Raymond Carver: Oikopolkuja

Muistelen joskus lukeneeni Raymond Carverilta jonkun novellikokoelman, mutta tämä se ole ollut.  Oikopolkuihin on koottu novelleja, joiden pohjalta Robert Altman on ohjannut elokuvan Short Cuts - Oikopolkuja.

Kirjan novelleista mieleeni tuli Helsingin Sanomissakin julkaistu sarjakuva Pieniä julmia tarinoita. Niin sarjakuvassa kuin kirjassakin tavalliset ihmiset joutuvat kohtaamaan vaikeita hetkiä, välähdyksiä vailla toivoa, jotka muuttavat heidän elämänsä. Tai sitten ei.

Novellikokoelmista on joskus vaikea keksiä mitä kirjoittaisi. Pidin kuitenkin Carverin tyylistä kirjoittaa.

Oikopolkuja osallistuu So American -haasteeseen osioihin Modern Men Writers ja Dirty Realism.

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja

Terhi Rannelan Yhden promillen juttuja sisältää 19 tarinaa nuorista ja alkoholista. Novellit olivat, paitsi aiheeltaan puhuttelevia, myös hyvin kirjoitettuja. Alkoholi liippaa kirjan nuorten elämää monilla tavoin. Osa juo itse ja joutuu sen takia hankaluuksiin ja toiset kärsivät läheistensä juomisesta. Osa törmää suomalaisen juomakulttuuriin ja sen ilmenemisnuotoihin muuten. Rannela ei saarnaa vaan jättää lukijalle mahdollisuuden ajatella itse.

Tuttavapiirini nuorissa muutamilla ovat ensimmäiset alkoholikokeilut olleet ajankohtaisia tänä syksynä. Vanhempana olen tietysti ilmiöstä hiukan huolissani ja pelkään aiheen kohta ajankohtaistuvan meilläkin. Toisaalta muistan myös omat kokeiluni ja törmäilyni. Aikuiset harvoin muistavat miten oleellinen asia juominen on nuortenkin elämää. Sitä se tosin on monille aikuisillekin.Osalle ihmisistä juominen kaikkine lieveilmiöineen on ongelma ja sitä hyssytellään liikaakin ja ajatellaan ettei asia koske itseä ja lähipiiriä. Aikuiselle kirja toimii hyvänä herättäjänä aiheeseen. Toivottavasti nuoretkin saavat kirjasta irti sen, että juominen voi olla myös kivaa, voi se aiheuttaa myös monenlaisia ongelmia eikä kaikkea tarvitse itse kokeilla.

Pidin kirjasta. Kertomusten hahmot ja tilanteet ovat eläviä ja todenmukaisia. Lukiessani välillä huvituin, järkytyin ja liikutuin. Yhden promillen jutuista saa aihetta ajatteluun.

István Örkény: Minuuttinovelleja

István Örkényn Minuuttinovellit kulkivat matkassani pitkään. Kirja koostuu lyhyistä, yleensä alle sivun mittaisista novelleista. Kirjan olisi voinut ahmaista nopeasti, mutta enemmän siitä sai irti, kun kirjoituksia jäi makustelemaan pidemmäksi aikaa. Pienet jutut laajenivat mielessäni kokonaisiksi maailmoiksi, jotka olivat välillä kovin ankeita ja surullisia, mutta toisaalta hyvin humoristisia.

Pidin tästä kirjasta paljon.

Minuuttinovelleilla valloitan Unkarin.

Cathy Kelly: Yksin ja yhdessä

Cathy Kellyn Yksin ja yhdessä koostuu yhdeksästätoista novellista. Ne ovat pieniä lämminsydämisiä kertomuksia ihmisistä elämänsä käännekohdissa, rakkaudesta ja muutoksesta.

Luin kirjan ihan mielelläni. Se on sujuva ja helppolukuinen. Välillä olisi kannattanut pitää enemmän taukoja, sillä novellit olivat hieman samankaltaisia ja söivät toistensa vaikutusta. Olen aikaisemmin lukenut Kellyn romaaneja ja pitänyt niitä kelpo viihteenä. Tästä kirjasta voisi sanoa samaa. Hivenen mitäänsanomatonta ja ihan kivaa luettavaa.

Edgar Allan Poe: Pelon ja kuoleman kertomuksia

 

Olen lukenut Edgar Allan Poelta. Poelta joitakin novelleja aikaisemmin ja niistä on jäänyt ihan mukavat muistikuvat. Pelon ja kuoleman kertomuksiin on koottu kymmenen Suomessa vähemmän tunnettua novellia. Kirjan alussa oli myös lyhyt katsaus Poen elämänvaiheisiin.

