kertaan. Kiinnostuin tyttöjen taustasta enemmänkin ja luin myös Katarina n äidistä kirjoitetun elämäkerran ja myhemmin myös Satu Koskimiehen äidistään kirjoittaman Elämäkerran. Katarina Eskola on myös koonnut vanhempiensa kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista viisiosaisen Valistuksen sukutarinan, jonka olen myös lukenut.

Tytössä Pitkänsillan molemmilta puolilta Katarina Eskola sukeltaa kauemmas äitinsä menneisyyteen. Myös Elsa kirjoitti nuorena tyttönä päiväkirjaa. Kirjan alkupuoli koostuukin Elsa Enäjärven kolmesta päiväkirjasta vuosilta 1913-1920. Elsa varttuu vuosien kuluessa koulutytöstä nuoreksi opiskelijanaiseksi.

Kirjan jälkimmäisessä osassa Katarina Eskola erittelee äitinsä vaiheita tarkemmin ja sijoittaa ne historialliseen yhteyteen. Elsan nuoruusvuosiin mahtui paljon historiallisesti merkittäviä tapahtumia, kuten tsaarinvallan viimeiset vuodet, ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut sisällissota sekä uuden valtakunnan ensi vuoden. Samaan aikaan Elsa vietti normaalia arkea, kävi koulua, riiteli sisarustensa kanssa ja ihastui ensimmäisiä kertoja.

Tyttö Ptkänsillan molemmin puolin on kiinnostava kirja. Se antaa hyvän kuvan kiinnostavasta historiallisesta ajanjaksosta ja on samalla nuoren tytön kehityskertomus. Eskolan historialliset pohdiskelut ja lisäselvitykset lisäävät kirjan kiinnostavuutta.

Minna Keinänen& Harri Nyman: Kissojen Suomi - Katit historian poluilla

 

Minna Keinäsen ja Harri Nymanin Kissojen Suomi on ihanaa luettavaa kissanystävälle. Se on asiallinen, kiinnostava ja mukavasti kirjoitettu. Kissojen Suomi on tietokirja, joka ei vaadi tieteellisen tekstin lukutaitoa.

Kirjassa käsitellään kissojen saapuminen Suomeen ja ihmisten vaihtelevista käsityksistä ja suhtautumistavoista kissoihin. Kirja esittelee kissat niin kuvataiteessa, musiikissa kuin kirjallisuudessa. Mielenkiintoista.

En osaa nyt tarkemmin määritellä kirjan viehtystä, mutta jos kissat ovat sydäntä lähellä niin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Bill Laws: 50 kasvia jotka muuttivat maailmaa

50 kasvia jotka muuttivat maailmaa on mielenkiintoinen sekoitus kasvien ja ihmisten historiaa.Olen lueskellut kirjaa pitkin kesää ja nautiskellut. Pidän sekä historiasta että kasveista, joten kirjaston hyllystä tämä pomppasi silmiini heti.

Kasvit luokitellaan ravintokasveiksi, lääkekasveiksi, muiksi hyötykasveiksi ja kauppakasveiksi. Moni kasvi on tietysti useampaa lajia. Kasveista esitellään alkuperä, käyttötapoja, leviäminen eri maihin ja paljon muuta. Kasveihin liittyvää mytologiaa käydään läpi ja esitellään niiden käyttöä taiteessa. Kiinnostavinta on kuitenkin kasvien liittyminen ihmisten historiaan. Kasvit ovat aiheuttaneet sotaa ja nälänhätää ja toisaalta ne ovat pelastaneet ihmishenkiä. Kirja tarjoaa lukijalle tietoa ja ihmetyksen aihetta. En esimerkiksi tiennyt mikä vaikutus ananaksella on ollut kasvihuoneviljelyn kehittymiseen tai osannut ajatella sokeriruo'on viljelyn vaikutusta orjakauppaan.

50 kasvia jotka muuttivat maailmaa on mielenkiintoinen kirja. Minusta nauttiakseen tästä kirjasta ei tarvitse olla erityisen kiinnostunut kistoriasta tai kasvitieteestä. Riittää, että on kiinnostunut tarinoista.

Teemu Keskisarja: Kyynelten kallio

Teemu Keskisarjan kirja Kyynelten kallio on alaotsikoltaan kertomuksia seksistä ja väkivallasta. Sitä tässä kirjassa riittää. Keskisarja on kaivanut arkistoista ja historian kätköistä suomalaisia rikoksia 1600-l800-luvuilta. Käsitellyksi tulevat niin kaksinkertaiset huorinteot, eläimeensekaantumiset kuin paholaisen palvontakin ja paljon muuta.

Kyynelten kallio oli todella mielenkiintoista luettavaa. Se on selkeästi kirjoitettu. Tarkemmin esiteltyjen tapausten lisäksi kirja antaa hyvän kuvan Suomen oloista ja entisajan yhteiskunnasta ja kirkon vaikutuksesta ihmisten elämään. Suosittelen raadollisemmasta historianäkemyksestä kiinnostuneille.

Kirja kotona

Kirja kotona oli satunnainen löytö kirjaston hyllystä. Usein kirjastossa on jo mielessä mitä haluaisi lainata. ja sitä kiertää vain tietyt hyllyt, uutuuskirjat ja palautukset. Joskus kuitenkin on enemmän aikaa ja innostun vaeltelemaan hyllyjen välissä. Välillä sieltä löytää kaikenlaista mielenkiintoista.

Kirja kotona on Suomen Kirjainstituutin julkaisema kirja. Kirja esittelee suomalaisen kirjan historiaa. Kirjassa puhutaan kirjasta esineenä, millaisia kirjoja ihmiset ovat lukeneet, miten niitä on hankittu ja säilytetty ja miten lukemista on eri aikoina arvostettu. Lukutaidon kehittymistä ja leviämistä seurataan. Mielenkiintoista on myös lukea myös siitä, minkälaisia kirjoja on eri aikoina "pitänyt" omistaa.

