Miten rikoskirjani ovat syntyneet - suomalaiset dekkaristit kertovat

Miten kirjani ovat syntyneet -kokoelmia on ilmestynyt vuosien myötä jo viisi. Miten rikoskirjani ovat syntyneet-teoksella on sama lähtökohta. Dekkariseura järjesti Helsingin yliopistolla luentosarjan, jossa joukko suomalaisia rikoskirjailijoita kertoi urastaan. Nämä luennot on koottu kirjaksi. Mukana on myös muutama kirjailija, jotka eivät luentoa pitäneet ja joku luennon pitänyt on jäänyt kirjasta pois.

Miten rikoskirjani ovat syntyneet oli kiinnostava kirja. Kirjassa oli mukana paljon tuttuja tekijöitä. Muutamalta olen lukenut koko tähän astisen tuotannon, mutta mukana oli myös itselleni täysin tuntemattomia tekijöitä. Kirjasta sai sekä kurkistuksen kirjailijan työhön että uusia houkuttelevia lukuvinkkejä.

Tuula Korolainen ja Arja Kanerva (toim.): Satusaappaat ja runopilli

Tuula Korolainen ja Arja Kanerva ovat koonneet Satusaappaat ja runopilli -kirjaan lastekirjallisuutta käsittelevän Onnimanni-lehden artikkeleita vuosilta 1978-2008.Onnimannia olen joskus kirjastossa käydessäni mielenkiinnolla lueskellut. Satusaappaat ja runopilli olikin mukava katsaus lastenkirjallisuuteen. Kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja artikkeleja oli ilo lukea.

Alex Johnson: Bokhyllor

En voi olla ihastelematta suomalaista kirjastolaitosta. Pidän kirjastoista ja ennen kaikkea nautin kulkemisesta hyllyjen lomassa ja siitä tunteesta, kun saa poimia hyllystä jotain aivan odottamatonta luettavaa.

Alex Johnsonin Bokhyllor oli eräs tälläinen löytö. Kirjassa käydään läpi lyhyesti kirjahyllyjen historiaa, mutta pääasiassa ovat kirjahyllyt. Kirja esittelee mitä mielikuvituksellisimpia hyllyjä. Osan käytännöllisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta myös monia houkuttelevia hyllyjä sieltä löytyi. Kirjassa oli osio isommista kirjahyllyistä, yksittäisistä hyllyistä ja kirjahyllyhuonekaluista. Liian ahtaan lastulevyhyllyn omistavana kirja sai aikaan joitakin kateuden huokauksia. Miten ihana olisikaan kirjahyllyn sisältävä nojatuoli tai miten hauskan näköisesti kirjansa voisikaan säilyttää.

Kävin kesällä Tampereen asuntomessuilla. Siellä kiinnitin huomiota kahteen asiaan näyttelytalojen sisustuksista. 1. Nykyisin suurimmalla osalla ihmisistä on kaikenlaisia teknisiä vempaimia kuten telkkareita, tietokoneita ja musiikkivehkeitä. Mutta missä nämä näkyivät messuilla. Muutama läppäri ns. työhuoneissa ja pari pientä televisiota muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. 2. Missä ihmeessä ovat kirjahyllyt? Eikö ihmisillä enää ole kirjahyllyjä vai eivätkö ne ole tarpeeksi sisustuksellisia? Yhdessä talossa oli ihana iso seinänkokoinen kirjahylly. Bokhyllorin esittelemistä hyllyistä luulisi löytyvän hyllyjä vaativaankin makuun. Eivätkä nämä taatusti ole maailman ainoat hyllyt.

Kiinnostava kirja.

Kirja kotona

Kirja kotona oli satunnainen löytö kirjaston hyllystä. Usein kirjastossa on jo mielessä mitä haluaisi lainata. ja sitä kiertää vain tietyt hyllyt, uutuuskirjat ja palautukset. Joskus kuitenkin on enemmän aikaa ja innostun vaeltelemaan hyllyjen välissä. Välillä sieltä löytää kaikenlaista mielenkiintoista.

Kirja kotona on Suomen Kirjainstituutin julkaisema kirja. Kirja esittelee suomalaisen kirjan historiaa. Kirjassa puhutaan kirjasta esineenä, millaisia kirjoja ihmiset ovat lukeneet, miten niitä on hankittu ja säilytetty ja miten lukemista on eri aikoina arvostettu. Lukutaidon kehittymistä ja leviämistä seurataan. Mielenkiintoista on myös lukea myös siitä, minkälaisia kirjoja on eri aikoina "pitänyt" omistaa.

Kirjan kuvituksena on käytetty Museovirastosta peräisin olevia valokuvia lukevista ihmisistä, erilaisista kirjahyllyistä ja kirjamainoksista eri vuosikymmeniltä. Kuvitus oli minusta jotenkin viehättävä. Vanhat valokuvat ja mainokset ovat minusta mielenkiintoisia.

Kirjan alussa oli Mika Lietzenin sarjakuva kirjallisuuden asemasta ja merkityksestä Suomessa. Sarjakuvan päähenkilöna seikkailee Mikael Agricola 1500-luvulta nykyaikaan.

Kaikenkaikkiaan Kirja kotona oli varsin mainio ja mielenkiintoinen kirja. Oikein onnistunut löytö.