 

En ollut tämän kirjansuhteen parhaassa lukufiiliksessä. Novellit ovat joskus vaikeita lukea. Niistä ei aina tahdo saada otetta eli ovat jollain lailla vaativampaa luettavaa. Pelon ja kuoleman kertomukset olivat työlästä luettavaa. Ne tuntuivat tyylillisesti vanhanaikaisilta ja jotenkin mitäänsanomattomilta. Ne olivat täynnä suuria tunteita, rauniolinnoja ja kaameita kohtaloita.

 

Joskus toiste olisin varmasti pitänyt näistä kertomuksista, ainakin osasta. Tunnistin niistä monia asioita, joista olisin voinut pitää. Haluaisinkin palata Poen muuhun tuotantoon joskus paremmalla lukuhetkellä.

 

Poella kuittaan So American-haasteessa osiot Early American Literature ja American Dark Romanticism.

Turkka Hautala: Kansalliskirja

En ole aikaisemmin lukenut Turkka Hautalan kirjoja. Nimeen olen törmännyt ja viime aikoina varsinkin blogikirjoituksiin Kansalliskirjasta. Kansalliskirja oli kirjaston uutuushyllyssä ja uteliaana sen lainasin.

Kansalliskirja sisältää viitisenkymmentä parin sivun mittaista juttua. Jutuissa sanansa saa ilmoille lukuisa joukko suomalaisia. Tyylien kirjo on laaja. Välillä ollaan humoristisia, välillä traagisia, välillä arkisia ja välillä elämän käännekohdissa. Lukijana välillä hymyilin, samaistuin, yllätyin ja jopa liikutuin. Tunnistin hahmoista ja jutuista monia tuttuja juttuja, mutta olin myös eri mieltä.

Kuin kirjan kahdessa otteessa. Osa jutuista olisi voinut nousta paremmin esiin hitaammalla lukutahdilla. Välillä ajattelin myös, että näissä oli jo paljon ennenkin sanottua. Pidin Kansalliskirjasta kuitenkin paljon. Se herätti kiinnostuksen myös Hautalan muihin kirjoihin.

Sinikka Nopola: Matkustan melko harvoin ja muita kertomuksia

Pidän näistä Sinikka Nopolan lyhyitä juttuja sisältävistä kirjoista. Nopola osaa kirjoittaa asioista riemastuttavasti ja samalla oivaltavasti. Lukiessa huomaan usein hykerteleväni tekstille ja olevani samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Matkustan melko harvoin ja muita kertomuksia on aikaisemmista kirjoista tuttua tyyliä. Hämäläiskirjojen menoon kirja ei yltänyt, mutta oli yht' kaikki mukava luettava.

Ferdinand von Schirach: Rikoksia

Rikoksia on asianajajana toimineen Ferdinand von Schirachin ensimmäinen kaunokirjallinen teos. Sitä ei voi varsinaiseksi dekkariksi oikein luokitella vaikka rikosten maailmassa liikutaankin. Rikoksia kertoo erillisiä tarinoita. Niissä kuvataan rikosta usein eri näkökulmasta kuin yleensä. Useimmissa kerrotaan ensin rikoksesta ja sen taustoista ja sitten kuvaan astuu kirjan minä-kertoja puolustusasianajaja. Jutuissa on usein varsin ovelaa kierrettä. Pääsemme kurkistamaan oikeussalin tapahtumiin ja huomaamme ettei kaikki ole todellakaan sitä miltä ensisilmäyksellä näyttää.

Rikoksia oli mielenkiintoinen tuttavuus. Minusta oli miellyttävä lukea kirjaa rikoksista ilman että piti puistatella raakuuksissa tai arvata etukäteen mitä tulee tapahtumaan.

Eurooppa-haasteessa valloitan Rikoksilla Saksan.

Kari Levola: Suorin mutka ikinä

Kari Levolan uusin kirja Suorin mutka ikinä koostuu lyhyistä, muutaman sivun mittaisista jutuista. Jutuissa nuoret, tytöt ja pojat, kertovat hetken omasta elämästään. Tilanteet hahmojen elämästä vaihtelevat. Aiheita riittää koulujutuista, ystävyydestä, tulevaisuudesta, vanhemmista, rakkaudesta ja elämästä.