Kirjan kuvituksena on käytetty Museovirastosta peräisin olevia valokuvia lukevista ihmisistä, erilaisista kirjahyllyistä ja kirjamainoksista eri vuosikymmeniltä. Kuvitus oli minusta jotenkin viehättävä. Vanhat valokuvat ja mainokset ovat minusta mielenkiintoisia.

Kirjan alussa oli Mika Lietzenin sarjakuva kirjallisuuden asemasta ja merkityksestä Suomessa. Sarjakuvan päähenkilöna seikkailee Mikael Agricola 1500-luvulta nykyaikaan.

Kaikenkaikkiaan Kirja kotona oli varsin mainio ja mielenkiintoinen kirja. Oikein onnistunut löytö.



Ulla-Maija Peltonen: Muistin paikat

Ulla-Maija Peltosen Muistin paikat kertoo vuoden 1918 tapahtumista ja niiden muistamisesta ja käsittelystä jälkeenpäin. Kirjassa läpikäydään sekä punaisten että valkoisten muistoja ja näkökulmia tapahtumiin.
Vuosi 1918 on jotenkin kiehtonut minua pitkään. Se on ehkä saanut alkunsa siitä että asuin lapsena ja nuorena Tampereella ja siellä näkyi tietyissä paikoissa vieläkin jälkiä paikalla käydyistä taisteluista. En tiedä onko suvullani ollut millaisia kytköksiä tapahtumiin ja olivatko he kummalla puolella. Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, mutta en tiedä onko ketään asioista tietävää enää elossa. Enkä toisaalta haluaisi sohaista kysymyksillä kenenkään kipeisiin paikkoihin.

Kirjasta jäi mieleeni monta asiaa. Sodassa kaatuneita ja sen jälkeen teloitettuja punaisia haudattiin joukkohautoihin. Hautoja ja kuolinpaikkoja ei saanut merkitä eikä haudattuja saanut muistella. Kuolleista punaisista tehtiin epäihmisiä. Omaisten ei annettu surra vaan haavat pidettiin jatkuvasti auki. Toinen jotenkin järkyttävä kohta kirjassa oli sodan jälkeen kerätyt lasten piirustukset ja kouluaineet, joissa tapahtumia kuvattiin. Jotenkin sitä usein mieltää sodan vain aikuisten asiaksi. Myös sotaan osallistuvien kirjeet ja viestit kotiin olivat vaikuttavia.

Kirja oli hyvä, vaikuttava ja myös järkyttävä lukukokemus. En pystynyt lukemaan sitä kerralla läpi vaan välillä oli pakko lukea jotain aiheeltaan kevyempää.

Henna-Kaisa Sivonen: Kasarikirja

Henna-Kaisa Sivosen Kasarikirjaa olen joskus aikaisemminkin selaillut. Sattumoisin kirjastossa käydessäni huomasin tämän hyllyssä ja nappasin sen kevyen lukemisen toivossa mukaani.

Kasarikirjaa varten on kerätty kymmenien ihmisten 80-luvulle sijoittuvia lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Sivonen esittelee aikakauden ilmiöitä laajemminkin. Kirjassa käydään läpi leikkejä ja leluja, koulunkäyntiä ja harrastuksia.

Minusta on mielenkiintoista lukea ihmisten muistoista. Minulle suurinta antia oli kirjan kuvitus. Se sai parhaiten omat muistot heräämään. Myös muistoista löytyi yhteisiä kokemuksia. Toisaalta välillä kirja tuntui liiankin yleistävältä. Ei elämä 80-luvullakaan kaikilla aivan samanlaista ollut. Toisaalta eroon voi vaikuttaa myös se, että olen muutaman vuoden vanhempi kuin suurin osa kirjaan haastatelluista. Ja lapsuusmuistoissa muutaman vuoden ero on aika merkittävä.

Kaikenkaikkiaan Kasarikirja oli ihan mielenkiintoinen luettava. Eniten se varmaan antaa toisille 80-lukuisen lapsuuden viettäneille, mutta tarjoaa varmasti mukavaa ajankuvaa muillekin. 

Harri Nykänen ja Jouni Tervo: Nokka - Kiven sisällä

Nokka - Kiven sisällä on kirja Katajanokan vankilasta. Se käy läpi vankilan historian koko sen olemassaolon ajalta. Historian lisäksi se on kuvaus elämästä vankilassa. Sanansa saavat sanoa niin vangit kuin henkilökuntakin. Vankilan arkielämän lisäksi kirjassa esitellään Nokan kuuluisia vankeja ja merkkitapauksia.

Kirja oli todella mielenkiintoinen. Minulla ei ole mitään kosketuskohtaa kirjan kuvaamiin asioihin, joten kirjaa lukiessani pääsin kurkistamaan outoon maailmaan. Se välillä nauratti ja välillä kauhistutti. Minusta kirjassa oli hyvää se miten vankilaelämää kuvattiin sekä henkilökunnan että vankien näkökulmasta.

Positiivinen lukukokemus.

Kai Linnilä: Wanhan ajan joulu: tule joulu kultainen

Kirjastoon oli ilmestynyt joulukirjojen hylly. Minun oli suorastaan pakko lainata siita muutama opus.

Wanhan ajan joulu kertoo kaikista yleisistä jouluperinteistä ja niiden synnystä. Mukana on myös Kai Linnilän ja vaimonsa Kaari Utrion omia joulumuistoja. Kirja on varsin viehättävä myös ulkoasultaan.