Joulukuun luettuja

Joulukuu tuntui kiireiseltä. Yritin saada useamman homman tehtyä ennen joulua. Jotain onneksi sainkin valmiiksi. Luettua tuli myös melko paljon. En osaa olla lukemattakaan. Luetusta kirjoittamiseen ei kuitenkaan tuntunut riittävän aikaa. Aluksi ajattelin kirjoittavani joulunpyhinä pidempiä juttuja, mutta päädyin kuitenkin tekemään tälläisen lyhyen katsauksen. Muuten unohdan kaiken lukemani.

Johanna Hulkko: Jostakin kotosin

• Nuori mies matkustaa maailmalla ja etsii itseään. Lapsuudenkokemukset painavat mieltä. Geokätköilyä ja Oulun maisemia. Pidin tästä kirjasta paljon.
   

Stephen Fry: Virtahepo

• Potkut saanut teatterikriitikko ja runoilija englantilaisessa maalaiskartanossa ihmeen jäljillä. Ihan kiva ja hauska kirja.
   

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

• Vanhaa naista pyydetään muistelemaan nuoruuttaan. Hän on ollut palvelijana Rivertonin kartanossa 1910- ja 20-luvuilla. Naisen elämä kietoutuu yhteen perheen elämän kanssa. Kartanossa tapahtui murhenäytelmä, josta ollaan tekemassä elokuvaa. Entinen palvelija Grace on enää ainoa, joka tietää todella tapahtui. Kirjassa oli jotain kiehtovaa. En vain jaksanut keskittyä tarpeeksi, joskus toiste olisin varmasti pitänyt tästä enemmän. 20-luku on kiehtonut mieltäni aina.

Sirpa Kähkönen: Lukittu lähde

• Kuopio-sarjan kirjoittajan varhaisempaa tuotantoa. Nuotenromaani kolmesta sisaruksesta. Pidin.
   

John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat

• Kirjoittaja tutkii dekkarikuningattaren muistikirjoja ja selvittele miten kirjat ovat syntyneet. Houkuttaa lukemaan pitkästä aikaa Christien kirjoja.
   

Agatha Christie: Salaperäiset rukiinjyvät

• Seurausta edellisestä. Rikas liikemies murhataan toimistossaan, epäiltynä perhe. Ratkaisijana neiti Marple. Olen jotenkin aina tykännyt Marplen hahmosta enemmän kuin Poirotista. Tämän olen lukenut joskus aikaisemminkin, mutta en kuitenkaan muistanut tästä mitään. Aika helppo loppuratkaisu.
   

Sofi Oksanen: Liian lyhyt hame

• Laululyriikkaa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Rankka aihe. Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia nämä ovat laulettuina.

Pia Juul: Hallandin murha

• Kirjailijanaisen mies murhataan. Ei kuitenkaan mikään dekkari. Naisen mielenliikkeitä tapahtuman jälkeen.
   

Veikko Erkkilä: Vaiettu sota

• Erkkilä selvittää neuvostopartisaanien tekoja Suomen syrjäkylillä jatkosodan aikana. Raakaa kertomaa, ei herkkämielisille. Erkkilältä on ilmestynyt tänä syksynä samaa aihepiiriä käsittelevä uusi kirja. Selailin sitä, kiinnostuin ja etsin tämän kirjastosta.
   

Monika Peez: Tiistaisiskot

• Viisi naista tutustui vuosia sitten kielikurssilla. Nyt heistä erään aviomies on kuollut. Ystävykset lähtevät kuolleen miehen jalanjäljille pyhiinvaellusmatkalle Lourdesiin. Salaisuuksia ja niiden selviämistä. Uusille poluille lähtemistä. Kansi ja takakansi saivat odottamaan kepeämpääkin luettavaa. Ihan kiva.

Suvi Niinisalo: Äidin sylissä

• Niinisalon kirjassa käydään läpi äitiyden historiaa ja miten se on näkynyt taiteessa. Äitiysteemassa ei tullut minulle sinänsä mitään uutta, mutta taidehistorian osuusn oli mielenkiintoinen. Lukemisen arvoinen kirja ja upea kuvitus.
   



Pino luettuja kirjoja

Viime aikoina on tullut luettua aika paljon. Suurin osa on ollut aika mitäänsanomatonta tavaraa. Itselleni tärkeää on ollut kuitenkin lukemisen helppous. En jaksa nyt kirjoittaa yksilöityjä juttuja eri kirjoista, mutta haluan itselleni kuitenkin merkitä ylös mitä sitä onkaan oikein tullut luettua. Tässä sitä sitten on listaa siitä mihin aikaa on käytetty jouluvalmistelujen sijaan.

Terry Pratchett: Valtio
Sara Gruen: Vettä elefanteille
Sari Peltoniemi: Suomu
Marianne Peltomaa: Pimeä portaikko
Sisko Ylimartimo: Anna ja muut ystävämme; L. M. Montgomeryn elämä ja sankarittaret
Maeve Binchy: Sydämenasia
Elliot Tiber ja Tom Monte: Taking Woodstock; rakkauden vallankumous
Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies
Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
Deborah Smith: Risteävien polkujen kahvila
Outi Pakkanen: Muistivirhe
Elizabeth Noble: Kirjeitä tyttärille
Debbie Macomber: Se vuosi muutti kaiken
Minette Walters Kameleontin varjo
Laura Honkasalo: Eropaperit
Tiina Torppa Murha naisen käsin
Olli Lindholm ja Ilpo Rantanen: Yhden yön tarina

Listaa tehdessä heräsi mielenkiinto kirjoittaa joistakin kirjoista enemmänkin. Ehkä kirjoitan tai sitten en.