Pidin kirjasta kovasti. Lyhyet jutut tarjosivat mielenkiintoisia kurkistuksia hahmojensa maailmaan. Osa sai samaistumaan, osa ihmettelemään. Välillä tuli nostalginen olo ja välillä olin helpottunut siitä, että oma nuoruuteni on jo takana. Antoisa pieni kirja.

Tarjosin kirjaa luettavaksi myös 13-vuotiaalle pojalleni. Olisin halunnut kuulla kirjasta myös likimain kohderyhmäikäisen mielipiteen. Poika ei kuitenkaan kirjaa innostunut lukemaan. Kirjan tyylilaji saattoi tuntua oudolta Ilkka Remeksiä ja Pelit-lehtiä viimeksi lukeneelle. Samoin kannen tyttö& poika-asetelma saattoi karkottaa myös.

Aloitan Suorimmalla mutkalla ikinä rakentaa omaa Lasten linnoitustani.

Sari Malkamäki: Viisas vaimo ja muita avioliittotarinoita

Novellit ovat kirjallisuuden laji, johon tulee paneuduttua harvoin. Se on sääli, sillä yleensä pidän niistä kovasti silloin kun niitä käsiini päätyy.

Sari Malkamäen novellikokoelmia olen lukenut ennenkin ja niistä pitänyt. Viisaan vaimon novellit kertovat nimensä mukaisesti parisuhteista. Asioita katsotaan monesta kulmasta ja niissä on mukavasti kierrettä. En osaa nimetä suosikkiani tai analysoida niitä nyt tarkemmin. Pidin kirjasta kovasti ja suosittelen näitä ja Malkamäen muita novelleja kovasti.

Matti Mäkelä: Ihmisen olosijat

Matti Mäkelän Ihmisen olosijojen lukemisesta on jo hieman aikaa. Mäkelä kirjoittaa lyhyitä juttuja sananmukaisesti ihmisen olosijoista. Olosijat vaihtelevat istumisesta tupakalla tulisijan edessä, osanotosta kokousmatkoihin ja maalaiselämän ja kaupunkilaiselämän eroihin.

Tämä oli mielenkiintoinen lukukokemus. Älykästä tekstiä oli ilo lukea. Lukiessani välillä hykertelin naurusta ja välillä väitin kirjoittajalle kiivaasti vastaan. Toisinaan nyökkailin hyväksyvästi.

Muistelen lukeneeni Matti Mäkelän kirjoituksia joskus aikaisemminkin. Tarkkaa muistikuvaa minulla ei näistä lukukokemuksista ole . Haluaisin tutustua Mäkelän muihinkin teksteihhin joskus eemmän.

Sinikka Nopola: Eila, Rampe ja elämän tarkoitus

Viime aikoina on sattunut useamman kirjan kohdalla, etten ole jaksanut lukea niitä alkua pidemmälle. Harmittaa sekin, että osa näistä kirjoista oli odottamiani uutuuskirjoja. No, ehkä joskus paremmalla ajalla yritän uudestaan. Tämän Nopolan kuitenkin kahlasin loppuun.

Eila, Rampe ja elämän tarkoitus on Nopolan neljäs hämäläiskirja. Olen lukenut aiemmat ja muistelen pitäneeni niistä. Olen kuunnellut ne myös äänikirjoina, joina ne toimivat todella hyvin. Tämäkin sopisi varmasti hyvin äänikirjaksi. Kirja on hyvin samankaltainen edellisten osien kanssa. Mielestäni idea oli jo menettänyt makuaan. Sanoisin arvioksi kirjasta laimean ihan kivan.

Kjell Westö: Rennot suosikit; kertomuksia 1989-2004

Kjell Westön Rennot suosikit sisältää joukon ennen julkaistuja ja joitakin uusia novelleja. Kertomusten tapahtumaajat vaihtelevat 60-luvulta 2000-luvun alkuun. Joukossa on niin lapsuuden ja nuoruuden kuvausta kuin tilitystä ihmisten välisistä suhteista. Ihmiset ja suhteet ovat usein jollakin tavalla rikkonaisia. Yhteiskunnallinen asema ja aikakausi vaikuttaa yksilön elämään. Westö tuntuu ymmärtävän kuvaamiaan tilanteita ja ihmisiä ja huomioivan heikkouksien syyt.

Westö on yksi monista suosikkikirjailijoistani. Luin kertomuskokoelman nautinnolla. Tällä kertaa suosikeikseni nousivat kertomukset Erotuomari ja Melba, Mallinen ja minä.